Huiskun takaa

Eilen illalla valmistautumas olin baarikierrosta varten ku mun hyvä ystävä pyys mua hänen luonaan matkalla poikkeamaan...Niinpä ratikkaan hyppäsin ja kohta hänen oven takana olin. Sisältä kuulu semmonen meteli et tajusin heidän aloittaneen jo pohjien ottamisen hyvissä ajoin...

Mun kaveri avaamaan tuli kuoharilasi kädessään ja ranteesta mut suoraan olohuoneeseen veti. Sanoi näyttävänsä jotain minkä mä ehdottomasti halusin nähdä....Ja mä pahaa-aavistamatta suoraan menin sisään. Heti pöydällä huomasin ties kuinka monta tyhjennettyy mustaa freixenetin pulloo:/

Meidän yhteinen tuttava, yks hoitsu, ei mun tuloon reagoinu mitenkään vaan ihan fiiliksissään jotain kuvas huoneen toisessa nurkassa....Pari askelta lähemmäs astuin ja jotain näin mitä en halunnu olis nähdä ollenkaan :/ Taaempana poninhäntäne karvattomaks ajeltu mies kameralle isokokoista taistelukunnossa olevaa vehjettään esitteli....Hänellä ei muita vaatteita päällä ollu ku valkoset sukat ja tennarit. Nappasin kaveriani kädestä ja selitystä vaadin mitä hän oikein tekemässä oli ja kuka tyyppi oli. Selville sain että hän oli kotiinsa chatista kutsunu jonkun täysin tuntemattoman itseään kameralle ja katselijoille näytteleen...

Multa paloi pinna aika täysin. Kaverille huusin et onko hän täysin päästään menny vialle. Vaadin häntä kertomaan minkälainen pervo kutsuu kotiinsa chatista randomina ihmisiä kameran eteen tekeen asioita jotka on tehtäväks tarkotettu privaatisti kahden kesken! Että nytkö hänen koko luontonsa paljastuu, hänellä siis on mitä erikoisempia fetissejä alkaen tirkistelystä päättyen kenkäfetissiin. Kiljuin että onko hänellä ollu rankkaakin kun on joutunu kaiken tän salaan yhdeltä parhaimmalta kaveriltaan. Marssin raivon vallassa vetämään ikkunaverhot auki jotta naapurit näkis paremmin kun kerran paljastelu ja tirkistely on se juttu...

Mun ystävä sanoi ettei pyytäny mua olis paikalle jos olis mun reaktion arvannu. Hän sanoi luullensa mun osaavan arvostaa mieskauneutta ja olevan vähän "avarakatseisempi". Huusin hänelle etten todellakaan niin avara ole että mihinkään näin mauttomaan ja tyylittömään voisin ikinä osallistuu...Jos tämmöset jutut kulkemaan lähtis siitä ketkä tämmöseen sekoiluun osallistunu on niin oma mainehan siinä kärsii. Piirit on pienet ja melkein jokainen kuitenkin toisensa tuntee joten tämmösiin mokiin ei vaan oo varaa. Kysyin muilta onko he miettineet miten helppoo on saada oma maine takasin porukoiden silmissä jos on jo kerran pervoks leimautunu...Ne kun osaa joskus olla aika armottomii.

Rappukäytävässä mun kaverille sanoin ettei soittelis ihan vähään aikaan. Sanoin olevani häneen tosi syvästi pettynyt ja odottelen nyt lähteekö jutut liikkeelle vai ei. Jos selän takana ruvetaan puhumaan pahaa niin meidän ystävyys tais sitten olla tässä. Jos taas hän onnistuu pitään matalampaa profiilia eikä toitota teoistaan koko maailmalle niin me varmaan taas ennen pitkää törmätään niinku aina ennenki...

Viime päivät on aivan ihania olleet. Aurinkoo ja lämpöö on riittäny niin että Hietsuunkin oon jo uskaltautunu muiden komistusten sekaan ;))) Tosi paljon tykkään et meilläkin yks ranta on jossa voi toivoo näkevänsä hyvin treenattuja ja tyylikkäitä ilmestyksiä. Lähiöiden puolella voi sit esitellä omia hyllyviä läskejään ;)

Mun komea naapuri oli saanu aikamoisen kesäflunssan. Hän yritti töistä tullessaan pakoon mennä ettei tartuttais mut mä huomasin tilaisuuden paremmin tutustuu tulleen ja nopeesti väsäsin kuuman kanakeiton ;) Hän yllättyneen iloisena otti keiton vastaan mut varoitteli flunssan tarttumisesta. Mä kuitenkin tulin hänelle hetkeks sisään ja ympärilleni katselin. Hieman pettyneenä huomasin että hänelläkin isoja kirjapinoja on vähän samaan tapaan ku mun exällä joka aina nenä kiinni kirjoissaan oli. Hänen dvd-kirjastonsa pullollaan aika vakavia leffoja oli joista mä en tienny puoliakaan. Kaurismäen ja Almandovarin nimet nyt sentään muistin vaikken niiden elokuvia kai oo ikinä kattonukaan. Oikeesti aina taideleffoja inhonnu oon kun suurin osa niistä on kuolettavan tylsii...

