Huiskun takaa

Lauantai-iltaa viettämään lähdin hyvän kaverin ja tämän oman kaverin kanssa. Aiemminki nähny tämän tyypin hänen seurassaan oon ja aina on semmonen tunne tullu että yks ilta vuodessa on just sopivasti ellei vähän liikaa...

Tää kaveri on aina vihjaillu et mä tosi pinnallinen olisin ja et hän itse akateemisena ja fiksuna olis jotenki kehittyneempi. Hän kun tykkää harrastaa kulttuuria ynnä muuta ja ymmärtää antaa et hän sen takia jotenkin älyllisempi olis. Mut eipä hän tunnu tyytyvän tähän rooliinsa vaan selkeesti kahdehtii sitä mikä muka pinnallista ja turhaa on ;)

Parin siiderin jälkeen sama valitus taas alko. Hän omasta mielestään lihonu oli ja vanhentunu eikä kukaan mies häntä yrittäny lähennellä. Hän kateellisena katto ku pari vanhaa äijää tuli mulle lirkutteleen ja mä kylmästi heille selkäni käänsin...Hän huokais ja valitti elämän aika yksinäistä olevan. Mä en vastustaa kiusausta voinu vaan kysyin että eikö hänelle nyt se sivistys ja akateemisuus enää riitäkään ja eikö se pinnallisuus ja omasta kropasta huolehtiminen ollukaan vaan turhamaisten kanahomojen juttu...

Sanoin et kyse on sun omista valinnoista. Mä monta vuotta spinningiä harrastanu oon ja yritän syödä suht terveellisesti. Hän taas ahmii roskaruokaa ja ilmeisesti sohvalla istuu itseään sivistämässä. Jos elää miten sattuu niin on turha valittaa jos ikäistään kymmenen vuotta vanhemmalta näyttää :/ Ja on myös turha ruikuttaa mun pinnallisuutta jos itse kuitenkin kaipais kauniimpaa ulkokuorta ;)))

Mä väitän et aika moni sivistyny ja taiteellinen feikkaa vaan. Koska ne ei jaksa huolta itsestään pitää tai on jopa rumaks syntyneet niin ne yrittäny on keksii jonkun jutun jossa ne mukamas olis parempii. Veikkaan et jos ne olis söpöjä ja himoittuja niin niitä ei hirveesti taiteet ja pohdiskelut enää kiinnostais ;)) Tietty onhan niitäkin jotka oikeesti kultturelleja ja sivistyneitäki on mut enpä oo omissa porukoissani hirveesti niitä tavannu. Suurin osa niistä just tommosia sohvaperunan tapasii feikki kulttuuripersoonia on...

Ihmiset kun kuitenkin on luotu hyvältä näyttämään ja itseään esille tuomaan. Se nyt vaan menee niin. En mä sano et kaikkien pitäis samanlaisii olla ku mä itse mut kun on yksinäistä ja ankeeta niin on sit kans turha valitella miten toiset pinnallisia on. Jos ei itsestään huolta jaksa pitää eikä kattoo yhtään mitä laittaa päälleen on turha luulla et joku hyvännäköne tulis ainakaan baarissa tekeen tuttavuutta...

Eräs mun tuttu hyväkroppainen söpö jätkä pari vuotta jo eläny on yhen vanhan varakkaan miehen siivellä. Yököttävältähän se tuntuu mut ainakin hän voinu on semmosesta elintasosta nauttii mihin ittellään hänellä ei ehkä koskaan tulis muuten oleen varaa...

Pari viikkoo sit tää jäbä vihjas mulle et tän miehen kaveri kans sopivaa nuorta seuraa etsii. Ja et koska hyvää elintasoo arvostaa osaan niin munkin ehkä kantsis harkita ja ihan uteliaisuutta vaik pyytää tätä ukkoo kahville. Mulla kuulemma ei mitään hävittävää olis. Niinpä mä sit suostuin ja yhtenä iltana portaat nousin Manskuun, jossa en ollukaan ikinä käyny...

