Sunnuntaina muuten katsoin elämäni ensimmäisen formulakilpailun.
Olin korttelikapakassamme, kun sinne alkoi tulla väkeä, joka puhui puolen tunnin päästä alkavasta kilpailusta. Ajattelin juuri ehtiväni alta pois.
Jäin kuitenkin paikalle ja elin täysillä mukana voihkimisesta Maamme-lauluun.
Maanantaina ja tiistaina ostin iltapäivälehdet samasta syystä. Kummallista, sillä minähän en kuulu formulalähetysten kohderyhmään millään tavalla (ranneliike).
Kyllä se Iceman hymyilee silleen aika söpösti.
