Mopsi's

Bf ilmaantui elämääni ja toi mukanaan ajatuksen siitä, että vanhoja ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä, tai joiden kanssa ei oikeastaan ole mitään yhteistä, tai sitten heidän kanssaan vaan ei viihdy, ei tarvitse sietää.

Oikeastaan tuossa on asiaa sinällään, että miksi pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei oikeastaan haluaisi tai viitsisi olla yhteydessä. Onko pakko pitää yllä ihmissuhteita, joista ei saa mitään irti, joilla ei ole mitään merkitystä tai jotka suorastaan ärsyttävät.

Toisaalta ajatuksessa on häivänen nykypäivän - ehkä jo liian pitkällekin menevää - itsekkyyttä ja minäminä -ajattelua. Miksei voisi pitää jonkinlaista yhteyttä vaikkapa vanhaan opiskelututtavaan, vaikka ei häntä ehkä edes kunnolla tunne.

Facebook lienee mekka epämääräisten ihmissuhteiden ylläpitäjille. Itsellänikin on tosiasiallisia ystäviä sangen harva facebook-ystävistäni. Mutta sielläpä he ovat, löytäneet minut feissin kautta ja ystäväksi pyytäneet. Ignooraaminen on taas niin kovin rajua...

_____________________________________________

Oma lukunsa on sitten itselle täysin vieraiden ihmisten sietäminen. Itse en siedä ketään, joka häiritsee sen hetkistä rauhaani ilman lupaani. Toki vaikkapa itkevällä lapsella on yhtä suuri oikeus olemassaoloonsa, mutta ei se tarkoita, että minun pitäisi häntä sietää.

En kuitenkaan kohdista sietämättömyyttäni mihinkään ihmisryhmään, vaan nimenomaan yksilöihin. Mielestäni ihmisiä ei tarvitse sietää, ja sen voi jopa näyttää heille. Ei se ole epäkohteliasta, jos ei tarkoituksella toisen tunteita loukkaa.

Ehkä tässä onkin sitten se varsinainen kysymys: tarvitseeko toista sietää vain, jottei loukkaa hänen tunteitaan?

Viimeinen työviikko.

Työt loppuvat, jee-asia. Opinnot tai niiden suunnittelu alkavat, ei-jee -asia.

Vaikka duunista olenkin angstannut, on se kuitenkin toiminut eräänlaisena tekosyynä olla elämättä oman elämän arkea, eli siis opintoja ja niiden suunnittelua. Asun uudessa kaupungissa, enkä edes tunne yon kampusta. Rasittavaa ajatellakaan.

Bfllä alkavat opinnot toden teolla kanssa, vaikka hän kesän onkin lukenut ja tenttinyt hulluna. Intoa ja energiaa, jonka muistan ensimmäiseltä opiskeluvuodeltani. Toivottavasti se hänellä kestää kauemmin kuin minulla.

Jotenkaan en tiedä, miten suhtautua siihen, että hänellä on omat ystävänsä, oma tiedekuntansa ja sen omat juhlat ja traditionsa. Toki olen niihin bfn puolesta tervetullut, mutta silti, tunnenko oloni taas kerran ulkopuoliseksi tuntemattomien ihmisten ja tapojen ja traditioiden kanssa?

Toki parisuhteessa molemmilla täytyy olla myös oma elämänsä, totta kai. En vain oikein tiedä, tunnenko itseni taas yksinäiseksi jossain vaiheessa, kun ei minulla liiemmin ole ystäviä olemassa. Ja niistäkin harvoista vain kaksi on Turussa.

Olen huolestunut jo etukäteen.

Sama huolestuminen koskee vähän tulevaisuutta yleensäkin. Toki parit elävät toistensa mukaan, mutta olemme vähän eri vaiheissa. Minä siirtynen tästä vuoden sisään työelämään, hän jatkaa opintojaan ainakin seuraavat kolme vuotta. Mitä on arki, jos toinen "voi" viettää vapaata juhlintaa ja toinen toteaa joka kutsuun, että sori, on töitä aamulla.

Pohdin taas liikaa ja liian pitkälle, tiedän, mutta minkäs teet, arki on ja tulee ja ei liene pahasta ainakin jollain tasolla pohtia sitäkin. Toki voisin keskittyä myös niihin hyviin asioihin, joita arjen yhteiselo mukanaan tuo, vaikka emme yhdessä asukaan.

Aika näyttää...en haluaisi luopua vasta-aloitetusta opiskelijaelämästäni, mutta toisaalta, ei se ura itseään luo...en jaksaisi pohtia tulevaisuutta, mutta pakko se on, jos sellaisen itselleen haluaa.

Viimeisen kolmen kkden alkoholikulutukseni on, no tuota, kohtalaisen suuri. Olen Vähintään kerran viikossa ollut humalassa :/

Tein vähän testejä, en muista missä, mutta jokin virallinen alkoholikulutustesti oli. Oli vähän masentava tulos, käytän alkoholia selvästi keskivertokuluttajaa enemmän. Rahaakin se nielee kohtalaisesti.

Bf lohduttelee, että kyse on vain lämpimän kesän nautinnoista, mutta olen vähän toista mieltä. Minun tekee liian usein MIELI alkoholia, ilman sen suurempaa syytä. Sen nauttiminen jää tavaksi ja siihen jää jollain tasolla kiinni. Toistaiseksi nautin sitä rentouttavassa mielessä ja homma on hanskassa ja voin rajoittaa, jos haluan. Ongelma lienee se, etten halua...