Hän vanha harmaantunu mies oli aika hyvin istuvassa puvussaan. Tunsin miten hän mua häpeilemättä jokaisesta paikasta arvioi ja selkeesti mietti olinko kuinka lähellä hänen toiveitaan :/ Melko nopeesti hän kysyi millaisesta seksistä tykkään ja kuinka iso vehje mulla olis... Hämilleen siinä menin mut vastailin vaik vähän epämielyttävältä hänen kysymyksensä tuntui. Kohta hän kysyi mitä mieltä siitä ajatuksesta olisin et toteuttamalla hänen fantasiat hän vois pitää huolen et mun elintaso riittävä olis...

Pitihän mun kysyy mimmosista fantasioista kysymys olis. Hän mua lähemmäs kumartu ja tunsin miten hänen suunsa alkoholilta haiskahti. Hän kuiskas mulle tykkäävänsä kaikesta irstaasta ja erikoisesta. Mun valmis pitäis olla alistumaan ja "erikoisii" juttuja kokeileen :/ Mulle huono oli tuli mut puheenaihetta vaihtaa yritin ja sanoin haluavani tietää mimmoseen elämään hänellä varaa on. Mut hän vaan sanoi et mun pitäis häneen luottaa ja et asiat järjestyis...

Kiitin juomasta ja varmaan järkyttyneeltä näytin. Lähdin juoksemaan alas rappuja ja Mannerheimintielle päästyäni ekaan ratikkaan juoksin. Kun kotiin tulin telkun eteen sohvalle lysähdin ja suklaata mielipahaani aloin syömään. Kuka vielä sanoikaan etteikö miehet sikoja olis...

Eilen muistin et kaiken oman säätämisen takii en ollu omalle rakkaalle äidilleni muistanu soittaa takas. Hän oli parin viikon aikana mulle monta kertaa yrittäny soittaa enkä just niillä hetkillä voinu ottaa puheluu....

Niinpä häntä tapaamaan menin ku kesälomaa ei mulla oo enää paljon jäljellä. Kun työt alkaa niin ihan kaikkeen se aika ei vaan tahdo riittää :/ Heti huomasin miten kalpee hän oli, ei varmaan hirveesti oo kesällä ulkona ollu. Eihän hän aiemminkaan paljoa ulkoillu mut sairaseläkkeelle jäämisen jälkeen hän on jotenki entistä enemmän kotiinsa jääny...

Äiskä kysyi heti mitä mulle kuului ja et onhan mun rahat riittäny nyt elämiseen. En mitään sanonu vaan autoin häntä kahvia keittämään. Kysyin häneltä onko kaikki kunnossa kun hän niin kalpeelta ja väsyneeltä vaikutti. Hän huokais ja sanoi et olo välillä aika yksinäiseltä tuntuu. Hänen kaverinsa työpaikalle on jääneet eivätkä enää yhteyttä oo pitäneet. Meillä lapsillakin kuulemma oma elämä on eikä me muka ehditä häntä käydä katsomassa :/

Sanoin et hänen pitäis joku uus harrastus keksii ja positiivine asenne ottaa. Elämä kun on yleensä aika paljon semmonen mikä me siitä itse tehdään. Jos jää nyhjään omaan kotiinsa niin ihan varmasti on yksinäinen. Yleensä tämmösissä asioissa ihmiset aika paljon itseään syyttää voi. Kantsii vielä hyvissä voimissa miettii mimmosta se elämä vanhanakin on jos ei oo nähny vaivaa hankkiakseen lisää ystävii ja kontakteja...

Aika ahdistava olo mulle tuli hänen luonaan. En oo pitkään aikaan häntä yhtä negatiivisena nähny. Oikeesti mun on aika vaikee tajuta syitä mitkä ajaa monet tommoseen ajatteluun. Elämässä pitää eteenpäin mennä ja yrittää ottaa se minkä haluaa. Kukaan ei tuu sulle sitä tarjoamaan vaan hitaat ja arat jää itsekseen ruikuttaan. Se voi jonkun mielestä olla julmaa mut noin elämä menee....

Poislähtiessä äiskä työns mulle tapansa mukaan muutaman satasen käteen arvaten ettei mulla koskaan oo rahaa tarpeeks. Arvostan sitä et hän aikoinaan muutti keskustasta lähiöön pienempään ja halvempaan kämppään voidakseen tukea lapsiaan. Kovin moni äiti ei varmaan olis suostunu kauniista vanhasta talosta Kontulaan lähteen. Lämpimästi häntä halasin ja lupasin taas joskus lähiviikkoina käydä katsomassa.

