Poikarakkautta ja Suuria ajatuksia

En ole koskaan - siis koskaan - kokeillut yhdenyönjuttuja.

Mutta kylläkin kokeillut toisen seksiä Ekana Iltana ja sitten suhde ei kestänytkään pidempään.

Uskossa olo on suuri helpotus, ei tarvitse ymmärtää tai sopeutua raakuuteen. Maailman hulluutta ei voi paeta, mutta siitä voi kieltäytyä.

Kukaan ei valitse elämäänsä tai taipumuksiaan, mutta valitsee sen, minkä päästää sisään. Rakkaus tulee, kun sen antaa tulla. Sille on oma paikkansa meissä jo. Kaikilla eri muotoinen.

Ei pidä kasvattaa kovaa ulkokuorta kylmyyttä vastaan. Riittää, että täyttää itsensä lämmöllä, ja antaa sen vuotaa ylikin. On suuri väärinkäsitys, ettei kukaan saisi tuntea iloa, jos joku on surullinen.

Lämpöä tarvitaan eniten siellä, missä kylmyys näkyy silmissä.

Ketään ei voida pitää vastuullisena mistään, minkä ei ymmärtänyt olevan väärin. En ole koskaan ymmärtänyt suoraaan rangaistuksilla kasvattamista, musta se on käsittämätöntä. Ei voi olla oikein nykäistä remmistä koiraa, joka kiskoo. Nykäys on rangaistus, ja rangaista voi vain valitusta väärästä teosta.

Ensin opetetaan mikä on oikein. Sitten kerrotaan, kun menee väärin. Sitten pyydetään tekemään oikein. Vasta sen jälkeen voi rangaista.

Eikö niin?

Pieni lapsi, eläin tai lapsen tasoisesti ajatteleva ei ole teoistaan vastuullinen samalla tavalla kuin aikuinen. Lasta kasvatetaan kiittämällä ja torumalla motiiveista, ei niinkään teoista. Ei ole väliä jos maito kaatuu vahingossa. Kiukussa kaadetulla maidolla on väliä.

Älykkyys tuo vastuuta. Tarkoituksen viattomuus pyhittää keinon kun tekijä on kyvytön vastuuseen, mutta aivan toinen luku on ymmärtävä tarkoitushakuisuus.

Minusta ei ole yhtään enempää oikein kiduttaa eläintä, vaikka tarkoitus olisi kirjattu siististi paperille ja seuraukset kirjattaisiin vielä tarkemmin. Jos kani saisi valita, se olisi varmasti mielummin perheen lemmikki, jolle isäntä jonain päivänä päättää syöttää paketillisen pesupulveria, kuin laboratoriossa kyyhöttävä pulverikani.

Ihmisen logiikka on omituinen, ja se eläytyy vain ihmistunteisiin. Laboratoriokanin pito on olevinaan eettisempää, koska siihen ei sisälly petosta, kuten lemmikkikanilla tehtyyn julmaan kokeeseen. Meidät on kasvatettu arvottamaan motiiveja.

Enkä mä väitä, ettei motiivien tarkkailu olisi aivan oikein. Se ei vain ole olennaisinta silloin, kun teoilla on elävä kohde. Eettisyyttä pohtiessa tärkeintä on objekti.

Mä arvostan sopuisuutta - mutta rakastun tempperamenttiin.

Arvostan luovuutta - mutten pidä sitä seksikkäänä.

Pidän miehisyyden osoittamista turhana pullisteluna - mutta niin hurmaavana.

Ajattelen seksin korostamisen lapselliseksi - mutta se vie jalat alta.

Kunnioitan nöyryyttä - mutta rakastun röyhkeyteen.

Enkä mä vikise, kun rakas vie. Se vain tulee ja On, ja mä vaivun itse.

Ei, mä en todellakaan valitse mitä tunnen, mutta tunne on paljon tärkeämpi kuin illuusio älyllisyydestä. Miksi olla vapaa, jos voi saada Ihmisen?

Aina ei tule muistaneeksi, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisen elämään. Tai miten paljon elämä vaikuttaa ulkonäköön.

Mietin sitä tänään, kun näin bussiin nousevan juuri sen näköisen nuoren tytön, joka oli takuulla koulukiusattu. Sillä oli vähän halvat vaatteet, roikkuva tukka ja silmälasit, eikä se katsonut ketään kohti. Yritti melkein paniikinomaisesti uudelleen ja uudelleen työntää matkakorttia lukijaa kohti, vaikka siinä luki "suljettu", päästäkseen liukenemaan takaisin seinään, pois suorituksesta ja ihmisten edestä.

