Sorruin nuoruudelle niin ominiaseen hätäisyyteen (josta olen siis itse jo päässyt eroon, pääosin ;) ajatellessani, että blogini voin lopettaa miten ja milloin vain.
Ajatus oli ehkä seuraavanlainen: Aloitin blogin osana elämänmuutosta, outlettina ikään kuin. Nyttemmin se on kuitenkin yksi vanhimpia "uuden" elämäni osia ja tuli olo, että ehkä olisi aika uudistumisen nimissä lopettaa bloggailu täällä. Kokeiltu on, eteenpäin.
Mutta ei kuitenkaan näin. Blogi on yllättävän tärkeä osa elämääni. Se toimii omien ajatusteni selkeyttäjänä ja miksei myös tietyssä määrin oman oloni, oli se sitten hyvä tai huono, purkamisen välineenä. Lienee paras pitää sitä yllä.
_______________________________________________________
Viikonloppu oli sateinen, joskin perjantaina ehdittiin bf kanssa kumoamaan pari skumppaa Aurajoen rantatörmällä. Sitten sammuinkin jo sänkyyni väsyneenä univelkaa nukkumaan. Tottakai bf änki kainalooni.
Lauantai menikin sitten sadetta pitäessä sisällä. Hyvä ruoka, perjantaina täytetty puna- ja valkoviinivarasto ja pari elokuvaa pitivät meidät kiireisinä sohvalla, mitä erinäisimmissä asennoissa, nauttimassa rauhasta, sateen ropinasta ja toistemme läheisyydestä. <3
3 kommenttia
kesäpoika
17.8.2008 21:29
Ajattelinkin, että tuut takaisin aika nopeasti. :) Joitain asioita vain näkee ulkoapäin selkeämmin kuin liian läheltä katsottaessa. Itsekin taidan olla sellainen, josta on helppo nähdä. Välillä se ärsyttää. Kun kaverit sanoo, että kai me se nyt koko ajan tiedettiin kun kerron jotain, mitä olen itse ihan vasta keksinyt.
Pitääkö niiden aina ihan kaikki ymmärtää? :)
tellus
17.8.2008 22:16
Kävi mielessä taannoin lopettaminen minullakin. Mutta tuli fiilis että jotain liian olennaista katkeaisi. ja kysymyksiä siitä nousee..onko bloggaus eli itsensä tilittäminen virtuaalisyksilöllisyhteisöllisesti antoisampaa muilla areenoilla? ja mistä tässä lopulta on kyse koko touhussa? :)
mopsi22
17.8.2008 22:29
Niin, minä suhtaudun blogiini tavallaan kuin hyvään ystävään, jolle kerron asioita. Tavallaan katkaisisin suhteen johonkin, en vain lakkaisi kirjoittamasta ajatuksiani. Kummallista, sillä biteistä on kysymys, vaikka aivoja kirjaimien takana toimiikin.