Rakas on viikon kouluttautumassa ja raitistuva ystävä on matkalla kavereidensa kanssa. Ihan hyvien kavereiden, sellaisten, jotka eivät houkuta juomaan vaan estävät sitä tapahtumasta. Minä ja Poika olemme kahden. On ollut aikaa tavata muitakin ihmisiä välillä.
Mietin lasten saamisen oikeaa aikaa. Monet odottavat oikeaa hetkeä, kun on työ ja asunto ja kaikki valmiina, sitten tehdään lapsia ja keskitytään vain niihin, eletään lasten ehdoilla.
Meillä ei mennyt niin, ja jollain tapaa tämä tuntuu meille oikeammalta tavalta elää. Se, että lapsi vain tulee ja sopeutuu elämään sellaisena kuin se on, sen sijaan että me eläisimme vain lapselle. Vaikka toki moni asia on muuttunut Pojan tultua, ja kun hän kasvaa, ne muuttuvat varmasti enemmänkin.
Joka tapauksessa hän on lapsi joka tuli kysymättä ja joka näkee elämän kaikkia puolia. Mä toivon meidän oman suhteemme ja suhteen lapseen olevan niin vahva että se luo perusturvallisuuden niin, että elämän muut puolet ovat olemassa vain asioina, joita tulee ja menee ja jotka opettavat hänelle miten autetaan, ja opettavat empatiaa. Meillä ei kuitenkaan juoda. Eikä lyödä. Eikä nimitellä. Meillä vain käy ihmisiä joilla elämä ei ole yhtä turvallista.
Odotan rakasta takaisin kotiin. Jos sanon ihan suoraan, vaikka blogissa oon välttänyt puhumasta kuten oikeasti puhun ja pyrkinyt olemaan siivo, mutta viimeiset kolme päivää mua on panettanut tosi pahasti. Tiedättekö, siten että näki mitä vain, siitä tulee mieleen.. no, kaikenlaista. Kaikki selvästi symbolisoi jotain seksuaalista. Koskee kuka vain mihin vain, siitä tulee mieleen.
Vielä kaksi päivää.
Blogiini on tullut yhteensä 999 kommenttia. Kenestä tulee tuhannennen kommentin kirjoittaja?