Ihanasti on kesälomalla aurinko paistellu vaik nyt oliski jo vähän pilvisempää....Alkuviikolla sain siskoni mukaan Hietsuun houkuteltua ku meidän välitkin on taas monta viikkoo olleet jo kunnossa. Hän otti tietenki lapsensa mukaan ja pyys saada paikalle tuoda myös uuden poikaystävänsä. Jäin jännityksellä odottaan mitä sieltä taas vastaan tulis...

Suoraan sanoen oon aina siskoni makua ihmetelly mut tällä kertaa heti huomasin hänen vajoneen alemmas mitä ikinä :/ Hänen uus bf näytti siltä kuin ois istunu viimeiset pari vuotta yhteen putkeen lähiöbaarissa. Tukka oli pitkä ja likainen, jalassa liian lyhyet vanhat shortsit ja koko ajan polttaas röökiä...Oli aika järkytys ajatella et tommonen ihminen vois jonain päivänä olla mun systerin lapsen uus isäpuoli :/

Jäätyäni hetkeks kahden siskoni kanssa mun oli pakko hänelle ajatuksiani purkaa. Kysyin suoraan ovatko he baarissa tavanneet ja että viettääkö oma siskoni niissä paikoissa nykyisin paljonkin aikaa :/ Hän ei vastannu mitään mistä tiesin heti et arvaukseni oikeaan osu. Tartuin siskoani kädestä ja häntä tiukasti silmiin katsoin. Selitin että hänellä on lapsi kasvatettavana eikä hän voi jatkaa erilaisten epämäärästen miesten kierrättämistä. Viime vuosina hänellä on miehet vaihtunu muutaman kuukauden välein eikä taso oo ollu kovin kummone...

Vihjasin hänelle et vähitellen viranomaiset voi alkaa hänen lapsensa olosuhteista kiinnostuun kun äidillä kiertää erilaisii netistä ja baareista bongattuja miehiä. Hänen olis löydettävä yks vakituinen siisti kumppani jottei hänen perheelleen suurempia vaikeuksia kertyis :/ Mun rakas sisko pitkään ihan hiljaa oli. Sitten hän yritti änkyttäen sanoa että oon vaan kateellinen koska mulla itselläni ei oo pitkään aikaan ollu ketään. Ja että "Tomppa" olis oikeesti ihan kunnon mies "vähän erikoisesta" olemuksestaan huolimatta...

Mulla ei todellakaan oo syytä olla siskolleni kateellinen. Jos ei sopivaa kumppania löydy niin normaali ihminen vaan etsimistä jatkaa, koska se siisti fiksu mies tulee jossain vaiheesssa elämää taas vastaan. Vain tosi epätoivoiset tapaukset ottaa yksinjäämisen pelossaan kenet vaan vastaan tulevan kun ei sillä hetkellä parempaa löydy. Mut siinä samalla menee sit oma maine ja leimautuu halvaks panopuuks. Yksinhuoltaja vaan ei voi semmosta elämää viettää tai kohta isommat ongelmat tulee kolkuttaan ovelle...

Kohta "Tomppa" palas jätskitötteröt kädessään takaisin mut systeri loppuajan oli tosi hiljainen. Oon varma et hän omassa mielessään ryhtyi mun puheita kelailemaan ja ehkä ymmärs minkä takia sanoin asioita joita hän ei varmaankaan olis halunnu kuulla. Mut jonkun siitä huolimatta vaan pitää joskus niitäki sanoa ääneen...

Kaveriltani kuulla sain et eräs meidän yhteinen tuttu, yks hoitsu oli eronnu poikaystävästään. Juttujen mukaan hänen exä olis toppi ollu ja kuvien mukaan ihan hyvännäköinenki. Mä en muistanu tätä exää ikinä tavanneeni ja heidän suhde olis kuulemma ollu lyhyt ja myrskyisä :/ Niinpä mun kaveri sit ihanasti järkkäs mulle ja tälle tyypille treffit. Ja niin sit eilen iltapäivän lopulla istuttiin smoothien ääressä ja juteltiin...

