Hullujen päivien päätteeksi menin sikaribaariin.
Nautin Churchillistä, Churchillistä ja Churchillistä. Yhdestä kädessä, yhdestä lasissa, yhdestä housuissa - sikarista, portviinistä, erektiosta (joo, joo, viime mainitussa voi olla lievä mittavirhe).
Joka tapauksessa se blondattu arabimies oli mielikuvitusta kiehtova.
Eilinen työpäiväni meni Tammiluodon viinitilalla Paraisilla erään asiakasorganisaation kanssa ensi vuotta suunnitellessa.
Päivän päätteeksi maistelimme tilan "viinejä". Eikö vaikka EU voisi kieltää näiden alkoholipitoisten mehujen kutsumista viineiksi. Tilan siideri sen sijaan maistui päivällisemme kera.
Matkan varrella oli Kuitian kartano 1400-luvulta. Kartanon ensimmäinen tunnettu omistaja oli piispa Maunu II Tavast, myöhempiä omistajasukuja ovat Flemingit ja nykyiset af Heurlinit.
Illalla rynnistin kohti Hulluja päiviä. Yritykseksi jäi varsinaisen tavaratalon puoli: käytettävissä ollut aika suhteessa shoppailun tavoitteisiin sai minut luopumaan.
Akateemisen puolelta löysin neljä kirjaa:
Thomas Mannin Buddenbrookit: pakko olla kirjahyllyssä, ehkä jopa luen sen
Anthony Beevorin kirja Espanjan sisällissodasta: kuinka se nyt sitten oikein menikään
Auschwitzin komendantin muistelmat: kuinka se sitten menikään tästä näkökulmasta
Kirja Lützenin taistelusta vuonna 1632: meidän omaa historiaamme.
täytän viisikymmentä vuotta.
Maanantaina töihini tullessani työhuoneeni oli vuorattu pinkillä Stockmannin lahjapaperilla, katosta roikkuivat hopeanväriset Stockmannin pakettinauhat, tavarani oli pakattu Stockmannin muovikasseihin, pöydälläni kolme Stockmannin paperikassia, kasseissa Stockmannin papereihin käärittynä lahjoja ja Stockmannin mainoksia.
Onko Stockmann-addiktioni näin ilmeinen, mon Dieu!
Iltapäivällä työtoverini tarjosivat täytekakkua ja konvehteja itselleen ja minulle.
Lahjaksi sain viskiä, sikareja ja Reino-tohvelit.
Illalla olin kokouksessa Turun upseerikerholla. Kokouksemme special guest star tarjosi meille kuohuviiniä kuultuaan ikääntymisestäni.
Kotona minua odotti vielä hedelmäsalaatti sabayonekastikkeen kera sekä sherry.
Vietin viikonvaihteen perheeni kanssa Kasnäsin kylpylähotellissa Kemiönsaaren kaukaisimmassa kolkassa.
Urautuneena nakuhomouijana huomasin kaksi ongelmaa: missä ovat uimahousuni ja miten heterouimahallissa käyttäydytään. Ja kun vielä piilolinssilaatikkoni tyhjeni viime viikolla, näköalat olivat aika rajoitetut.
Sille komealle tummalle upseerille olisin toki tarjonnut kovapanosammuntojen maalialueen, mikäli asia olisi tullut ajankohtaiseksi siellä pukuhuoneen puolella.
Ruoka oli hyvää. Lounaspöydästä saaristolaisruokia ja illallispöydästä alkupaloiksi etanoita, pääruuaksi siikafile rapujen ja kanttarellien kera ja jälkiruuaksi mansikkasorbet.
Paluumatkalla tutustuimme Taalintehtaaseen (terästehdas, purjeveneet), Björkbodaan (lukkotehdas, ruukinpatruunan kartano, Engelin suunnittelema viljamakasiini), Dragsfjärdiin (kirkko), Västanfjärdiin (kaksi kirkkoa), Kemiöön (lounas, keskiaikainen kivikirkko), Karunaan (kirkko, kartano) ja Sauvoon (keskiaikainen kirkko).
