Kulissin takaa

Pari sadepäivää ja tämä ihana aurinkopäivä ovat menneet murhaamisen parissa.

Ostin Outi Pakkasen kolmesta ensimmäisestä dekkarista kootun paketin. Kirjat on julkaistu alunperin seitsemänkymmenluvulla. Murhan jälkeen mainoskatko ja Maanantaihin on paljon matkaa olen nyt lukenut ja Kiinalainen aamutakki on seuraavana vuorossa.

Kirjoissa on viehättävää ajankuvaa: violetteja kokolattiamattoja, oransseja keittiökaapistoja, myrkynvihreitä toimistokalusteita, kaikki tupakoivat kodeissaan ja työpaikoillaan, naisilla on peruukit, televisiovastaanottimista mainitaan erikseen mikäli ne ovat väritelevisioita jne.

Televisiosta tuli tänään kirjallisuusohjelma, jossa Sauli Niinistö esitteli Dorian Grayn muotokuvan. Tuo Niinistö ei oikein pysy siinä lokerossa, johon olen hänet pannut.

Tuli pyörähdettyä Tukholmassa. Piti näyttää vähän oululaisille sukulaislapsille maailmaa.

Tukholma oli kaunis, kaunis ja kaunis. Sitä se on aina.

Erityismaininnan saavat jälleen kauniit ruotsalaismiehet. Miten ne voivat olla niin upeita. Kauneus on katsojan silmässä, mutta satuin lukemaan uusimmasta QX-lehdestä kuuluisan (never heard) ruotsalaisen muotitaiteilijan Jonny Johanssonin haastattelun, jossa sanottiin: Utländska gaykillar på besök brukar kommentera att alla svenska killar ser ut som bögar - vältränade, välklädda, tighta t-shirts... Ruotsalaisten miesten viehättävä ulkonäkö on siis objektiivinen tosiasia.

Samaa lehteä selatessani huomioni kiinnittyi lukuisiin Prideen liittyviin mainoksiin. Muiden muassa kunnianarvoisa Grand Hotel mainosti sateenkaariliput lipputangoissaan, milloinkahan meillä Seurahuone tai Kämp (tai turkulaisittain Hamburger Börs). Sverige är fantastiskt!

Eilinen pyhäpäivä oli kaikkien apostolien muistopäivä. Apostoli Pietarin mukaan nimensä saaneeseen kirkkoon Roomassa on haudattuna kuningattaremme Kristiina.

Kristiina kääntyi luterilaisuudesta katolisuuteen ensin salaa Brysselissä ja sitten julkisesti Innsbruckin linnan kirkossa.

Itsekin olen aloittanut kaksi kertaa katolisen kirkon jäsenyyteen johdattavan kurssin. Kaksi kertaa olen sen myös lopettanut kesken. Ihan vaan laiskuuttani, ja ehkä motivaationi ei ole riittänyt. Miksi liittyä kirkkoon, jos olettaa olevansa huono seurakuntalainen ja eri mieltä joistakin kirkon käsityksistä. Toisaalta: jolla ei ole kirkko äitinä, ei voi olla Jumala isänä.

Varmaan on niinkin, että samalla tavoin kuin minun henkiset voimavarani ovat pienemmät kuin Kristiinalla on myös Turun Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunnan puolalaisen ja vietnamilaisen papiston voimavarat vähäisemmät kuin Kristiinan keskustelukumppanina olleiden kaardinaalien ja paavien.

Hauska yhteensattuma: tämän päiväinen Turun Sanomat kertoo luterilaisesta, katolisesta, muhamettilaisesta ja jehovalaisesta turkulaisesta. Muslimi kertoo palanneensa islamiin, ei kääntyneensä.

Eikö suomalaisen liittyminen katoliseen kirkkoon ole mitä suurimmassa määrin palaamista. Vai pitäisikö minun, körttisuvun eksyneen lampaan, palata viidenkymmenen vuoden takaiseen isieni uskoon eikä heti loikata viittäsataa vuotta.

Onko suomalais-romanttisempaa näkyä kuin suvisunnuntaina viljapeltojen keskeltä kohoava puukirkko, jossa vakaa kansa veisaa Siionin virsiä ja jonka kello kumahtelee rauhaa kirkkoa ympäröiville sukuhaudoille. Kyllä siinä paavinuskoinen tuntee itsensä oikeaksi Babylonin portoksi.

Etsintä jatkuu...

Tämä päivä on ollut heinäkuiseksi kovin syksyinen.

Olen linnoittautunut anoppini huvilan lasiverannalle korituoliin istumaan kädessäni Raunion ja Saaren viime vuonna toimittama kirja Eurooppalaistuminen - Suomen sopeutuminen Euroopan integraatioon.

Välillä nautin vietnamilaista pangasius-kalaa roseviinin kera päivälliseksi. Kirjan lukua on avittanut naukku Pernod'ta ja muutama sikari.

Voisi kai sitä elämänsä surkeamminkin viettää.

Luinpa kaksi kirjaa kahdesta kuninkaasta. Ensin luin Stig Hadeniuksen kirjan Gustav V ja sen päälle Peter Englundin Silvermasken, joka on Ruotsin akatemian tilauselämäkerta kuningatar Kristinasta.

Kustaa V hallitsi Ruotsia vuodesta 1907 vuoteen 1950. Hän oli tiukka konservatiivi, joka johti maansa säätyvallasta kansankodiksi. Pääministeri Tage Erlander arvioi kuningasta: "Stor var han knappast men skicklig och klok". Kirja antaa kuninkaasta henkilönä varsin flegmaattisen kuvan.