Huomasin heti et hänen kuvansa ei ihan ajan tasalla oo olleet. Hänestä kuitenkin jo alkaa nähdä ettei enää ihan nuoria olla. Niinku aika monella kolmekymppisellä ihon väri alkaa jo olla aika epätasainen ilman huolellista meikkausta. Suupieliin alkaa ilmestyy inhottavii juonteita jotka sit vuosi vuodelta syvenee :/ Ehkäpä olis hänenki jo aika miettiä pistoksia niin ettei ne juonteetkaan ihan silmille vielä hyppis...

Hän sitten alussa varovaisesti kysäis mimmosen ensivaikutelman oon hänestä saanu. Sanoin että hän on ihan hyvällä maulla pukeutunu ja nähny vaivaa meidän tapaamiseen mut et hänen kuvansa kyl taisivat olla aikamoisen photoshopattuja. Että joitakin asioita hän on selkeesti yrittäny häivyttää. Ja myös kuvien perusteella oletin hänen olevan vähän lihaksikkaampi ja maskuliinisempi...

Mun treffiseura tosi hiljaiseksi meni ja smoothietaan ryysti sanomatta ensin mitään. Sit hän vähän vaivaantuneesti sanoi et kyllähän hän niitä aina photoshoppailee kuten kaikki muutkin. Hän sanoi myös että mä itsekin näytin kuvissa vielä paljon laihemmalta niin että oon selvästi kuulemma vähän kans käsitelly kuvia. En sanonu mitään siihen vaan puheenaihetta yritin vaihtaa...

Juteltiin meidän yhteisistä kavereista ja hänen päättyneestä suhteestaan. Hän alkoi haukkumaan exäänsä pettäjäks ja horoks sekä väitti kans ettei saanut tältä sängyssä koskaan kunnollista käsittelyä. Siinä vaiheessa mä tajusin että saanu olin väärää informaatiota mun kaverilta ja että hän ei ainakaan mikään puhdas toppi ollutkaan. Kaiken lisäks hänellä oli hieman liikaa neitimäisiä eleitä mun makuun...

Join smoothien loppuun ja sanoin etten voinut jäädä kovin kauaks aikaa. Sanoin luvanneeni vielä mennä tapaamaan siskoa myöhemmin illalla. Oikeesti halusin vaan päästä kiusallisesta tilanteesta pois kun huomasin ettei meillä oo tarpeeks yhteistä jotta tutustumista kantsis jatkaa...

Viime aikoina kaverit kyl tuottanu on niin isoja pettymyksii etten tiedä kehen enää luottais. Exää onneks on helppo vältellä ku ei se biletä eikä liiku samoissa porukoissa kuin mä mut tästä yhdestä pervosta tiesin et se tulis kuitenkin ennemmin tai myöhemmi vastaan...

Näin sen sisällä baarissa kaverinsa kanssa ja vähin äänin ovella yritin kääntyy ympäri mut hän kadulle juoksi mun perään ja puhuu halus:/ Me vuosia tunnettu ollaan ja melkein joka viikko nähty mut nyt hänen äänensä muuttunu oli kylmäks ja etäiseks. Hän heti alkoi mua syyttään ja väitti että mä levitelly olisin juoruja hänestä selän takana...

Olin kiistämässä kaiken mut hän sanoi että mun kampaajaystävä olis asialla ollu ja myöntäny. Mut et hän ei olis ikinä uskonu et menen kertoon siitä illasta sille kampaajalle kun kuulemma tiedän että se juoruaa kaiken heti eteenpäin. Ja ettei tosi ystävät tekis tommosta toiselle...Hän kiihtyneenä sanoi että mä tein sen tahallaan kun halusin kostaa. Ja kysyi tuliko mulle nyt hyvä mieli ja ansaitsiko hän mun mielestä sen että nyt moni tietää ja selän takana hänelle nauraa...

En oikein tienny mitä olisin sanonu mut totesin vaan et sitä saa mitä tilaa. Hänhän mut varottamatta kotiinsa kutsui sinä iltana. Ja et hänen fetissinsä sen verran ällöttävii on etten halua niistä kuulla enää ikinä. Kerroin et mun pakko oli avautua jollekin koska ne asiat niin inhottavilta tuntu ja kampaaja nyt vaan sattuu oleen mun parhaita ystäviä niinku hän itseki oli ennenku sain tietää näistä jutuista....