Juteltiin siinä hetkisen niitä näitä kun hän lapioi samalla mun keittoa. Hän huomas mun tutkivan hänen filmejään ja sanoi ystävällisesti et voisin joku kerta tulla katsomaan leffaa kun hän paranis. Ja kysäis minkä oon kattonu viimeks. Sanoin tykkääväni yleensä romanttisista komedioista ja viimeks oon luultavasti kattonu Silver Linings Playbookin. Hän nyökkäs mietteliään näkösenä.

Mun naapuri valitteli ettei oo ehtiny viime aikoina eikä jaksanu aikaa vievän duunin takia hoitaa kotiaan että kaikki on vähän sekaisin. Sanoin ettei tilanne niin hirveän paha oo ja et monella miehellä koti on paljon sekasempi. Hänen keittiössään ei näyttäny juuri mitään välineitä olevan ja sanoin arvaavani että hän vaan valmisruokia söis. Hän naurahti ja sanoi syövänsä vain kerran päivässä ja viikonloppuna ulkona. Ja että hän ei todellakaan olis yhtä hyvä laittaan ruokaa kuin mitä mä olen mun kanakeitosta päätellen ;)))

Lopulta mä päästin hänet lepäilemään flunssaansa pois ja kehotin häntä koputtaan mun ovelle jos tarttis lisää keittoa tai jotain muuta ;) Samalla mun hormonit alkoi niin hyrräämään jo pelkästä ajatuksesta että päätin panostaa oikein kunnolla hänen hurmaamiseen kun näin hyvään alkuun kerran jo pääsin...

Kaveriporukan kans perinteisen kaavan mukaan viisuja seuraamassa oltiin ;))) Mun kampaajaystävälle viisut vuoden kohokohta on, musta tuntuu et hän puhumaan niistä alkaa viimeistään huhtikuun alussa....ja hän jokaisen maan biisin mulle soittanu oli jo tuhat kertaa etukäteen :/

Kyllähän mäkin viisuista tykkään, varsinkin jos siellä joku lihaksikas könsikäs esittelee lavalla itseään ;) Tänä vuonna komein mies tais azereiden edustaja olla ja hyvin hän pärjäskin ihan hyvällä biisillä jopa :))) Mut meidän porukka NIIN pettyny oli ku meidän ikioma ihana Krista ei pärjännykään! Mun äsken mainittu ystävä rupes laskuhumalassa jopa pettymystään nyyhkyttään kun pisteitä ei Kristalle tullu :D

Ylpee myös oon meidän porukasta joka satsannu oli pukeutumiseen kun juhlapäivästä kerran kysymys oli. Euroviisut alkaa meikäläisille olla jo se vuoden virallinen iso juhla ja siihen vaan täytyy sopeutuu. Musta aikamoisen ihanaa on et halutaan näyttäytyy ja näyttävii olla, vaikka sit vaan kerran vuodessa. Omia murheitaan saa ajatella vuoden kaikkina muina päivinä eikä se silloinkaan niin tarpeellista oo ;)

Mä kuitenkin Kristasta ylpee oon ja siitä miten hän rakentanu oli tyylikkään shown. Musta Krista oli hyvin tajunnu sen että nykymaailmassa biisit paketteja on ja näyttävä lavashow on lähes yhtä tärkee ellei joskus tärkeempiki kuin itse biisi. Tän vuosituhannen parhaat artistit kuten esimerkiks Gaga tajunneet on sen missä mennään. Keskittyminen pelkkään musaan alkaa olla jo nostalgiaa. More is more!

Kristalle myös hattuu nostan et hän on opetellu tosi ihanalta kuulostavan jenkkiaksentin :))) Hän ihan selkeesti ei haastatteluissakaan haluu käyttää pelkästään suomen kieltä vaan ihanasti koko ajan heittelee enkun kielisiä lauseita sinne sekaan ;) Mäkin oon yrittäny pari vuotta opetella vähän samanlaista aksenttia kun haluisin kans enkun kieltä miksata enemmän niinku suurin osa mun kavereistaki tekee;) Mulla vaan valitettavasti niin huono kielipää on et tuntuu et se aina vähän kömpelöks jää....

Mut kiitti Krista siitä et oot levittäny kuvaa maailmalle semmosesta Suomesta missä ei takerruta omaan vanhanaikaseen kulttuuriin vaan rohkeesti eletään tän ajan hengessä ja yritetään pärjätä ison maailman tähtien kanssa kattomalla mitä ne edellä tekee....

Musta tuntuu niinku oisin pitkästä aikaa ihastunu ;)) Valitettavasti vaan mulla mitään varmuutta ei oo tykkääkö se komistus miehistä vai naisista. Enkä tiedä mitä se oikeesti musta ajattelee...

