Tänään se siis on, tällä ja nyt. Se on kestanyt jo yli kahdeksan tunttia ja kestää vielä lähes 16 tuntia. Koko päivä omistettu masturbaatiolle, tuolle terveelliselle tavalla saada onnea elämään.
Asiaa on harrastettu aina ja kaikkialla, niin kauan kuin ihmisia on ollut.
Asiassa tunnettiin ja sen puitteissa toimittiin jo Pompeissakin, kun laava ja tuhka yllättivät. Siitä todistaa tuo oheen liitetty kuva.
Maanantaina 7. toukokuuta vietetään kansainvälistä masturbaation päivää, ja sitä vietetään ihan koko päivä! Päivän tarkoitus on kannustaa ihmisiä masturbaatioon ja suojella heidän oikeuttaa tähän nautintoon.
Ensimmäisen kerran päivää vietettiin 13. toukokuuta 1995. Ajatus päivän vietosta lähti erään Mouvement pro-sexe puolesta toimineen aikuisviihdekauppiaan halusta kunnioittaan amerikkalaista pediatria ja korkeaa lääketieteellistä asiantuntijaa Joycelyn Elders’iä. Hän oli julistanut Yhdistyneiden Kansakuntien AIDS-kokouksessa 1994, että masturbaatio on riskitön ja terveellinen tapa seksuaaliseen hyvinvointiin ja sitä pitäisi opettaa jo koulussa. Tämän kannanottonsa vuoksi Elders erotettiin tehtävästään presidentti Bill Clintonin toimista 9. joulukuuta 1994
.
Tämän jälkeen koko toukokuusta on tullut masturbaatiolle nimetty kuukausi.
Vasta vuona 2005 alettiin 7. toukokuuta viettämään masturbaation päivän, joskaan sillä ei ole mitään virallista asemaan YK:n vuosipäivien joukossa.
Nauttikaamme päivästä ja nauttikaamme runkusta, kuten sitä tosi usein nimeämme.
Onko edes mahdollista, että mies pystyy avoimesti hyväksymään homoseksuaalisuutensa? Tämä Ranskan Akatemian jäsenen Dominique Fernandezin esittämä kysymys avaa tiedoston, on lähtökohtanani kun haluan esitellä pieni tekstinsirpaleitani, jotka liittyvät valtaa käyttäneisiin ruhtinaisiin eli faraoihin, keisareihin, kuninkaisiin tai prinsseihin - ja heidän rakastajiinsa kautta vuosisatojen.
Jo antiikista lähtien homoseksuaalisuus on ollut enemmän tai vähemmän hyväksyttyä varsinkin merkittävien johtajien elämässä halki vuosisatojen. Paloissa ilmestyvät niin keisari Hadrianus rakastettuansa Antinoon kanssa, Kymmenes Osmanien sulttaani Suleiman Suuri ja hänen kunnianhimoinen rakastajansa Ibrahim, jonka hän myös murhauttaa sekä Englannin kuningas Edvard II, joka maksaa kallisti kiintymyksestään miehiseen rakkauteen.
Lyhyiden kirjoitusten esiintymisaikoja en osaa ennustella, en myöskään tiheyttä tai järjestystä. Mutta onneksi se mikä oli aiemmin sallittu joillekin ruhtinaille, ei toki kaikille, on nykyisin sallittu Suomessa ja yleisesti läntisessä Euroopassa.
Euroopan unionin tuomioistuin kieltää sen jäsenvaltioita suorittamaan "testejä" sen varmistamiseksi, että turvapaikanhakijat, jotka väittävät olevansa vainonnan uhreja kotimaassaan homoseksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, ovat homoseksuaaleja.
Nigeristä tulleen homon turvapaikanhakijan vetoomus on lopettanut keskiaikaisen usein nähdyn käytännön. Euroopan unionin tuomioistuin siis vastustaa toimia ja käytäntöä, joilla voidaan arvioida kansainvälisen suojelun hakeutuvan väitetyn seksuaalisen suuntautumisen todenperäisyyttä, tämä koskee ns. psykologista asiantuntemusta, jonka tarkoituksena on persoonallisuuden projektiivisten testien perusteella antaa kuva hakijan seksuaalisesta suuntautumisesta.
Tuomioistuin tutki nigerialaisen F:n tapausta turvapaikanhakijana, hän oli hakenut turvapaikkaa Unkarista vuonna 2015. Unkari, joka on Visegrád-ryhmän jäsen Puolan, Tšekin ja Slovakian kanssa, on aina vastustanut Euroopan Unionin turvapaikkapolitiikkaa ja eritoten Angela Merkelin politiikkaa, kun Saksa avasi rajansa syyskuussa 2015 ottamalla vastaan Unkarista poistetut pakolaiset.