Hän mua syyttävästi katto ja sanoi että mä kyllä tiesin miten julmaa porukat on ja jos maine menee niin sitä on aika vaikee enää takas saada...
Meidänkään yhteiset kaverit ku hänen mukaansa ei hyväksy mitään vähänkään poikkeavaa vaan pelkää et oma nimi yhdistetään johonki fetissiin tai muuhun epätavalliseen. Ja et semmosia ihmisiä vältellään niinku mä hyvin kuulemma tiedän...

Sanoin hänelle et tunnen itseni petetyks kun hän ei jo alussa mulle kertonu omista jutuistaan. Kun hän salas noi fettarit monta vuotta niin hän on tavallaan eläny kaksoiselämää mun tietämättä. Ja ettei semmoinen oo luottamusta. Ehkä jos kuullu olisin hänen pervoudestaan heti alussa olisin voinu hyväksyy sen tai sit en. Mut ei tommosta vuosien jälkeen voi yhtäkkiä heittää naaman eteen ja vaatii et tulee hyväksytyks semmosena ku on ku ensin on salannu kaiken. Pyysin häntä jättämään mut rauhaan ja hävittään mun yhteistiedot.

Exältäni puhelinsoiton sain kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Vähän yllättyneeks menin ku meidän viimeinen tapaaminen ei hirveen hyvässä
hengessä loppunu....Ajattelin kuitenki et hän olis varmaan mua kaivannu ja halus tietää missä mennään...

Hän kertoi olevansa nyt paremmassa kunnossa mut meidän viimeisimmän tapaamisen jälkeen oli hän aika heikkoon kuntoon menny ja viettäny jossain vaihees sairaalassaki vähän aikaa...Sanoi kans et meidän välinen suhde hänelle olis ollu tosi vaikee ja kuluttava...

Seuraavaks hän miettineensä sanoi asioita ja laskeneensa sen elämän kustannuksia mitä mä kuulemma viettää halusin. Ja että mä olisin hänelle aika paljon velkaa koska en oo kuulemma maksellu takaisin kaikkia hänen lainaamiaan rahoja. Ja että hän olettaa mun alkavan maksaa niitä nyt nopeemmassa tahdissa ku hänen tilanne ei oo viime aikoina hyvä ollu....

Sanoin että hänelle maksanu olin jo ennen välirikkoo aika monta satasta ja että kolmen kuukauden jälkeen aika myöhäistä on alkaa periin vanhoja velkoja jos ne muka velkoja olis. Sanoin kans et jos jotain jääny maksamatta olis niin mun kotityöt siivouksineen ja ruuan laittoineen varmaan jonkun arvoisii hänelle oli ku hän ei itse niitä vaivautunu tekeen...

J ääntään korotti ja sanoi ainakin viis tonnii haluuvansa multa :/ Ja et oikee summa olis lähellä kymppitonnii mut olevansa reilu :/ Sit hän erittelemään alkoi niitä summii ja kaikkee semmosta mitä hän oli mulle lahjottavansa sanonu. Mä vastaan huusin ettei hän periä voi semmosta mitä hän on sanonu mulle antaneensa. Että semmosia en aio takasin maksaa, lainat sit eri asia olis...

Hänelle sanoin et hänen tapansa oli tarjota että hän voi auttaa kun mulla rahat vähissä oli. Ei hän ikinä sanonu et hän takaisin vaatis yhtenä päivänä. Enkä ees semmosia rahoja hänelle antaa aio ellei oo etukäteen sanonu vaativansa takas :/ J vaan jankkas et luuli mun heti tajuavan että ne avustukset takas maksettais kun muutenki oon kuulemma ollu vastaanottavana osapuolena...

Sanoin hänelle itteni tuntevani tosi loukatuks hänen vaatimuksistaan. Kysyin haluuko hän todellakin pilata ne meidän hyvät muistot niin et meidän suhde vaan pelkistä vaikeuksista jäis mieleen. Ja että hän vieläki kuulostaa ku ei oma itsensä olis kun varmaan lääkitys taas hänellä päällä on....

Elämän kalleudesta hän vielä yritti jankata ja sitä miten me syötiin kallista ruokaa ja elettiin muutenki yli varojemme ku pelkästään mä sitä kuulemma halusin. Sanoin hänelle et nyt hänellä olis sit tilaisuus ilman mua syödä joka päivä saarioisten eineksii ja vaatteensa tarjoustalosta ostaa...Ja etten mä mitään hatusta vedettyjä summii hänelle tuu antamaan. Mut että hän sais vielä parisen sataa eli loput siitä mikä olis yhteisesti velaks sovittu....

