Oscarin omia?

Vaalit on kohta pidetty. Ehkäpä eilisen Suomi ei ole sama Suomi kuin se on huomenna? Mutta miten maa makaa tämän päivän jälkeen, sen saatamme nähdä vasta tulevaisuudessa.

Aiemmassa blogissani käsittelin kalukukkaroa, joka on ilmiönä renessanssin kulttuuriin liittyvä, mutta miten on tänään?

Antiikissa moiselle ei ollut tarvetta, sillä siellä ihanteena oli urheileva alaston nuorukainen, jonka koko uljuus ja kauneus olivat kaikkien miesten nähtävänä. Ihanne oli pieni ja runsailla esinahalla varustettu pippeli. Vain barbaarit ja muut ihmeoliot kuten satyyrit, oli varistettuja isoilla ja mahtavilla sukupuolivälineillä.

Entä nyt, onko halu korostaa omaa miehisyyttään kadonnut? Vieläpä tänä korostetun seksuaalisuuden aikana? Ei se kadonnut ole. Nykyisinkin miehet korostavat omaa minuuttaan vaikkapa Aussibum-kalsareiden avulla. Mitä muuta voi todeta kun katsoo alla olevaa kuvaa. Siinä se kalukukkaro on vähän muokattuna ja melkein jopa paljastavampana.

Tuolla alla on blogini vilja-aitasta, joka sijaitsee Janakkalan Napialassa. Ystävällisesti Vaeltaja2006 kääntyi Janakkalan kunnanjohtajan puoleen kysellen asiasta. Uusi kunnanjohtaja, joka muuten on koulutukseltaan arkkitehti, kuten miehensäkin, vastasi melkein välittömästi.

Kunnanjohtaja Anna-Mari Ahonen vastasi, että rakennus on yksityisessä omistuksessa ja ilmoitti pyytäneensä kunnan kaavoitusarkkitehtia kertomaan oman käsityksensä tilanteesta. Todella myönteisessä vastauksessaan hän toivoo itsekin saavansa lisätietoja rakennuksesta.

Kaavoitusarkkitehti Leena Turkka otti asian pikaiseen käsittelyynsä ja vastasi Vaeltajalle, että tuo rakennus kuuluu samaan tilaan kuin kuvan ottajan takana sijaitseva maalaistalokin. Janakkalan kunnan rakennusinventoinnissa ja tämä konsulin huvilakisi, mielenkiintoinen nimi rakennuksella, mutta mikä on ollut sen käyttötarkoitus? Aluerajauksen yhteydessä rakennus ei kuitenkaan ole mainittu erikseen. Tämä on minusta kovin valitettava tilanne, että rakennusta ei ole miten kään luokiteltu tai suojeltu.

Kaavoitusarkkitehti Turkka toteaa myös, että rakennuksen kunnossapito kuuluu omistajalle ja että inventoinnissa rakennuksella ei ole sellaista statusta, että sen purkamisen voisi estää.

Kiitos Valetaja2006:lle hienosta toiminnasta. Pitää varmaan minunkin tehdä jotain, että saataisiin rakennus pelastettua, sillä alla olevassa talvikuvassa on jo muutoksia tapahtunut, sillä ainakin yhden ikkunan pokat puuttuvat aiempaan kuvaan verrattuna.

Lauantai-ilta sujui mukavasti, vaikka jättipottia ei lotosta tullutkaan. Latasin näet netistä ranskalaisen dokumentin Pierre Bergén ja Yves Sain-Laurentin ystävyydestä, rakkaudesta, työtoveruudesta ja yhtiökumppanuudesta. Dokumentti on juuri valmistunut ja nimeltään L’AMOUR FOU.

Teos ei kerro mitään miesten intiimistä suhteesta, vaan sen taustalla on Pierren päätös myydä heidän yhteinen kahteen kotiinsa sijoitettu taidekokoelma. Tämän kolmipäiväisen kokoelman myynti tuotti jo ensimmäisenä päivän 202 miljoonaa euroa. Kotien purkaminen ja joidenkin teosten yksityiskohtaiseni selvitys työ varina elämäkertaan, jonka Bergé Sain-Laurentista kertoo.
Keskeinen osaa dokumentissa on tietenkin musiikilla ja yhdessä muun kokonaisuuden kansa on parasta mitä vain ranskalaiset osaavat.

Lisänä ovat lähinnä samasta materiaalista toteutetut lyhyemmät dokumentit a) asiantuntijoiden käsityksistä taidekokoelmasta ja yhden taulun luovutus Louvren museolle b) asuinpaikat joilla on ollut suuri merkitys parin elämässä ja c) Yves Saint-Laurent ja muoti.

Voiko ihanammin iltaa enää viettää, voiko olla ihanamaa iltaa kuin tämä, kun sä dokumentit katselet ja mielihyvästä kiemustelet!

Pieni makupala:

Aikaa kun on niin tulee pohdittua mitä erilaisimpia asioita. Nyt ajatukset harhailivat persujen taidekäsitykseen ja sen mielekkyyteen. He ovat julistaneet Gallen-Kallelan jälkeisen taiteen olevan roskaa! No, se on heidän käsityksensä ja tuskin 99 prosenttia persuista edes tietä mitä on tuo parjattu postimoderni taide. Toisaalta, eivät he edes tunnu itsekään omassa keskuudessaan pääsevän selville mitä taide ja luova toiminta on, muuta kuin taiteen poliittista valvontaa.

