Oscarin omia?

Onko edes mahdollista, että mies pystyy avoimesti hyväksymään homoseksuaalisuutensa? Tämä Ranskan Akatemian jäsenen Dominique Fernandezin esittämä kysymys avaa tiedoston, on lähtökohtanani kun haluan esitellä pieni tekstinsirpaleitani, jotka liittyvät valtaa käyttäneisiin ruhtinaisiin eli faraoihin, keisareihin, kuninkaisiin tai prinsseihin - ja heidän rakastajiinsa kautta vuosisatojen.

Jo antiikista lähtien homoseksuaalisuus on ollut enemmän tai vähemmän hyväksyttyä varsinkin merkittävien johtajien elämässä halki vuosisatojen. Paloissa ilmestyvät niin keisari Hadrianus rakastettuansa Antinoon kanssa, Kymmenes Osmanien sulttaani Suleiman Suuri ja hänen kunnianhimoinen rakastajansa Ibrahim, jonka hän myös murhauttaa sekä Englannin kuningas Edvard II, joka maksaa kallisti kiintymyksestään miehiseen rakkauteen.

Lyhyiden kirjoitusten esiintymisaikoja en osaa ennustella, en myöskään tiheyttä tai järjestystä. Mutta onneksi se mikä oli aiemmin sallittu joillekin ruhtinaille, ei toki kaikille, on nykyisin sallittu Suomessa ja yleisesti läntisessä Euroopassa.

Euroopan unionin tuomioistuin kieltää sen jäsenvaltioita suorittamaan "testejä" sen varmistamiseksi, että turvapaikanhakijat, jotka väittävät olevansa vainonnan uhreja kotimaassaan homoseksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, ovat homoseksuaaleja.

Nigeristä tulleen homon turvapaikanhakijan vetoomus on lopettanut keskiaikaisen usein nähdyn käytännön. Euroopan unionin tuomioistuin siis vastustaa toimia ja käytäntöä, joilla voidaan arvioida kansainvälisen suojelun hakeutuvan väitetyn seksuaalisen suuntautumisen todenperäisyyttä, tämä koskee ns. psykologista asiantuntemusta, jonka tarkoituksena on persoonallisuuden projektiivisten testien perusteella antaa kuva hakijan seksuaalisesta suuntautumisesta.

Tuomioistuin tutki nigerialaisen F:n tapausta turvapaikanhakijana, hän oli hakenut turvapaikkaa Unkarista vuonna 2015. Unkari, joka on Visegrád-ryhmän jäsen Puolan, Tšekin ja Slovakian kanssa, on aina vastustanut Euroopan Unionin turvapaikkapolitiikkaa ja eritoten Angela Merkelin politiikkaa, kun Saksa avasi rajansa syyskuussa 2015 ottamalla vastaan Unkarista poistetut pakolaiset.

Henkilö F:n turvapaikkapyyntö, joka perustui väitteelle, että häntä vainotaan hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa tähden kotimaassaan, oli siis hylätty. Unkarin maahanmuutto- ja pakolaisneuvoston raportti perusteli F:n hakemuksen hylkäämistä "psykologisen raportin" nojalla ja tämän mukaan hänen seksuaalista suuntautumistaan ei voitu "vahvistaa".

Päätös on luettavissa kokonaisuudessaan: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=198766&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=811957

Kunhan vielä kehitettäisiin vastaava homofobian ja yleensä seksuaalivähemmistöihin kodituvan vihan lopettamisekksi. Voisi olla tehtoltaan vaikka yhdinpommin suuruinen!

Munarikasta Pääsiäistä toivotamma.....

Ilopojat

EU-kumppanimme fransut ovat olleet pääsääntöisesti meitä myötämaisempia heteronormatiivisesta poikkeavaa käyttäytymistä kohtaan. Tämän vuoden alkupuolella ilmestyi Nicole Canet’n kirjoittama teos Garçons de joie, prostitution masculine 1860 – 1960. Siis sadan vuoden ajalta tarkastellaan mies- ja poikaprostituutiota, jotka ovat suunnatut miehiin meneville miehille.
Samalta kirjoittajalta ilmestyi vuonna 2012 teos: Hôtel granis, Garçons de joie, 1860 – 1960.

Molemmat teokset käsittelevät jo niemiensäkin tasolla samaa teemaa. Kuitenkin nyt ilmestynyt on aiempaa historiallisempi ja sen lähdeaineistona on ollut mm. Pariisin kaupungin poliisihallinnon arkistot. Teoksessa on myös runsas kuvitus.