Aikamoisen ihana puistojuhla taas aikaan saatiin :))) Marssimassa en ollu mut herkkukorin kanssa omia rakkaita tuttuja tapaamaan tulin ja melkoisesti vaivaa olinki nähny piirakoiden, leivonnaisten ja muiden herkkujen tekemisessä....Ja kyllähän niitä kehuttiinki ;)

Kun muutaman kaverin kanssa siinä Taittingeria skoolattiin niin ohimennen näin exäni kans, hän vaivaantuneesti nyökkäs ja jatkoi juttelemaan jonkun tuttunsa luokse. Tuijottelemaan häntä en jääny vaan omiin kavereihini keskityin jotka mulle häntä enemmän nykyisyyttä edustaa ...Oli paikalle tullu myös mun entinen hyvä ystävä P jonka käytöstä viime viikot ollaan kauhisteltu. Hänenkin kanssaan lyhyesti tervehdittiin eikä hän mun ja mun kavereiden luokse sen enempää tullu. Huomasin muutamien ihmisten supattelevan ja häntä kattovan aika kummeksuvasti joten ajattelin et fiksumpaa olis jättää häntä vähemmälle huomiolle...

Tosi ylpee kavereistani olin kun he pukeutumiseen vaivaa nähny oli kun omaa juhlaa tietenkin juhlistaa täytyy. Katoin kyllä vähän pitkään niitä jotka arkivaatteissa paikalle oli tullu....musta se ei hirveen kunnioittavaa oo muiden juhlaa kohtaan. Ja olihan siellä niitä ihania komeita könsikkäitä melkein alasti boxereissaan jotka tyylikkäitä olis vaikka miten pukeutuis ;)

Luin jostain et kehuttu oikein oli miten tyylikästä ja hyväkäytöksistä porukkaa liikkeellä olis ollu. Ja sehän parasta mainosta meidän porukalle on. Koska meidät otetaan vastaan niinku me itsemme tuodaan esille eli siistit ja näyttävästikin pukeutuneet ihmiset hyväksytään aina ekana....Kun sitä hyväksyntää etsitään ja halutaan niin tyylikäs esiintyminen ja oman itsensä esille tuominen ei yhtään pahitteeks oo....

Pyysin kampaamossa töissä olevaa kaveriani mun hiuksille kevyen käsittelyn antamaan jotta loppuviikon biletyksissä kehtaa näyttäytyä ja tulla nähtäväks ;) Nyt ei kukaan saa jäädä kotiin vaan iloisesti ja ylpeenä näyttämään muille sitä omaa tyyliä ja parhaita puolia...

Mun kampaajaystävä otti mut töiden jälkeen viimeiseks asiakkaaks ja siinä samalla viime aikojen kuulumisia vaihdettiin...Meillä aina ollu on tapana jakaa kaikki ilot ja surut eikä mitään jättää kertomatta. Niinpä mä sit menin ja kerroin siitä illasta ku P mut kutsui luokseen vaikka hänen olohuoneessaan alaston mies oli esittelemässä itseään. Enhän mä tommosta asiaa oo voinu pitää sisälläni kun se kerran mua vieläkin vaivaa...

Huomasin heti miten kovasti mun ystävä järkyttyi kuultuaan mitä oli tapahtunu. Hän halas mua lujasti ja sanoi pahoillaan olevansa että oon joutunu kokemaan tommosta kohteluu. Sitähän joku mun blogin kommentoija hyväksikäytöks jopa sanoi. Hän kans sanoi ihmetelleensä jo monta vuotta minkä takia mä ylipäätään P:n seurassa niin pitkään viihtyny olen vaikka hän niin pinnallinen ja teennäinen on kaikessa mitä tekee...Ja että paljon parempii ystäviä ansaitsen ku tommosen epäluotettavan kaappipervon...

Värin kuivuessa mietittiin siinä miten paljon nykyään on kaiken maailman sairaita tapauksii ja miten niitä ihan liikaa siedetään. Erään meidän yhteisen tutun ex-poikaystävä oli kuulemma halunnu ryhtyy virtsaamaan sen päälle....Ei oo sitten ihme että tämmösten suhteet ei kestä montaa viikkoa kauempaa. Kun ei mitä tahansa kuitenkaan voi tehdä niin musta meillä muilla mitään velvollisuutta ei oo sietää semmosta käytöstä joka vaan ei enää oo tervejärkisen touhua...