Henkilö F:n turvapaikkapyyntö, joka perustui väitteelle, että häntä vainotaan hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa tähden kotimaassaan, oli siis hylätty. Unkarin maahanmuutto- ja pakolaisneuvoston raportti perusteli F:n hakemuksen hylkäämistä "psykologisen raportin" nojalla ja tämän mukaan hänen seksuaalista suuntautumistaan ei voitu "vahvistaa".
Päätös on luettavissa kokonaisuudessaan: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=198766&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=811957
Kunhan vielä kehitettäisiin vastaava homofobian ja yleensä seksuaalivähemmistöihin kodituvan vihan lopettamisekksi. Voisi olla tehtoltaan vaikka yhdinpommin suuruinen!
Munarikasta Pääsiäistä toivotamma.....
Ilopojat
EU-kumppanimme fransut ovat olleet pääsääntöisesti meitä myötämaisempia heteronormatiivisesta poikkeavaa käyttäytymistä kohtaan. Tämän vuoden alkupuolella ilmestyi Nicole Canet’n kirjoittama teos Garçons de joie, prostitution masculine 1860 – 1960. Siis sadan vuoden ajalta tarkastellaan mies- ja poikaprostituutiota, jotka ovat suunnatut miehiin meneville miehille.
Samalta kirjoittajalta ilmestyi vuonna 2012 teos: Hôtel granis, Garçons de joie, 1860 – 1960.
Molemmat teokset käsittelevät jo niemiensäkin tasolla samaa teemaa. Kuitenkin nyt ilmestynyt on aiempaa historiallisempi ja sen lähdeaineistona on ollut mm. Pariisin kaupungin poliisihallinnon arkistot. Teoksessa on myös runsas kuvitus.
Tässä voi vaan esittää nimimerkki Hulivilipojalle vain pienen toiveen, että hän kokoaisi ja täydentelisi myös tänne ranneliikkeeseen tekemiään kirjoituksia Suomesta ja täkäläisestä homogenestä!
Elokuva Call me by your name on ollut paljon esillä, niin hienosti käsitellystä teemastaan kuin Oscar-ehdokkuudestaan. Tältä kirjoittaja-Oscarilta elokuva saa parhaan mahdollisen maininnan.
Mutta ranskalainen Têtu-lehti haastatteli elokuva ohjaajaa Luca Guadagninoa, tällöin todella harvoin julkisuudessa esiintyvä ohjaaja totesi mm. seuraavaa.
Elio, se olen minä, toteaa ohjaaja, ja tekee näin merkittävän avauksen omaan nuoruuteensa.
Elion roolia elokuvassa näytteli nuori Timothëe Chalamet, joka sai parhaan miespääosan esittäjän Oscar- ja Golden Globe-ehdokuudet.
Netti Têtu on julkaissut 20 syyskuuta 2016 Adrien Nasellin artikkelin, joka kertoo Isabel ja Federica nimisistä fransiskaaninunnista. He ovat kohdanneet toisen eräällä kirkon järjestämällä matkalla. He huomasivat olevansa rakastuneita toisiinsa.
Kumpainenkin sisarista on 44 vuotias, Isabel on italialainen, joka kirjallisuuden opintojensa jälkeen hakeutui luostariin auttaakseen köyhiä. Federica on syntyisin kolumbialainen, hänen on aiemmin omistautunut hoitamaan ja auttamaan huumeiden köyttäjien niin Italiassa kuin Afrikassakin.
Kumpikin toimi italialaisessa fransiskaaniluostarissa jossa omistautuivat auttamiselle ja hoivaamiselle. Eräänä päivänä kirkolliselle matkalla Afrikassa se kaikki tapahtui. Kolme vuotta heiltä meni todellisen luonteensa tuntemiseen. Lopulta he päättivät antaa etusijan rakkaudelle.
Naiset solmivat avioliiton Pinerolossa, ja kuten Italiassa on pakollista, niin siviilivihkimisen. Siviilivihkimisen suoritti tuon Torinoa lähellä olevan kaupungin pormestari Luca Salvai. Mutta puolisot halusivat myös kirkollisen siunauksen, tähän tehtävään he pyyrivat isä France Barberon jonka paavi Johannes Paavali II oli erottanut kirkon palveluksesta vuonna 2003 tämän esittämän kritiikin tähden.
Ei minulla mitään muuta....
