Silkkiturkki on pieni koira, jolla on silkkinen, pitkä turkki ja hassu naama. Se herättää ihmisissä paljon tunteita. Pikkutytöt ja rouvashenkilöt ihastelevat silkkistä turkkia, miehiä naurattaa hassu naama ja pentumaiset eleet.
Silkkiturkki on mukava ja helppo. Se on aina lähellä. Me laitoimme tietokonepöydän alahyllylle huovan sitä varten, ja siellä se nytkin on. Näkymättömissä ja kuulumattomissa, mutta aina lähellä.
Kun istun tuolilla ja silkkiturkkia ei näy vaikka katselen, se on varma merkki siitä, että se on tuolin alla. Se ei ole koskaan toisessa huoneessa.
Millon se tuli viereen, sitä ei huomaa. Silkkiturkki on pieni ja sen eleet ovat rauhalliset. Se vain on. Usein huomaan että se on sylissäni, vaikken tiedä milloin tai miten se siihen päätyi. Se ei vaadi, eikä kysy lupaa. Se tietää, mitä tahtoo ja tekee noin vain.
Se ei ole avuton. Kun se tahtoo jotain, se on sinnikäs. Se on loikkinut lumihangessa, johon upposi yli säkäkorkeutensa, eikä sitä haitannut. Kuumasta se ei tykkää, eikä kävele helteessä. Ja kun se ei kävele, se ei todellakaan kävele.
Se ei ole kovin älykäs. Se ei keksi kiertää toista kautta tai yrittää toisesta kulmasta. Sitä motivoi mukavuudenhalu. Se tykkää nukkua pehmeässä ja lämpimässä ja se tykkää saada osallistua.
Se ei ole koskaan tarvinnut remmiä, koska se on aina lähellä. Se on pieni ja huomaamaton, vaikka ei aina tee niin kuin pyydetään. Sillä on tahto ja oma persoona. Se ei koskaan rähise tai tappele, mutta se osaa katsoa hyvin, hyvin halveksuvasti nöpöttävän nenänsä yli.
Mä ihailen mutkatonta asennetta elämään, jonka se hallitsee suvereenisti. Läheisyydenkipeä ja itsenäinen. Tunteita herättävä ja huomaamaton. Joillain vain on taito olla sovussa maailman kanssa luopumatta mistään.
8 kommenttia
boy84
15.9.2008 22:53
Mieki jotenkin jopa kadehdin koirien elämää. Innoissaan kaikesta ihan pienestäkin, jos kaipaa lähelle ne tulee, jos ne haluaa hellyyttä ne painautuu kiinni käteen ja jos ne huomaa et isäntä on murheellinen, ne tulee auttamaan. Olispa ihmisillä samanlainen tunneäly.
audinkopoika
15.9.2008 23:56
Itse ihailen kanssa eräitä koiria ja niiden hellyttävää luonnetta. Itse tykkään pienistä, en isoista koirista. Koirat ovat joskus ihmisen parhaita ystäviä, ne osaavat aistia ihimisten olotilaa herkästi...
Valitettavasti itse en voi pitää astman vuoksi eläimiä. Toinen syy olis kyllä, etten sinkuna kerkiä kyllä hoitamaan riittävästi niitä.
kesäpoika
16.9.2008 00:04
Mekin ollaan aika paljon pois kotoa, mutta silkkiturkin kasvattajat kun asuu samassa talossa, niin hoitopaikka on aina järjestynyt. :) Ja toisaalta pientä, hiljaista koiraa on myös helppo pitää mukana matkassa melkein missä vain.
Torontosta
16.9.2008 02:46
Ajattelin ensin etta han on kissa, niin sopii kuvaus heihin. Meilla on 3 niita (jaljella). Koiria emme voisi pitaa kun ne tarvii kavelya monta kertaa paivassa. Kissat on juuri samanlaisia omia prsoonoja. meidan karvapersoonat ei ole koskaan ollut live maassa.
pelsepuuppi
16.9.2008 08:04
mein koira (tai siis exän, mut mein se oli sillo ku asuttii yhdes viel) oli ihana. hiljanen ja kreisi, liian fiksu lemmikiks ja liian jääräpää kaikkee muuhun. kaikki mun kaverit hiuka pelkäs sitä ku se ei tykänny oikee ihmisist. se olia niin kiva kaveri. näin sen viimeks vappuna 2007 ku karkasin pois. sitä on ikävä aina aika ajoin - niin tultii kaverin kaa hyvin juttuu. se oli aina vieres, seuras koko ajan ja oli hellyydenkipee.
sellanen mä haluisin olla, jep. ja jotenki haluisin koiran kans mut samaa aikaa haluisin kissan. tai kaks. kissat sillee helpompii tietty ku koirat, niinku hoidollisesti. mut en tykkää hir.. okei länkytän täst enemmän omal puolel.
pelsepuuppi
16.9.2008 08:04
mein koira (tai siis exän, mut mein se oli sillo ku asuttii yhdes viel) oli ihana. hiljanen ja kreisi, liian fiksu lemmikiks ja liian jääräpää kaikkee muuhun. kaikki mun kaverit hiuka pelkäs sitä ku se ei tykänny oikee ihmisist. se olia niin kiva kaveri. näin sen viimeks vappuna 2007 ku karkasin pois. sitä on ikävä aina aika ajoin - niin tultii kaverin kaa hyvin juttuu. se oli aina vieres, seuras koko ajan ja oli hellyydenkipee.
sellanen mä haluisin olla, jep. ja jotenki haluisin koiran kans mut samaa aikaa haluisin kissan. tai kaks. kissat sillee helpompii tietty ku koirat, niinku hoidollisesti. mut en tykkää hir.. okei länkytän täst enemmän omal puolel.
Simsalabim Jim
16.9.2008 08:14
Kuulostaa ihanalta hauvalta :) Olen aina pitänyt kaikenlaisista lemmikkieläimistä. Kuin asuin äitini luona, meillä oli aina kissoja. Nekin ovat ihania, toisaalta hyvin narsistisia mutta toisaalta äärimmäisen hellyttäviä. Ja tulevat lohduttamaan jos on paha olla. Lemmikki on todela arvokas perheenjäsen!
Omaan kotiini en ole voinut kissaa tai koiraa ottaa mieheni astman vuoksi, mutta muuten varmasti olisi lemmikki nytkin.
Aboa
16.9.2008 20:32
Sitten, kun päätän kasvaa isoksi, minusta tulee mäyräkoirapentu.