Klo 15.00, soitan ovikelloa. Odotan hetken. Mitään ei kuulu. Tekstaan kaverille ja saan vastaukseksi, että menee vielä puoli tuntia.
Istun portaille odottamaan. Mukanani on Hesari. Avaan sen.
Aika kuluu. Naapuri puhuu kovaäänisesti puhelimessa. Ihmisiä kulkee ylös alas. Kyllästyn lehteen ja siirryn ikkunan luo odottamaan. Harjoitan pohjelihaksiani tuijottaessani ikkunasta pimenevään iltaan.
15.40 saan viestin: "Tullaan niin pian kuin vaan päästään." Kuittaan sen. Joku on suihkussa. Toisessa naapurissa tapellaan lasten ja vanhempien kesken. "Et avaa sitä pakettia, ennen kuin haalari on naulakossa!"
Klo 16.00 lähetän viestin ystävälleni. Hieman jo väsyneenä. Tunnin kuunnellut talon elämää, tuijottanut ulos. Katuvalot ovat syttyneet. Sataa vettä.
16.14 kaverin kaveri tulee päästämään minut sisälle. Huokaisen. Keitän teetä ystävääni odotellessa.
Olen tyytyväinen siitä, että olen tänään hyvällä tuulella. Tunnin odotus pimeässä rappukäytävässä omien synkkien ajatusten kanssa olisi ollut liikaa. Nyt nautin elämän kuuntelemisesta hämärässä rappukäytävässä.
Olen vähän outo ;)
3 kommenttia
martin
11.1.2008 18:06
Outo? Olen sitten minäkin outo. Rappukäytävät tuttuja.
martin
11.1.2008 18:07
tuttuja ilossa.
noksu
11.1.2008 18:17
Rappukäytävät ovat kyllä jänniä paikkoja, niissä kokee aika ihmeellisen välimaaston ulkomaailman vilskeen ja oman kodin rauhan välillä. Kuulee samaan aikaan monen ihmisen elämää ja asioita ilman, että välttämättä näkee heitä tai edes tuntee nimeltä.
Eli rappukäytävä on vähän niinkuin netti.
Aikasempaan kirjoitukseen liittyen : Friend with benefits. :) Kaikenlaisia ystäviä tarvitaan. Pitää mielen ja kropan virkeänä. ;)