Tässä voi vaan esittää nimimerkki Hulivilipojalle vain pienen toiveen, että hän kokoaisi ja täydentelisi myös tänne ranneliikkeeseen tekemiään kirjoituksia Suomesta ja täkäläisestä homogenestä!

Elokuva Call me by your name on ollut paljon esillä, niin hienosti käsitellystä teemastaan kuin Oscar-ehdokkuudestaan. Tältä kirjoittaja-Oscarilta elokuva saa parhaan mahdollisen maininnan.

Mutta ranskalainen Têtu-lehti haastatteli elokuva ohjaajaa Luca Guadagninoa, tällöin todella harvoin julkisuudessa esiintyvä ohjaaja totesi mm. seuraavaa.

Elio, se olen minä, toteaa ohjaaja, ja tekee näin merkittävän avauksen omaan nuoruuteensa.

Elion roolia elokuvassa näytteli nuori Timothëe Chalamet, joka sai parhaan miespääosan esittäjän Oscar- ja Golden Globe-ehdokuudet.

Netti Têtu on julkaissut 20 syyskuuta 2016 Adrien Nasellin artikkelin, joka kertoo Isabel ja Federica nimisistä fransiskaaninunnista. He ovat kohdanneet toisen eräällä kirkon järjestämällä matkalla. He huomasivat olevansa rakastuneita toisiinsa.

Kumpainenkin sisarista on 44 vuotias, Isabel on italialainen, joka kirjallisuuden opintojensa jälkeen hakeutui luostariin auttaakseen köyhiä. Federica on syntyisin kolumbialainen, hänen on aiemmin omistautunut hoitamaan ja auttamaan huumeiden köyttäjien niin Italiassa kuin Afrikassakin.

Kumpikin toimi italialaisessa fransiskaaniluostarissa jossa omistautuivat auttamiselle ja hoivaamiselle. Eräänä päivänä kirkolliselle matkalla Afrikassa se kaikki tapahtui. Kolme vuotta heiltä meni todellisen luonteensa tuntemiseen. Lopulta he päättivät antaa etusijan rakkaudelle.

Naiset solmivat avioliiton Pinerolossa, ja kuten Italiassa on pakollista, niin siviilivihkimisen. Siviilivihkimisen suoritti tuon Torinoa lähellä olevan kaupungin pormestari Luca Salvai. Mutta puolisot halusivat myös kirkollisen siunauksen, tähän tehtävään he pyyrivat isä France Barberon jonka paavi Johannes Paavali II oli erottanut kirkon palveluksesta vuonna 2003 tämän esittämän kritiikin tähden.

Ei minulla mitään muuta....

Milloin siis meillä. Ranskan protestanttisen kirkon keskeiset papit ovat päättäneet vastedes siunata samaa sukupuolta olevat avioliitot, jos nämä sitä itse haluavat. Ranskassa siviiliavioliitto on aina ja kaikissa avioliitoissa pakollinen ja kirkollinen vihkiminen ei ole lainvoimainen.

Päätös oli lähes yksimielinen94 puolesta ja 3 vastaan. Näin siis päätti Ranskan Protestanttisten kirkkojen yhteinen kokous, joka oli kokoontunet Sèten kaupunkiin.

Hieno päätös homofobian vastaisena päivänä. Milloinhan meidän protestanttinen kirkkomme taipuu moiseen?

Timo Soini, tuo meidän kaikkien tuttu peppuaan myymätön, kävi myös Pariisissa osoittamassa mieltään homoliittoja vastaan. Ei Timon mielipide paljon asiassa painanut.

Nyt ovat valmistuneet ensimmäiset tilastot vuodelta 2014, joka on ensimmäinen kokonainen vuosi yhdenvertaisen avioliiton solmimiseksi. Ja Pariisista kuuluu mielenkiintoista, jota uutistoimisto AFP tiedotta.

Vuoden 2014 aikana kaupungissa solmittiin kaikkiaan 1331 yksi yhdenvertaislain mukaista liittoa. Pitää muistaa, että vain kunnallisen viranomaisen vahvistama liitto on Ranskassa virallinen, olivatpa homoja tai heteroita. Tämä on 13,48 prosenttia kaikista kaupungissa virallistetuista liitoista. Luku on melkoinen ja kertoo tietenkin suuren kaupungin lumosta ja helppoudesta olla erilainen.
Avioliitoista samaa sukupuolta olevien välillä on noin neljännes lesbojen solmimia.

Näin Timomme o epäonnistunut homoliittojen estämisessä mielenosoituksestaan huolimatta.