Mun ystävä siinä sit kertoi kuulleensa myös juttuja eräästä meidän toisesta yhteisestä tutusta. Hän pyys mua olemaan levittelemättä hirveesti ku ei ollu varmuutta siitä koska ja kenen kanssa olis tapahtunu. Mutta olis ollu sidontaa ja käsirautoja ja ties vaikka mitä. Mut se nyt ei yllätyksenä tullu kummallekaan koska hän oli aina nahkasta ja moottoripyöristä tosi kiinnostunu ollu....

Mut niinku mun kampaajaystävä niin hyvin sanoi, ei saa antaa tän maailman sairaiden ihmisten pilata liikaa mieltä kun ne ei maailmasta lopu niin kauan kun niiden touhuja kukaan ei uskalla arvostella. Nyt on aika meidän muiden laittaa parasta päälle ja iloisella mielellä mennä viikonlopun tapahtumiin mukaan. Sillä tavalla me voidaan näyttää kaikille et me fiksua ja tyylikästä porukkaa ollaan ja noi sairaat yksilöt on vaan pisara valtameressä...

Mun komee naapuri uudelleen kiitteli hänen flunssan aikoihin saamastaan kanakeitosta ja kysäis haluisinko mä tulla hänelle viettään leffa-iltaa....No arvaatte varmaan että mä peruin kaikki muut suunnitelmat ja hänen ovelleen ilmestyin cupcakesien, jäden ja kuoharipullon kanssa ;) Hän olis mulle luvan antanu valita leffankin mut en oikein tunnistanu hänen hyllystään löytyviä...

Hän ranskalaisen komedian meille valitsi ja kehui sen aika laadukkaan olevan. Mä kuitenkin pitkästyin aika nopeesti kun en leffan kuivaa huumoria oikein tajunnu enkä eurooppalaisista leffoista pidä muutenkaan... Hän jo puolessa välissä ymmärs et mulle vois parempi olla sulkee kokonaan ja ettiä jotain muuta katsomista. Hän sit laittoi tv:n auki josta meille jonku uuden reality-sarjan valitsin...

Siinä me sit jutskattiin niitä näitä ja mä hänen kotinsa sisustusta kehaisin monta kertaa. Sanoin kans et hänellä hyvä maku olis myös pukeutumisen suhteen ja että hän aika komeelta näyttää ku ymmärtäny on panostaa selkeesti laatuun ;) Hän siinä sit yllättyneen näköseks meni eikä sanonu siihen paljoakaan. Mun olis ehkä pitäny jo siitä vaistota jotain....

Kun oltiin kuoharipullo tyhjennetty nii mulla alkoi vähän estot vähenemään :/ Ehdotin et mitäs jos mentäis mun luokse jatkoille et voisin kokata hänelle jotain pientä iltapalaa ja et ties vaikka mitä kivaa keksittäis...Mun naapuri menikin ihan hiljaiseks ja naamastaan kans aika punaseks meni...En ihan heti tajunnu vaan sanoin että se on ihan normii et alussa vähän jännittää...

Hän sitten sanojaan etsiskeli ja vähitellen sanotuks sai että mä oon varmaan jotain väärin ymmärtäny :( Tai sit hän olis itse jotain ihan väärin ymmärtäny mut hän seurustelee naisen kanssa joka ulkomailla opiskelee...Ja että hän oli mut kutsunu iltaa viettään ihan naapurina :/ Mä ihan solmuun menin enkä tienny mitä olis pitäny tehdä tai sanoo....

Sanoin että hänestä kyl ihan naapurina ja ystävänä olin kiinnostunu....mikä nyt ei tietenkään ihan totta ollu. Ja että hän oli varmaan saanu väärän käsityksen ja et pikku hiprakassa olin sanani vähän huonosti valinnu :/ Valittelin et olo tuntui jo vähän migreeniltä et olis varmaan parempi jo kotiin lähtee nukkuun sitä pois....Hän sanoi ymmärtävänsä hyvin ja mä omaan yksinäiseen kotiin lähdin takaisin :/