Poikarakkautta ja Suuria ajatuksia

Huomenna alkaa joulukuu. :) Se sai mut kaivamaan tänään joulukoristeet esiin kaapista ja siivoamaan.. Nyt on verhot, matot ja koristetyynyt vaihdettu jouluisempiin, ikkunalaudoilla ja pöytien ja lipastojen päällä kynttilöitä ja jouluntuoksuisia tuikkuja ja mun rakkaat enkelipatsaat saivat kunniapaikan.

Meillä kummallakin on jolukalenteri (suklaata!), ja silkkiturkille askartelin tänään oman vanhasta pahvilaatikosta. 24 luukkua, joista laitetaan nami yhteen kerrallaan ja pieni saa nuuskia, mistä lokerosta herkku löytyy ja sitten avata. Viimevuotisesta kalenterista tuli pienelle rakas lelu. :)

Aatto vietetään appivanhempien luona ja näyttää siltä, että äiti pääsee laitoksesta meidän kanssa ainakin syömään ja loppuajaksi pikkusisarusten luo sijaiskotiin. :) Ja joulupäivänä köllötellään rakkaan kanssa kahdestaan kotosalla, nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. :) Näin mä haaveilen. Isän haudalle vien kynttilän ja rakas tulee mukaan olkapääksi.. Ihan ne samat perinteet, joita monissa kodeissa noudatetaan, ja joista on tullut tärkeitä.

Joulun tunnelmassa on jotain puhdasta, melkein käsin kosketeltavan kaunista. Rauhallinen ja iloinen tunnelma, jotenkin harras. Mä en tiedä mistä se tulee ja miten, mutta joka vuosi se sama tunne hiipii sisälle pikkuhiljaa ja melkein huomaamatta ja täyttää. Täyttää jo marraskuussa.

24 yötä aattoon. :)

Tänään on ollut niiiin paska päivä, ettei sitten pitkään aikaan oo ollutkaan.. Kotona kuumeessa neljättä päivää ja särkylääkkeet on lopussa, menossa kolmas antibioottikuuri samaan vaivaan, mutta ei taida tehota.. Koulujuttuihin ei jaksa keskittyä, eikä tehdä mitään hyödyllistä.. Ja tuolla keskustelun puolella isot pojat kiusaa..

No joo, kyllähän mun olisi se pitänyt tietää, että jos mua ei tahdottu ymmärtää heti ekalla kerralla, niin ei se toistaminen auta. Jotenkin vaan niin uskomatonta, ettei aikuiset ihmiset näe, vaikka rautalangasta vääntää: mä voin olla uskossa, mutta en silti ole paha. Ja ennenkaikkea: mulla on muukin elämä ja muitakin ajatuksia, eikä asenteellinen suhtautuminen ole reilua!

Nyt tekis melkein mieli mennä lattialle makaamaan vatsalleen ja potkia ja lyödä nyrkeillä lattiaa, mutta en taida kuitenkaan..! :D

Tv:n Punainen lanka oli mielenkiintoinen. Se tulee uusintana (su 16.30?) jos joku tahtoo katsoa. Aiheena oli ihminen laumaeläimenä.. Ihmisten käyttäytyminen on valtavan kiinnostavaa.. Ei siinä tarjottu mitään uutta tietoa tai näkökulmaa, vaan käsiteltiin monia ilmiöitä nopeasti ja pintapuolisesti, mutta se mut sai silti liimautumaan ruutuun kiinni. Varsinkin kun ei oikein ole muutakaan tekemistä. :)

Jotain hyvääkin: rakas tulee tänään kakkostyöstään ajoissa kotiin, heti puolenyön jälkeen, ja mä saan ne pilleritkin sitten samalla. Sitten voi käpertyä sohvalle ja kysellä, mitä ulkomaailmassa tänään on tapahtunut tai olla vaan ihan hiljaa..

Taidan mennä tekemään sille jotain syötävää valmiiksi, kun se tulee.. :) Hyvää yötä ja kuulumisiin..!

Huomenna jotain hyväntuulisempaa..

Mä aloin lukea Ranneliikkeen blogeja joskus kuukausi sitten ja nyt piti saada oma.. :) Oon pitänyt joka päivä kalenteria tulemisistani ja menemisistäni 13-vuotiaasta asti ja vanhat kalenterit on mun rakkaimpia esineitä.. Siellä ei koskaan oo kuitenkaan muuta kuin vaan ne konkreettiset tapahtumat, niin että tänne aion laittaa kaikkea muuta, paitsi juuri ne. Itselle kirjoittaminen tuntuu musta hölmöltä, niin että jos sitä sitten tulis tehtyä ahkerammin, kun sen saa tehdä näin sosiaalisemmassa muodossa.

Niin ja sitten tietysti mä halusin osaksi blogi-jengiä. Yhteen bloggaajaan oon jo melkein rakastunut :D ja pariin muuhun tunnen yhteyttä muista syistä.. niin että tässä minä nyt olen. Teemu, 19vuotta ja Helsingistä. Kotona oma mies ja pieni koira. Tervehdys kaikille!