Mihin meidän tulee yleensä menneä, jotta joudumme sellaisen taiteen pariin, jossa ihmisen olisi hyvä olla. Kun katselin taidekirjoja, niin eteen hypähti renessanssin taide ja niiden melkoinen keikistelevä miehinen olotila. Miten jännästi miesten olemusta korostikaan kalukukkaro eli ranskaksi braguette, jota määritellään vaatekappaleeksi, jonka tarkoituksena on verhota sukupuolielimiä. Termi on niitä harvoja ranskankielisiä sanoja, jotka ovat tulleet suoraan kelttien puhumasta kielestä.

Ovatko nuo renessanssiin aikaiset persut moittineet moista ilmestystä miesten sukupuolielimen kohdalla ja varsinkin ovatko he suhtautuneet kovin nurjamielisesti tavanomaista isompiin korotuksiin?

Kun vielä taiteen lisäksi homotkin ovat persujen negatiivisten asioiden agendassa, niin varmaan kalukukkarot olivat omana aikanaan silloisten persujen yhteiskunnallisten vaarojen keskeinen uhka!

Kuva: Giovanni Battista Morinin muotokuvamaalaus Anttonio Navagerosta vuodelta 1565.

Ranskalainen lehtimies Victor Noir kuoli 1870 vain 21 vuotiaana. Ruhtinas Pierre Bonaparte, keisari Napoleon III:n serkku, ampui hänet. Hänen murhastaan katsotaan yleensä toisen keisarikunnan lopun alkaneen.

Vuonna 1891 Victor Noiren ruumis siirrettiin Père-Lachaise-hautausmaalle, aivan lähelle pääsisäänkäyntiä. Haudalle sijoitettiin pronssinen Jules Daloun tekemä makuuasennossa lepäävä hyperrealistinen patsas.

Realismi toimi myös Victorin sukupulielimen kuvauksessa, sillä hänellä on valtaisa kohouma vasemmassa puntissaan. Tätä kohoumaa ryhdyttiin välittömästi käyttämään talismanina ja varsinkin sen hedelmällisyyttä lisäävään vaikutukseen on aina uskottu.

Kuvassa näkyy monumentti ja sen vasemmassa puntissa kiiltäväksi käsitelty kohouma.

On maailmassa monta ihmeellistä ihanaa! Ja jotkut vielä tavoittelevat onnea ja menestystä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Joku kantaa muasaan mitä ihmeellisintä esinettä, jonkun esiintyjän tai kilpailijan pitää tehdä erilaisia riittejä ennen kisaa tai koitosta.

Joillekin se voi olla jokun asian tai esineen koskettaminen, jonka oletetaan ja odotetaan tuovan onnea ja menestystä.

Milanossa futaajat olivat aikoinaan keksineet oivat talismani, se oli futaaja David Beckhamin peppu, jonka koskettaminen ennen peliä tuotti pelimenestystä.

Otteita menneen kevään kännykkäkuvistani. Tämä on tiedoksi kaikkille, sillä kyllä se kevät vielä koittaa vaikka pakkasista nyt kärsitäänkin.

Kuva on rakennuksesta, joka on toiminut mitä ilmeisimmin viljan varastona. Rakennus on hivenen rappiolla, mutta sen kauneus on yhä jäljellä. Jokainen, joka matkustaa vanhaa 130-tietä Tervakosken ohitse voi tehdä pienen pysäyksen risteyksessä, jossa lukee Napiala. Rakennuksen omistaa varmaankin kuvaajan taakse jäänyt maalaistalo, joka sijaitsee kuusiaidan takana aivan risteyksessä. Kannattaa käydä katsomassa takennus vaikka ajaisikin moottoritietä.

Kunhan joku innostuis kunnostamaan rakennuksen, niin sen ehkä voisi vielä pelastaa.

On onneksi mennyt perille tämä kannatettava propaganda. Kristillisten eduskutaehdokas valittelee, että hänen vaaliesiteensä ei kelvannut henkilölle, joka vetosi kristillisten ehdokkaiden tuntemaan homofobiaan. Juuri näin pitääkin olla. Uuden Suomen puheenvuorossa julkaistu itkunsekainen vuodatus on saanut tiukkaa kannanottoa, siitä hyvät homofobian vastaisen taistelun puolustajille, jotka ovat kantaa ottaneet!

Linkkin kirjoitukseen ja vastauksiin:

http://sarimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62148-ala-aanesta-homofobiaa-eduskuntaan

Viime talven kuva Hattelmalan harjun Pusupömpelistä. Taustalla häämöttää Hämeenlinnan kaupunki. Tällä kohtaa Runebergin vänrikki Stoolin tarinoissa kerrotaan sanotun:

Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!

Mutta tämä edellinen talvikin oli runsasluminen kuten parhaillaan elettävä on!

Kevään ensimmäisinä kukkina tulevat esiin Hämeen kylmänkukat. Ne ovat kevään kauneimmat airueet. Kuva viiime keväältä Hämeenlinnan alueelta.

Kasvi on täysin rauhoitettu, ei saa edes kerätä maljakkoon!