Opetella yhtä tenttiä varten ainkin 30 uutta käsitettä,
tieteen filosofiaan liittyvää määritettä.
Kuka siihen pystyy,
ken sen taitaa ja kenen aivot siihen vääntyy.
Tuntuu mahdottomalta, tuskalliselta ja yleensä vaan kamalalta.
Suorastaan ahdistavalta.
Toki mukanaan tuo sivistyksen,
korkeamman tason mielen ja henkisyyden.
Mutta tarvitseeko sitä tietoa filosofista, tietoa korkeamapaa,
lasten kengännauhoja sitoessaan?
Noksua miellyttääkseni :) ihmeellisiä asioita samsonista...
1. Soitan pianoa alasti, huolimatta siitä, että naapuritalon parvekkeilla on jatkuvasti ihmisiä ja heillä on suora näköyhteys asuntooni.
2. Järjestän vaatteeni värien mukaan.
3. Kirjat yöpöydälläni on valittu värin mukaan, en suinkaan lue niitä :) Luettavat ovat piilossa.
4. Pystyn pohtimaan monimutkaisia käsitteitä ja keskustelmaan niistä muiden kanssa. Autossa kartanlukijana yleensä sanon, että pitää kääntyä vasemmalle ja samalla osoitan oikealle. Ja loppuviimeksi olisi kuitenkin pitänyt mennä suoraan.
5. Nukun vuoroöin patjani oikella laidalla, sen keskelle ja vasemmalla laidalla. Kulutan sitä tasaisesti.
6. Kiristän turvavyötäni minuutin välein istuessani autossa. Luin joskus, että suurimmalla osalla se on liian löysässä. Neuroosi oli valmis.
Siinäpä nuo, eivät ihmeellisiä, tai edes hauskoja. Mutta minun omiani kuitenkin...
Loppuuko niiltä aika elämässä,
jotka eivät sitä osaa käyttää,
olla ja elää,
nyt ja tässä?
Elävät kenties menneisyydessä,
sen muistoissa ja tunteissa,
niissä, jotka nyt ovat jo kateissa ajan hämärissä.
Vaiko elävät he tulevaisuudessa,
toivossa ja unelmissa,
sen haaveissa ja pehmeissä pilvilinnoissa.
Meidän tulisi osata nauttia elämästä,
ei elämällä tulevaisuudessa tai menneisyydessä,
vaan nykyhetkessä,
aivan nyt ja tässä.
Musta on väri surun ja suojan,
violetti henkisyyden, positiivisuuden.
Elinvoimaa ja seksuaalisuutta uhkuu punainen,
oranssi taas väri innokkuuden.
Vaaleanpunainen on väri Amorin ja Eroksen,
luovuutta ja rauhaa sisällään pitää vaaleansininen.
Tasapainoisuutta ja ystävyyttä rakastaa vihreä,
sininen taas älyä.
Ei väreistä yksikään luo koko ihmistä,
mutta ne kaikki yhdessä
ja olet lähellä täydellistä.
Seisoa peilin edessä,
katsoa itseään,
ihmetys mielessä.
Tuntematon vastaa katseeseen,
toivoa tuntevansa hänet,
upota haaveeseen.
Olenko tässä vai tuolla,
pohdin,
vaiko aivan toisaallla.
Nähdä ja olla,
hyväksyä,
olen sekä täällä että tuolla.
En enää näe tuntematonta,
kokematonta,
enkä arvotonta.
Näen itseni.
Klo 15.00, soitan ovikelloa. Odotan hetken. Mitään ei kuulu. Tekstaan kaverille ja saan vastaukseksi, että menee vielä puoli tuntia.
Istun portaille odottamaan. Mukanani on Hesari. Avaan sen.
Aika kuluu. Naapuri puhuu kovaäänisesti puhelimessa. Ihmisiä kulkee ylös alas. Kyllästyn lehteen ja siirryn ikkunan luo odottamaan. Harjoitan pohjelihaksiani tuijottaessani ikkunasta pimenevään iltaan.
