Luin viikonvaihteessa Riikka Pulkkisen romaanin Raja, joka osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi tarinaksi tai oikeastaan kahdeksi tarinaksi.
Päätarinassa kerrotaan kuusitoitavuotiaan lukion ensimmäisellä luokalla olevan Marin ja hänen äidinkielen opettajansa seksisuhteesta. Mari tietysti rakastuu ja varmistaa rakkauden jatkumisen antamalla seksiä opettajalleen. Opettaja puhuu muusasta mutta hänen asennettaan kuvannee paremmin sitaatti "vittu kuin vittu".
Sivutarina kertoo dementiasta Marin tädin silmin. Kirjallisuuden professorin mies on hoitokodissa ja on pyytänyt vaimoaan tappamaan hänet.
Kuolema ja halu ovat kirjan teemoja. Vuoden eroottisin kirja tähän mennessä.
Kirjassa kerrotaan halu eli desidera-sanan alkuperäisestä merkityksestä. Se tarkoittaa tähtien vaikutuksen alta poistumista. Kun haluamme, emme siis elä kohtalomme mukaan, vaan teemme valintoja.
Kirjaa lukiessani palautui mieleeni yksi syy, miksi en sittenkään valinnut opettajan uraa: voisinko luottaa siihen, että silmäni (tai käteni tai muut relevantit ruumiini osat) pysyisivät hallinnassani reippaita nuorukaisia päivästä toiseen katsellessani.