Katselin netistä uusimmän osan ikivanhasta sarjasta "Todella upeeta" ja kävi kuten melkein aina käy, niin samoin kävi kuin nytkin. Ei se enää toimi samoin henkilöin ja samoin kotkotuksia. Olisihan siinä voinut olla enemmän homoo ja vähemmän kaikkea muuta. Koska homoikoniksi jotkut tuon aiemman kauden mieltävät.
Tosin auto oli vaihtunut entistä paremmaksi, taisi olla Maybach, mutta muuten samat vanhat kalkit olivat kuvassa. Olisivat edes viitsineet kehitellä uusia naamoja ja uusia tekemisiä ja juttua, vaan ei. Enää ei nimeksi sovi Absolutely Fabulous, vaan Absoluttely Pathetic!
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll' on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel' tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkeihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikä se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel' on mitä kerrotaan:
kulkiess' sen enkelin
lapsiksi muuttuu vanhatkin.
Sitä ei kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi
nuku - saapuu enkeli.
Tunnettu ja tunnustettu Harry Potter -elokuvien tähti Daniel Radcliffe esiintyy todennäköisesti homona tulevassa elokuvassa The Woman in Black. Tosin mitään varmaan tietoa asiasta ei anneta, mutta hän on tiedottanut todennäköisestä esiintymisestään elokuvassa, josta tosin on julkaistu jo promokuviakin. Elokuva tulee jakeluun vuoden 2013aikana. Radcliffe on kuitenkin kieltäytynyt kommentoimasta laajemmalta asiaa.
Têtu-lehden nettisivustojen mukaan nuori näyttelijä, joka varmaankin on monen homon unelma, on toistuvasti kiistänyt sukupuolisen poikkeavuuden, joskin hän on esiintynyt, kuin mainostaakseen minäänsä, kahden homo-lehden kannessa.
Vuonna 1974 ilmestyi Pentti Saarikosken kirjoittama Kirja Eino Leino legenda jo eläessään. Siinä kaksi legendaa kohtasi toisensa. Jo kauan sitten menneen syyslomani aika lueskelin kirjan Lapin rauhassa. Mutta kirja teki silti suuren vaikutuksen, sillä siinä ei saattanut oikeastaan tehdä eroa Pentin ja Einon välillä. Kumpi oli äänessä milloinkin, Eino vai Pentti.
Yksinkertaisesti, kirja on hienoa ja älyllisesti säkenöivää runoutta. Tekijänä on Saarikoski mutta Leinoa lainataan ja pastissia rakennetaan. Kaksi eri runoilun kautta siinä kohtaavat, mutta niin upeina ja herkkinä teksteinä.
Saarikoskinkin kyselee minuutensa perään. Ja lukija voi vain nauttia kokemastaan. Todella erilainen kirja kuin ovat muut pönäkät sarjan teokset. Miksi minulta on aikanaan jäänyt teoksen lukeminen väliin ja en ole se ilmestymistä edes huomannut? No, olin silloin pitkää ulkomailla opiskelemassa.
Elämä on taas järjestyksessään. yli 12 tunnin ajomatka Levin korvesta sujui normaalisti. Ruska ei ollut hääppönen, koska ei ole ollut vielä pakkasia, puut ovat vaan muutaneet väriään. Joskin värin ollut eräänlainen ruskea vivahde. Ei oikeastaan muuta.
On taas se aika vuodesta jona matka suuntautuu tuhat kilometriä pohjoisemmaksi eli Leville tai oikeammin Levin korpeen. Siellä sienisato on ollut mahtava ja pitää tuoda talven varalle tänne eteläänkin. Varsinkin tatteja on kuivattu minua varten kymmeniä litroja!
Tietenkin mukaan pakataan jokunen hyvä kirja kirjaston täydennykseksi ja ehkä muutama hyvä elokuva katseltavaksi. Ei siellä pahemmin pysty nettiä seuraamaan kuin satunnaisesti silloin kun käy kylällä langattomien verkkojen alueella.
Ehkä ainoa ongelma tulee matkasta, jaksanko? Sillä tarkoitus on ajaa omalla autolla mennen tullen, koska vien sinne etelän luomutuotannon parhaita hedelmiä ja samalla tuon sienten lisäksi poronlihaa ja muuta luonnosta saatavaa.
Taina Tervonen on luonut tekstin ja Zabou Carrière on kuvannut 30 homovanhempien tyttärien ja poikien elämäkerrat tai oikeammin näkemyksiä heidän kasvamiseensa sateenkaariperheissä. Haastateltujen iät ovat 18 ja 87 vuoden välillä. Näyttelyn nimenä on ”Fils de…”
Kokonaisuus on nähtävillä galleria BENJ:issä, osoitteessa 56, rue Saint-Sébastien, Pariisin kuudennessa kaupunginosassa.
Näyttelystä sekä teksteineen ja kuvineen on tehty myös kirja. Näyttely kuitenkin on avoinna lokakuussa, jollain kirjankin on tarkoitus ilmestyä.
Homolehti Têtu mainostaa Tervosta lehtensä homovanhemmuuteen perehtyneenä toimittajana. Mutta mitä me tiedämme Tainasta?
Ranskan virallisessa lehdessä julkaistiin 7. heinäkuuta tiedonanto, jolla alkyylinitriitten alalaji amyylinitriitti luokiteltiin huumaavien aineiden listalle. Tämä on useimmin tunnettu tuotenimellä Poppers. Ranskassa siis kiellettiin välittömästi aineen kaupallinen myynti ja käyttö.
Poppersin valmistaminen on Ranskassa ollut kielletty jo aiemmin, sillä asiasta annettin asetus jo marraskuussa 2007.
Myös Suomessa ilmeisesti juuri homojen piirissä tuotteen käyttö on melko yleistä.
Se ei ole siis minun, vaan nimi ranskalaiselle lyhytfilmille Une Robe d'étè, joka valmistu 1996 ja jonka katsoin montasti ja tyskästyin ja nautin rajattomasti.
Tarina on yksinkertainen. Kaksi kaverusta on lähtenyt lomalle rannikolle. Heillä ei mene kovin hyvin yhdessä. Toinen tapaa rannalla naisen ja rakastelee tämän kanssa. Kaverin vaatteet kuitenkin viedään ja nainen lainaa kesämekkoaan, jotta kaveri pääsee kämpille takaisin.
Kämpillä ei suinkaan synny riittää ja meuhkaa, vaan kotiin jäänyt saa kunnolla seksiä rannalla olleelta. Vierailusuhde parantaa elähtymiseltä. Ja kun nainen vielä seuraavana päivänä lähtee pois, niin ehkä poikien suhde paranee tuosta intermezzonsta huomattavasti.
Elokuvassa näyttelevät: Frédéric Mangenot, Lucia Sanchez ja Sébastien Charles. Kesämekon on käsikirjoittanut ja ohjannut François Ozon.
Merkittävintä elokuvassa on ehkä sen taustalla soivat ja osin koko draamaa johdatteleva musiikki. Sen esittä ranskalainen laulajatar Sheila. Kyseessä on ranskannos eli Bang bang eli Sonny Bonon tuotantoa oleva musiikki.