15.40 saan viestin: "Tullaan niin pian kuin vaan päästään." Kuittaan sen. Joku on suihkussa. Toisessa naapurissa tapellaan lasten ja vanhempien kesken. "Et avaa sitä pakettia, ennen kuin haalari on naulakossa!"
Klo 16.00 lähetän viestin ystävälleni. Hieman jo väsyneenä. Tunnin kuunnellut talon elämää, tuijottanut ulos. Katuvalot ovat syttyneet. Sataa vettä.
16.14 kaverin kaveri tulee päästämään minut sisälle. Huokaisen. Keitän teetä ystävääni odotellessa.
Olen tyytyväinen siitä, että olen tänään hyvällä tuulella. Tunnin odotus pimeässä rappukäytävässä omien synkkien ajatusten kanssa olisi ollut liikaa. Nyt nautin elämän kuuntelemisesta hämärässä rappukäytävässä.
Olen vähän outo ;)
Parantaako mikään niin hyvin surkeaa ruumiinkuvaa, kuin söpön kundin toteamus sinusta alastomana: "Hitto sulla on hyvä kroppa!"
Punastellen ja nolostellen sain kuitenkin otettua kohteliaisuuden vastaan...ujo ja häpeilevä kun olen :)
Olen aina ajatellut olevani parisuhdeihminen. Ja olen vieläkin sitä mieltä.
Mutta kuka sanoo, ettei silti voisi viettää "villiä" nuoruutta? En ole koskaan edes ajatellut elostelevani sen suuremmin; kiva tyyppi ja elämä pystyyn, kun on toisiimme pitkällisesti tutustuttu.
Onpä hölmö ajatus, kun sitä tarkemmin pohtii. Kuten ystäväni totesi, ei kaupassakaan ensimmäistä pölynimuria kainaloon oteta ja lähdetä, niitä pitää testata useampi :) (otin vapauden hieman soveltaa ohjetta, ystäväni kun siitä minulle ainakin mainitsee...lupaan kuitenkin, ettei viisauden syvin tarkoitus katoa. Ettäs tiedät A.! ;)
Ehkä on aika jättää turhat aivoblokit kotiin ja vain tutustua uusiin ihmisiin sitä mukaa, kun heitä vastaan tulee. Hyvään alkuun olenkin jo päässyt <3
Kahdehdin Audinkopoikaa hänen välittömän luonteensa ja elämänmyönteisen asenteensa takia. Niinhän se elämässä pitäisi olla, mitä sitä turhaa asettaa itselleen mitään näkymättömiä seiniä ympärilleen. Olla vain oma itsensä tai niin kuin toinen ystäväni sanoi - kun angstasin taas jostain täysin turhanpäiväisestä, kuten ulkonästäni -, että: "Kuka vittu välittää?!". Tottahan se on, jos olet siisti, niin kuka vittu välittää ovatko sukkasi punaiset vai vihreät. Turhaan niitä pohdin. Elämässä lienee oleellisempiakin asioita.
Ja olen tyytyväinen, kun olen saanut ensimmäisen homoystävän "with benefits" :) Mikäs siinä kahden aikuisen toisistaan nauttiessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin? Seuraavaa eksursiota odotellen...
PS. Ja olen päättänyt olla hyvällä tuulella ainakin viikon, ja myös juomatta alkoholia. Ehkä on aika suunnata jälleen energiaa elämiseen, ei sen murehtimiseen. Kiitokset suuret Noksulle ja Kesäpojalle ajatuksista, niistä on apua!
Makaan sängyssä.
Alasti.
Tunnen kehoni.
Pehmeä ääni kulkee lävitseni. Hengitykseni. Sydämeni.
Kello tikittää aikaa.
Aikaa, joka on tavoittamattomissa sen mentyä.
Kadun elämääni. Menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.
En nuku.
Kadun.
Kadun katumista.
Ennen nukahtamista hukun mieleni mustaan pyörteeseen.
Painajaisia.
D eep
E rosive
S uffocating
P owerful
E lusive
R oasting
A gony
T orture
I solating
O ffensive
N eedless