No, kaverit tituleeraavat jo alkoholistiksi, osa huvillaan, osa katsoen jo hieman kieroon. Eivätköhän he sitten rajoita, kun aika tulee :)

Luottomielellä...ja aion kyllä nauttia alkomahoolia vielä tulevaisuudessakin ja juuri niin paljon kuin haluan. Olen vasta vuoden juonut...pian jo työelämään ja opintojenkaan aikana en ole nauttinut turhan paljoa...haluan vähän nauttia vastuuttomasta alkoholikyllästeisestä opiskelijaelämästä ainakin tämän vuoden. Saattaahan tämä olla viimeinen vuosi opintojen kanssa 8/

Valkkaria pullo salaatin kanssa ja huippumallia tvstä kaverin kanssa...ja niin siis, pullo on Minun yksin, mine, eikä siitä jaeta! ;D

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut. Ihmiset, jotka ovat onnekkaina tämän kokeneet, tietävät mistä puhun :)

Tunne siitä, että joku välittää sinusta (toisinaan jopa sellainen olo, että enemmän kuin sinä itse) ja haluaa sinun voivan hyvin, on jotakin jumalallista. Tunne siitä, että toinen nauttii läheisyydestäsi ja haluaa tuottaa sinulle nautintoa, niin fyysistä kuin henkistäkin, on jumalallista. Tunne siitä, että toisen maailma kietoutuu sinun maailmaasi ja ne muuttuvat yhdeksi todellisuudeksi, on jumalallinen.

Kun toinen kuiskaa rakastavansa sinua ja tiedät hänen tarkoittavan sitä, se tunne on jumalallinen.

Toki voisin olla oma kyyninen itseni ja todeta, että kyse on ohimenevästä aivokemiallisesta ilmiöstä ja toisaalta sanat ovat halpoja ja kaikkien käytettävissä. Olen kuitenkin päättänyt heittää moisen paskan päästäni ja vain nauttia tästä aivokemiallisesta poikkeustilasta, jonka pääasiallinen tarkoitus evoluutiobiologien mukaan on sitouttaa lisääntyvä pari toisiinsä jälkeläisten pariksi ensimmäiseksi elinvuodeksi :)

Olen rakastunut.

Huolehdin fyysisestä terveydestäni. En ehkä kuntoile hullun lailla, mutta huolehdin siitä, että yritän liikkua ja syödä monipuolisesti.

Sorruin nuoruudelle niin ominiaseen hätäisyyteen (josta olen siis itse jo päässyt eroon, pääosin ;) ajatellessani, että blogini voin lopettaa miten ja milloin vain.

Ajatus oli ehkä seuraavanlainen: Aloitin blogin osana elämänmuutosta, outlettina ikään kuin. Nyttemmin se on kuitenkin yksi vanhimpia "uuden" elämäni osia ja tuli olo, että ehkä olisi aika uudistumisen nimissä lopettaa bloggailu täällä. Kokeiltu on, eteenpäin.

Mutta ei kuitenkaan näin. Blogi on yllättävän tärkeä osa elämääni. Se toimii omien ajatusteni selkeyttäjänä ja miksei myös tietyssä määrin oman oloni, oli se sitten hyvä tai huono, purkamisen välineenä. Lienee paras pitää sitä yllä.

_______________________________________________________

Viikonloppu oli sateinen, joskin perjantaina ehdittiin bf kanssa kumoamaan pari skumppaa Aurajoen rantatörmällä. Sitten sammuinkin jo sänkyyni väsyneenä univelkaa nukkumaan. Tottakai bf änki kainalooni.

Lauantai menikin sitten sadetta pitäessä sisällä. Hyvä ruoka, perjantaina täytetty puna- ja valkoviinivarasto ja pari elokuvaa pitivät meidät kiireisinä sohvalla, mitä erinäisimmissä asennoissa, nauttimassa rauhasta, sateen ropinasta ja toistemme läheisyydestä. <3

Blogitauko.

Kestää ehkä huomiseen, mahdollisesti ensi jouluun, tai sitten lopetan kokonaan.

Heissulivei.

Niin, mistä tulen?

Liekö taas väsymys ja pullo punaviiniä pohjalla, jotka nostavat näitä vitunmoisia pohdintoja pintaan, mutta haluaisin kaikenkattavan vastauksen siihen, että miksi olen tällainen kuin olen. Mistä tulen ja mihin olen menossa?

Saimme pro gradumme lausunnon. Työstä tuli arvosanaksi eximia, josta olemme tyytyväisiä :)

Lausunto on pelkkää hehkutusta aiheenvalinnasta, sen ajankohtaisuudesta sekä tutkielman johdonmukaisuudesta ja kattavuudesta.

Plussana saimme vielä kehuja, joita ei ihan joka lausunnossa olekaan. Meitä kehuttiin vastuullisesta tutkimuksen tekemisestä ja graduryhmän tiedottamisvastuun ottamisesta. En ole tällaista henkilöön ja heidän toimintaansa tutkimuksen tekemisen suhteen annettuun positiiviseen lausuntoon törmännyt. Kertoo vain sen, että ohjaaja tykkäsi meistä ja otteestamme tehdä se, mikä on sovittua ja hyvin kanssa :P

Tällä lausunnolla elää hetkisen taas eteenpäin... :)