Olematon itsetunto huokui niin selkeänä ja niin kauas, että mietin pitkään, mitähän tuolle tytölle on tehty.

Ilman itsetuntoa elämä on täynnä vaikeita valintoja. Joutuu päättämään, kenen viereen matkan ajaksi istuu, kenen seuraan tuppautuu, vaikka tuntuu, ettei kukaan halua.

Tyttö ei valinnut minua. Mä olin ehkä liian saman ikäinen, ja väärää sukupuolta. Sehän olisi melkein flirttaus. Tyttö valitsi vanhan naisen.

Ylipainoinen saa kaupoissa huonompaa palvelua kuin normaalipainoinen. Vanhempi parempaa palvelua kuin nuori. Menestyvän oloinen parempaa kuin nuhjuinen. Hunnutettu nainen huonompaa kuin vapaa.

Hyvällä itsetunnolla varustettu parempaa kuin epävarma.

Ehkä se on juuri se tekijä, joka yhdistää nämä kaikki. Valta ja Laumajärjestys.

Mä olen aina ollut söpö. Lapsena mut miellettiin usein tytöksi, mutta kun mun vanhemmilla ei ollut tosi-mies-traumaa, en mäkään osannut sellaisesta loukkaantua. Oikeastaan tyttönä mua piti usein nimenomaan aikuiset. En muista, että toisille lapsille olisi tarvinnut koskaan korjata.

Ehkä lapset ei suhtaudu niin eri tavoin toisiinsa, ennen kuin esittelyt on hoidettu. Nimestähän se selviää. Ja tärkein selviää tavasta leikkiä.

14-vuotiaana mä keksin, että söpöys voi olla seksuaalista. En tiedä, miten erilailla olisin käyttäytynyt, jos olisin ollut edes vähän komea tai miehekäs. Vai olisiko se vaikutanut. Ainakin se olisi vaikuttanut siihen, miten muut minut näkivät.

Minä olin juuri sen näköinen, jolla on taattu paikka setä-homopoika -leikissä ja sitä mä sitten leikin. En ihan niin helppona kuin olisin voinut, mutta kuitenkin niin, että siitä tuli osa minua. Ja sellaisesta on vaikea kasvaa irti. Vaikea kasvaa aikuiseksi seurassa, jossa muut ovat aina aikuisempia ja oma rooli on olla kaikkea muuta.

On vaikea yrittää tulla otetuksi vakavasti aikuisena, kun näyttää edelleen siltä 14-vuotiaalta, joka sopii setien leikkikaluksi. Tiedän, etten voisi tulla poliisiksi tai poliitikoksi, siihen tarvitaan paljon vaikutusvaltaisemman näköinen ihminen. Ei mulla ole auktoriteettia. En voisi tulla presidentiksi, mutta toisaalta syytettynä oikeudessa voisin saada lievemmän tuomion. Sitä on oikein tutkittu. Mitä lapsekkaammat kasvot, sen lyhyemmät tuomiot.

Mä olen juuri sen näköinen, että olen vaaraton. Että ihmiset uskaltavat tulla lähelle. Että tulen kosketetuksi ja halatuksi, kommentoiduksi ja huomatuksi. Ihastelluksi, nipistellyksi ja taputelluksi. Mutten koskaan vakavastiotetuksi.

Rakas ei koskaan sano söpö tai suloinen. Se sanoo seksikäs, tai viisas ja älykäs. Siinä yksi syy olla rakastunut.

Opettelen välttämään sanomasta ihmisille asioita, jotka ne kuulevat joka tapauksessa.

Vapaus on näennäistä.

Kun aivojen tiettyjä kohtia ärsytetään pienillä sähköimpulsseilla, alkaa ihminen tuntea äkillistä halua liikuttaa raajojaan tiettyyn suuntaan. Kun rotan päähän kiinnitetään mielihyväkeskukseen ja liikkeistä vastaaviin aivokohtiin elektrodit, voi rottaa liikutella tietokoneen nuolinäppäimillä. Halu kääntyä vasempaan, mielihyvä. Halu kääntyä oikeaan, mielihyvä. Nuolinäppäin, enter. Ja rotta on onnellinen. Se menee juuri sinne minne haluaa ja se tuntuu hyvältä.

