Töiden jälkeen kävin oluella korttelikapakassamme. Siellä oli muutamia tuttuja, joten aikaa vierähti suunniteltua enemmän nautiskellessa.
Kävin illan suussa kansanedustajani tiimipalaverissa. Hyvin menee.
Sikaribaari oli täynnä. Ostin sikareja ja menin kotiin polttamaan.
Unohdin käväistä asunnottomien yön tilaisuudessa torilla. Erst kommt das Fressen, dann kommt die Moral, osoittautui jälleen todeksi.
Kävin qruiserissa ja koodi.netissä. Nukuttaa.
Torstaina kävin kokouksessa Helsingissä. Sateista oli.
Kokouksen jälkeen kävin paukuilla Kämpin baarissa. Viereiseen pöytään tuli pääkaupunkilaisdaami, joka moitti tarjoilijapoikaa siitä, ettei heidän champagnensa ole koskaan kylmää. Hyvä tietää.
Entisen työkaverin kyydissä pääsin takaisin kotiin. Oli kiva juoruta yhteisistä tutuista.
Kävin eilen katsomassa Turun kaupunginteatterissa Teatteri Turmion esittämän näytelmän Pienin yhteinen jaettava. Näytelmä perustuu Pirkko Saision kirjoihin ja kertoo naisen kasvutarinan.
Esitys oli saisiomainen, teema kiinnostava, näyttelijät intensiivisiä, musiikki hyvin valittua, puvustus erinomainen, vierustoverinani DILF (daddy I'd like to fuck) raskaana olevine vaimoineen. (Se vaan ihmetytti, miksi toinen ylioppilaslakeista kantoi Vasa nationin värejä, oliko Pirkolla jokin side Pohjanmaalle.)
Tänään olin menossa katsomaan Kansallisteatterin vierailunäytäntöä Jumala on kauneus, joka on kuitenkin peruttu sairaustapauksen vuoksi. Näytelmä perustuu yhden suosikkikirjailijoistani Paavo Rintalan kirjaan ja kertoo liminkalaisesta taiteilija Vilho Lammesta eli liittyy omiin lapsuustantereihini.
Perjantaina kävin korttelikapakassamme katsomassa tv-uutiset, sikaribaarissa sikarilla ja Suxesissa Pernod'lla.
Lauantaina kävin shoppailemassa ja uimassa. Päivälliseksi laitoimme hirvipataa. Joimme pullon helposti juotavaa Crozes Hermitage Laurus'ta, syrah on tätä nykyä lempirypäleeni punaisissa.
Sunnuntaina kävimme parin tunnin kävelyn Ruissalossa. Laitoimme ruuaksi sienipyttipannua ja vuohenjuusto-punajuuripihvejä. Illan suussa kävin vielä Pikku Havannassa sikarilla ja portviinillä.
Perjantaina illansuussa kuulin sattumalta Ahtisaaren saaneen Nobelinsa. Ilahduin. Palkinnon sai juuri hän,ei Suomi.
Aikoinaan, kun Lasse Lehtisen masinoima kampanja lanseerasi Martti Ahtisaaren mahdollisena presidenttikandidaattina, innostuin asiasta. Hän oli juuri minun ihmiseni. Osallistuin jopa Sdp:n kaikille avoimeen esivaaliin saadakseni hänet ehdokkaakseni.
En kuitenkaan häntä vaaleissa äänestänyt. Sdp:n isot pojat ja SAK:n rahasäkin vartijat puhuttelivat varsin aikaisessa vaiheessa puolueensa ehdokkaan perinteisille linjoille ja hän ei sitten enää ollutkaan minun ihmiseni. Samat pojat hoitivat myös Ahtisaaren ulos toiselta kaudelta ja nostivat tilalle toimen tämän hetkisen haltijan.
Presidentinvaaleissa 1994 äänestin ensimmäisellä kierroksella ylipormestari Ilaskiveä ja toisella kierroksella ministeri Rehniä. Puolustuksekseni sanottakoon, että Kokoomuksen esivaaleissa kuitenkin äänestin ehdokkaaksi Pertti Salolaista, joka siis hävisi esivaaleissa Ilaskivelle.
Presidenttinä Ahtisaari epäonnistui. Kosovosta lähtien olen kuulunut hänen ihailijoihinsa.
Sitten toinen asia:
Otsikon Runeberg-sitaatti vie ajatukseni kenraali Ehrnroothin kauniin (ja varmasti myös älykkään) tyttären kirjaan isästään. Kirjan nimi on ruotsiksi Min fader var en ung soldat. Ainoa sivistynyt suomennos kirjan nimestä olisi tietenkin ollut Mun isäin oli sotamies. Vaatii todellakin täydellistä epäluottamusta suomenkieliseen lukijaistoon kääntää kirjan nimi tökerösti Isäni oli nuori sotilas.
Eilisen illan istuin Akavan aluekiertueen seminaarissa työelämän kansainvälistymisestä Kupittaalla ICT-talossa.
Puheenjohtaja Viljanen on kuin herätyssaarnaaja. Konsultti Pentti Sydänmaanlakka pani miettimään omia taitojani monikulttuurisuuden johtamisessa: hyvä! Turku2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen vetäjä Cay Sevon on äärimmäisen ihastuttava daami ja melkein palautti luottamukseni hienoon kulttuuripääkaupunkivuoteen.
Hulluilta päiviltä ostin Henrik Tikkasen osoitekirjat ja Imagen.
Normaalihinnalla poimin mukaani Economistin ja New York Review of Booksin ja Outi Pakkasen uusimman pokkarin.
Syntymäpäivälahjaksi sain tämän uuden Mika Waltari - elämäkerran ja pullon Moët&Chandonia.
Ostin tänään kokoomusnuorten poika(ja tyttö)kalenterin.
Suosikkipoikani ovat Mr Huhtikuu Teemu Turusta ja Mr Heinäkuu Heikki Jyväskylästä. Menestystä!
Poikien kuvat olivat söpön viattomia, tyttöjen ei kovin kivoja.
Yhteisöllisyyteen liitetään usein sellaisia sanoja kuin osallisuus, jakaminen, välittäminen, luottamus, hiljainen tieto. Jossakin se on määritelty yksilöiden vastuuksi omasta yhteisöstään.
Paradoksaalista on, että yhteisöllisyyttä yritetään lisätä lisäämällä viranomaisten määrää ja valtaa eli keinoilla, joilla se on tuhottu.
Usein haikaillaan takaisín vanhoihin hyviin yhteisöllisiin aikoihin. Eikö silloin ollut enemmänkin kysymys auktoriteettien kunnioittamisesta ja siitä, että kullekin oli syntymästään osoitettu oma paikkansa ja siinä oli pysyminen.
Eipä taida yhteisöllisyys viranomaispäätöksellä syntyä.