Hadeniuksen kirjaa en voi valitettavasti suositella. Hän hukkaa päähenkilönsä yleiseen kuvaukseen Ruotsin poliittisen historian kulusta. Hän olettaa paljon, tietää vähän.

Sen sijaan Englundin napakkaa elämäkertaa kuningattarestamme Kristiinasta voin suositella erittäin lämpimästi. Se on todella intelligentti opus , joka antaa sympaattisen kuvan päähenkilöstään. Kieli on erinomaista, tyyli sujuvaa.

Kristiina hallitsi meitä vuodesta 1644 vuoteen 1654, jolloin hän 28-vuotiaana luopui kruunustaan. Kirjan Kristiina on tolerantti, kultturelli, egoisti, radikaali, vallanhimoinen, riippumaton, älykäs.

Otsikossani käytän tarkoituksella sanaa kuningas myös Kristiinasta. Hänet kasvatettiin kuninkaaksi, hän pyrki Puolan kuninkaaksi, hän vertasi itseään miehiin hallitsijana. Vaikka naisen asema hänen aikanansa oli mitä surkein, naishallitsija ei ollut epätavallinen. Parjauskampanjoissa hänen sukupuolensa otettiin tietenkin esiin: la maggior putana del mondo - maailman suurin huora oli yksi kutsumanimi.

Kristiinan elämä herätti paljon ajatuksia. Palannen niihin tulevaisuudessa.

Otan vielä esille yhden asian: kirjojen kuninkaiden seksielämän. Kristiinan oletetaan olleen virgo intacta kuollessaan, hän oli elämänsä aikana rakastunut niin naiseen kuin mieheen, sukupuolielämään rakastumiset luultavasti eivät johtaneet. Kustaan ja hänen kuningattarensa Victorian sukupuolielämä lienee lakannut sangen aikaisessa vaiheessa. Victoria haki tyydytyksensä henkilääkäristään Axel Munthesta, Kustaa miehistä. Kustaan jälkimaineen mustasi hänen homo/biseksuaalisuuteensa liittynyt kiristysjuttu hänen kuolemansa jälkeen.

Aloitin akateemiset opintoni politiikan tutkimuksen saralla syksyllä 1988. Erään opiskelutoverini kansion kannessa oli tarra, jossa luki: Nato tryggar freden. Me muut kohottelimme kulmiamme ja opiskelutoverini selitteli vaivautuneena saaneensa tarran matkallaan Tanskassa.

Nyt parikymmentä vuotta jälkeen uskon lähes kaikkien tuolloisten kulmien kohottelijoiden ajattelevan, että Nato todellakin turvaa rauhan.

Muisto tuli mieleeni lukiessani loman aluksi Tuomas Forsbergin Nato-kirjan, joka puolisen kymmentä vuotta on odottanut lukijaansa kirjahyllyssäni.

Itsekin kannatan lämpimästi Suomen liittymistä Naton jäseneksi. Itse olen liittynyt Suomen Atlantti-seuraan, joka pyrkii vaikuttamaan transatlanttisen yhteistyön tiivistämiseen. Henkilöjäsenyyshän Natossa ei liene mahdollinen :-)

Natoon on liityttävä, koska
1. se perustuu Euroopan ja Amerikan yhteisille länsimaisille arvoille eli se vaalii suomalaistenkin tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja;
2. siellä pääsee vaikuttamaan päätöksiin, joihin Suomi joka tapauksessa sopeutuu;
3. jenkkien aseet tuovat turvaa, jos veli venäläinen taas innostuu laajenemaan, Venäjän suurvalta-asemaa on toki kunnioitettava kohtuullisesti.

Näillä ajatuksilla ensimmäinen lomapäivän puolikas on päättymässä. Mihinkähän tässä vielä päästään.

Nyt teen uuden yrityksen lomalle lähtemisessä.

Sain juuri valmiiksi tarjouksemme. Kopioin sen, otan lomalle mukaan luettavaksi, palaan parin viikon päästä tulostamaan lopullisen version ja postittamaan sen.

Vaikka pyhätyöllä ei olekaan siunausta, luulen saaneeni aika paljon aikaan tänään täällä töissä. Huomenna jatkan, katsotaan, miten kävi.

Minulla on monien muiden taipumusteni joukossa jonkinlainen viehtymys venäläiseen mieskomeuteen: kasakka tulee ja ottaa (vai onko ne kasakat venäläisiä). Eilistä Hesaria lukiessani rakastuin Korsholman musiikkijuhlien johtajaan Dmitri Slobodeniukiin (tai jotain sinnepäin). Eikä se ole kuin kahdeksan vuotta mua nuorempi. Ah!

Turussa on menossa jokin nuorten jalkapalloturnaus. Meidänkin viereisessä koulussa on majoitettuna kaunisreitisiä nuorukaisia. Aivan liian nuoria tosin, niinku.

Töissä taas. En saanut kaikkea "välttämätöntä" tehtyä viikolla, joten täytyy istua taas täällä, jotta pääsisi lomalle.

Perjantaina viimeiseksi ennen kotiin lähtöä lähetin erään raportin yhteistyökumppanille. Tänään avatessani sähköpostin olin saanut 1291 lomalla olo -autoreplyä vastaanottajalta. Taitaa olla jotain vikaa jossakin. Ja tietysti minun autoreplyni on vastannut hänen jokaiseen viestiinsä.

Eilisen päivän vietimme erään tuttavaperheemme huvilalla saaristossa. Harmi, että saunan lämmitys venyi niin myöhään, etten ehtinyt nähdä isäntäämme ilman shortseja (hyi minua!) vaan jouduin tyytymään komeiden kasvojen ja hyvän muskulatuurin ihailuun. Muutenkin oli ihan kivaa: veneiltiin, grillailtiin, kaljoteltiin, rupateltiin.