Mutta halu ei ole yhtä kuin vapaa tahto.

Kukaan ei valitse itse, mistä asioista saa mielihyvää ja mistä mielipahaa. Ne tulevat perittyinä, tai elämän opettamina. Mutta kukaan ei valitse mitä oppii ja miten.

Ihminen luulee itse valinneensa kumppaninsa järkisyin, vaikka oikeasti sen valitsivat feromonien aistimet, geenien yhteensopivuus ja "se jokin", tunteet, hallitsemattomat ja valitsemattomat. Se että osaa määritellä tarkasti mistä pitää, ei tarkoita että olisi valinnut pitävänsä juuri niistä asioista.

Jälkeen päin on helppo sanoa tehneensä järkivalinnan silloin, kun on onnistunut jossain. Mutta ei ihminen järjellään valitse, ja jos joskus valitsee, siitä jää katkeraksi. Tiedosta tulee ymmärrystä ja osa elämää vasta kun se on niin syvä, että tunteet vastaavat siihen. Ei äly ihmistä ohjaa, vaan se, mikä tuntuu oikealta.

Itsekkääksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän asioista, jotka hyödyttävät häntä suoraan. Epäitsekkääksi kutsutaan ihmistä, joka saa suuremman mielihyvän välillisesti, tehdessään hyvää jollekin muulle. Kumpikin toimii samoin, valitsee sen, josta saatu mielihyvä on suurin.

Itsenäiseksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän suorista palkkioista. Miellyttämishaluiseksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän toisten antamasta palautteesta. Kumpikin valitsee samoin perustein, saa saman kemiallisen palkkion.

Itsekkyys, empaattisuus, auttavaisuus, ilkeys. Kaikki ne kuvaavat käytöstä, mutta mikään ei motiiveja. Syvimmät motiivit ovat kaikilla samat. Silti ne saavat meidät toimimaan eri tavoin.

Ominaisuudet kuvaavat ihmisen persoonaa, mutta eivät valintoja. Eikä persoonallisuus ole valittu. Sen perusteella ei voi tuomita, sillä kuka voisi kantaa vastuuta sellaisesta, mitä ei ole halunnut.

Vapaiden valintojen vähäisyys ei vapauta meitä vastuusta. Jokainen tietää itse, miten paljon voi itseään hallita ja missä kohtaa oman luonnon vastustaminen on liian tuskallista. Toisistamme me emme tiedä. Joku itsekäs ja ilkeä voi tehdä paljon useammin paljon vaikeampia, eettisiä valintoja kuin sellainen, jonka mielihyväkeskus on tehnyt elämän helpoksi.

Ei voi ottaa kunniaa siitä, mikä on lahjana annettu.

Musta on hassua katsella vierestä ihmisiä, jotka välttelevät niin kovin olemasta stereotyyppisiä homoja, etteivät huomaa tulleensa stereotyyppisiksi miehiksi.

Vappu. Me ollaan oltu paljon ulkona, eilen kallioilla istumassa ja juomassa siideriä ja kaljaa ja juttelemassa, ja siellä oli tosi mukavaa. Me juteltiin rakkaankin kanssa pitkään kahdestaan, kaikenlaisia syvällisiä ja mä rakastun aina vain syvemmin.

Yöksi tultiin omaan kotiin.

Tänään oltiin kaveriporukassa Ullanlinnanmäellä, perinteisessä vapunvietossa monen muun kanssa. Iltapäivällä käytiin kotona ja sitten kylässä alakerran poikien luona. Illalla pikkusisko ja kummityttö äiteineen tulee vielä käymään meillä. :)

Mun itse tekemä sima onnistui tosi hyvin. :) Kotona meillä on koristeena ilmapalloja, eri värisiä ja muotoisia. Serpentiiniä ei ostettu, se tuntui niin turhalta roskaamiselta. Ilmapallot kestää vähän pidempään ja niistä on muutakin iloa. Me ollaan vielä niin lapsellisia että pelataan niillä lentistä. Silkkiturkkikin leikki yhdellä pallolla, ja huomattuaan kuinka siinä käy se jätti muut rauhaan.

Mä kyllä luulen, että silkkiturkille jäi suureksi arvoitukseksi minne se ihana pallo äkkiä katosi. :)