Mikä päivä!
Aamupäivällä eräs potentiaalinen asiakas (julkiselta sektorilta) oli kutsunut luokseen keskustelemaan yhtistyöstä.
Kokous sai pääni kipeäksi ja sieluni turhautumaan. Jos julkinen palvelutuotanto tehostuisi vähääkään, voisimme vaikka tuplata sairaanhoitajien palkat. Sug!
Tällaisessa tilanteessa ei auta kuin k käynti Stockalla: parit Burlingtonin sukat, Emporio Armanin ja Dolce&Gabbanan alushousut, Villeroi&Bochin samppanjalasit. Ja taas mennään.
Lounastin Stockan ravintolassa. Toinen silmä seurasi viereisen pöydän pojan hauiksen liikkeitä, toinen hänen toverinsa karvaista säärtä pöydän alla. Poikien lähtiessä toveri aukaisi housujensa vyön ja ylimmän napin ja työnsä kätensä housuihinsa. Ehdin jo ajatella näkeväni tuoreen taimen meidän herramme taimitarhassa, mutta kyseessä olikin vain paidan helman justeeraaminen. Kaunis ajatus kuitenkin!
Terveisiä Arkadianmäeltä!
Olin eilen erään yhdistyksen retkellä eduskunnassa. Taisin olla ainoa alle kuusikymmenvuotias seurueessa. Matkalukemiseni oli Jari Tervon Ohrana.
Talo oli yllättävän pieni ja vaatimaton mielikuviini verrattuna.
Katsoimme videon, meitä kierrätettiin, kuuntelimme kyselytuntia ja kansanedustaja tarjosi pullaa ja puhui viisaita.
Opaspoika oli raukeanironinen pinkissä kellonrannekkeessaan ja hyvin manikyroiduissa kynsissään.
Parvella istuessani laadin listaa, keiden kansanedustajien kanssa haluaisin olla sillä lailla (voi tätä perversioiden määrää!). Listan yläpäässä ovat:
Jyrki Katainen
Antti Kaikkonen
Paavo Arhinmäki
Sampsa Kataja.
Jokunen viikko sitten kävin terveystarkastuksessa työterveyshoitajamme luona. Hänen mittarinsa näyttivät varsin koruttomia lukuja.
Tänään kävin kontorillikäynnillä.
Verenpaine oli laskenut normaaleihin lukemiin. Lisäksi olen sekä itse havainnoinut että kuullut työtovereideni havainnoivan, että vyötäröni mitta on menettänyt hieman entisestä loistostaan.
Tämä kaikki on saavutettu uimalla kolme kertaa viikossa ja vähentämällä voin, karkin ja kaljan kulutusta. Todella omaperäinen menetelmä.
Kertoo Kauppalehti tänään ja jatkaa:
Intialaiset ja kiinalaiset ovat päässeet viinan makuun. Alkossa on jo joidenkin konjakkien hinnat nousseet lähes kympillä. Jotkut skottilaiset viskituottajat sulkevat pienimpiä blended whisky-markkinoitaan. Single malt viskeissä pulaa ei ole nähtävissä.
Nyt kaikki hamstraamaan.
Onko sivistyneen kansalaisen elämää se, ettei ehdi päivittää blogiaan, kun elannon hankkiminen vie liikaa aikaa. Mitä hallitus aikoo tehdä tälle asialle?
Viime viikolle kasaantui kaksi projektiraporttia ja yksi myyyntitarjous ja kun vielä yksi meille tärkeä asiakas pyysi parin päivän varoitusajalla esitelmöimään omaan sidosryhmäseminaariinsa, nousi työni tuottavuus melkoisiin lukemiin.
Viikonvaihde meni tyttäreni kuusivuotissyntymäpäiviä viettäessämme.
Sunnuntai-iltana oli ihan pakko käväistä korttelipapakassamme vilkaisemassa Euran daltonien juniorin nakukuvia Hymyssä. Komea poika.
Tämä viikko otetaan sitten hitaammin.