Jokaisen täällä on käyttäydyttävä jollain lailla, ja iso osa käytöksestä on opittua. Lapsessa on olemassa kyky ja tarve oppia, ja vasta toisten ihmisten kanssa kasvaminen tekee ihmisestä kokonaisen ihmisen. Ihmisen kaltaisen, ihmisen lailla käyttäytyvän.
Mutta kaltainen voi tarkoittaa varsin monia asioita.
Koko kysymys siitä, miten ihminen käyttäyttyisi "luonnollisesti" on oikeastaan omituinen. Me käyttäydymme luontomme kaltaisesti kaiken aikaa.
Vai tarkoittaako kysymys luonnollisesta ihmistä ilman kulttuurin vaikutusta?
Mutta eihän sellaista ole olemassa. Jokainen ihminen on sopeutuma. Jotkut onnistuneempia kuin toiset.
Mitä pidemmälle asiaa mietin, sen vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että ainut merkittävä ero yhden kulttuurin hyvyydessä verrattuna toiseen, on se, kuinka se suhtautuu sopeutumattomiinsa.
Oliko niitä muita?
5 kommenttia
Simsalabim Jim
10.9.2008 08:02
Kulttuurin hyvyyttä on vaikea mitata, koska mittaamme sitä aina suhteessa omaan kulttuuriimme ja sen arvopohjaan.
Meidän kultturissamme esimerkiksi asiallinen suhtautuminen sopeutumattomiin on tietynlainen arvo, ja siihen arvoomme peilaamme muita kulttuureita. Kaikki on suhteellista!
kesäpoika
10.9.2008 09:33
Mä tarkoitin arvottamista siltä kannalta, millaiseen kulttuuriin on edullisinta syntyä, tai millaisessa elää.
Simsalabim Jim
10.9.2008 10:18
Se on aika monitahoinen kysymys. Jos ajatellaan kulttuuria joka hyljeksii kovasti sopeutumattomia, onhan siihen silti edullista syntyä jos sattuu itse olemaan sopeutuva.
kesäpoika
10.9.2008 10:31
Kaikki eivät koskaan kuitenkaan ole sopeutuneita.
Mä tavoittelin sellaista ajatusta, että.. siis toki voi olla olemassa sellainenkin kultuuri, jonka sopeutuneet eivät voi hyvin. Esimerkiksi naisia halveksuva kulttuuri. Vaikka naiset olisivat kuinka sopeutuneita ajatukseen, etteivät ole minkään arvoisia, eiväthän he silti, sopeutumisesta huolimatta, voi hyvin.
Mutta elämä on elävää, muuttuvaa. Liikkeelle on aina vastaliike. Kun sopeutumattomia ei lannisteta, se ikäänkuin ehkäisee ilmiöitä menemästä niin äärimmäisyyksiin, että sopeutuneet voisivat voida pahoin. Ja jos sopeutumattomille ei olla liian ankaria, myös sopetutumattomien on mahdollista voida siedettävästi.
Lopulta sopeutumattomien kohtelu on ainut epäkohta, joka pitää korjata, koska se antaa kulttuurille vapauden elää ihmisten tarpeiden mukaan. Suoraan kulttuurin osa-alueisiin kohdistettuja korjauksia ei oikeastaan tarvita, ne tapahtuvat pahoinvoivien puolesta omalla painollaan.
Musta rauhaa luodaan muutenkin armoa opettamalla, ei niinkään väärintekijöitä rankaisemalla. Vaikka on niitäkin yksilöitä, joiden sopeutumattomuus on vaaraksi toisille ihmisile tai heille itselleen.
Joku viisas sanoi, että tunteakseen ihmisen ei pidä katsoa, miten hän kohtelee ystäviään, vaan miten hän kohtelee vihamiehiään, sillä se paljastaa sen, kuka hän todella on.
Simsalabim Jim
10.9.2008 11:02
"Kun sopeutumattomia ei lannisteta, se ikäänkuin ehkäisee ilmiöitä menemästä niin äärimmäisyyksiin, että sopeutuneet voisivat voida pahoin. Ja jos sopeutumattomille ei olla liian ankaria, myös sopetutumattomien on mahdollista voida siedettävästi."
Fiksuja ajatuksia. Tuon paikkansapitävyyden on maailmanhistoriakin monesti osoittanut.
En tiedä tulkitsenko oikein toiseksi viimeistä osaa kommentistasi, mutta minulle jäi siitä käsitys, että rinnastat väärintekijät ja sopeutumattomat. Eihän se aina niin ole, että sopeutumattomat tekevät väärin. Joskus voi olla myös niin päin että ympäröivä kulttuuri tekee väärin ja sopeutumattomat oikein. Toki heitä silti voi pitää väärintekijöinä sen kulttuurin kontekstissa. Esimerkiksi itse tiedän tilanteita, joissa ihminen on rikkonut lakia ollakseen toisia kohtaan hyvä.