Viime blogissa mainita taisin samassa rapussa asuvasta tyylikkäästä komeesta miehestä ;) Me vaihdetaan aina pari sanaa ja tervehditään ku törmätään. Hänen käytös niin hiottu ja huoliteltu on et uskoisin hänen olevan hyvässä duunissa. Pukeutuminenki viittais siihen suuntaan. Kysyin viimeks rappusia hänen kanssaan noustessa mistä hän on kauniit kenkänsä ostanu. Hän kertoi niiden olevan peräisin Lontoosta ja käsin tehdyt...

Mä siinä sit hämilleen menin ja sanoin että itsekin haluisin samanlaiset. Ja että haluisin pois täältä junttilasta jonnekin Lontoon tapaiseen suurkaupunkiin missä saa laadukkaita vaatteitakin selvästi helpommin mitä täällä. Hän vaan hymyili mulle ja sanoi ettei hänestä Helsinki häviä yhtään Lontoolle ja että siellä olis juntteja vielä enemmän kuin meillä täällä. Mä sanoin että kyllä mulle New York kävis yhtä hyvin. Hän naurahti ja sanoi että ne maat taitaa kiinnostaa mua enemmän kuin häntä, toivotti hyvää illanjatkoa ja sanoi menevänsä laittaan ruokaa kotiinsa...

Koko eilisen illan häntä ajattelin. Täytyy miettiä millä hänen kanssaan pääsis vähän pitemmäks aikaa jutteleen jotta voi selvittää miten paljon meillä yhteistä olis ;)) Hänessä on paljon sitä mitä mä mieheltä odotan, komee ulkonäkö, hyvä pukeutuminen ja kunnon käytöstavat :)) Mut tiedän että on liian aikaista iloita koska olihan mun exäkin alkuvaiheessa mitä suurin unelma kunnes sit hänen kanssaan eläessä huomas et hänellä ei ihan asiat kunnossa oo... Ja nyt olis toivottavasti vuorossa tasapainoinen mies eikä mikään terapiatapaus....

Pitää vielä vähän hehkuttaa J-lota jonka uuden sinkun pitäis tänään ilmestyä. Pitää vaan toivoo että hän vähän tsemppais meikkauksensa kanssa koska viime päivien kuvat on aika kamalia: http://www.hollywoodtuna.com/?p=94025
Mä tajuun kyllä että kun ollaan lämpimäs ilmastos niin hikoilee eikä meikki pysy paikallaan mut noi silmäpussit ja rasvane nenä on kyl kammottavii. Huulipunan värikin on hirvee. Onneks meillä täällä on aina niin kylmä ettei meidän meikit hikoile tolla tavalla. Vaikka nyt tänään oliki aika ihana kevätpäivä ;))

Kaverin synttäribileitä odotellessa päätin pitää eilen ihan kunnollisen siivouspäivän. Samalla läpi kävin kaikki kaapit ja turhat vaatteet pakkasin muutosta jäljelle jääneisiin pahvilaatikkoihin ja niitä kantelin pitkin päivää roskikseen. Koska kaappitilaa on kaikilla nykyään tosi vähän niin turha on säilöö semmosta kamaa mitä tuskin tulee enää käytettyy. Vaikka muoti kulkee sykleissä niin ihan samanlaisena se ei koskaan palaa enää takaisin...

Iltapäivällä lisää laatikoita olin kantamas ulos kun huomasin et roskiksia oli penkomas naapurin teinityttö ja sen kavereita. En todellakaan pidä siitä et mun vanhoja kamoja levitellään ja et ne vaatteet kiertoon jäis jossain lähistöllä :/ Huudahdin et mitäs kakarat oikein tekemässä on et eikös ne tiedä ettei kuulu hyviin tapoihin dyykkailla roskiksissa. Ne käänty kattoon mua hölmistyneenä ja kysyi et onko noi peräisin multa ja et miks heittäny oon meneen tommosen määrän "hyvää" kamaa. Mua alko naurattaa ja kysyin et eikö ne erota parin vuoden takaisia malleja tän hetken kamasta. Muoti kun muotii on vaan hetken aikaa...

Mä hihittelin kun ne tytöt oli ihan fiiliksissään löytäessään yhden mun pois laittaman laukun. Yks niistä silmät suurina julisti et siitä saa vielä ihan hyvän xD. Sen kaveri kysyi multa miks aika monista paidoista on poikki leikattu hihat tai muuten puhkottu. Huokaisin ja sanoin et mulla on tapana yleensä varmistaa ettei mun entisiä lemppareita kaiveta esille enää jotten mä joudu näkeen niitä naapureiden tai lähellä asuvien päällä. Koska mä oon itse ostanu ne niin on mun asia päättää mitä niille tapahtuu kun niistä luovun. Jotkut pari kertaa pidetyt harhaostokset on sit asia erikseen.

Kolmas tyttö seuras muiden penkomista sivusta ja mua vihaisen näköisenä tuijotti. Lävistyksistä ja hippimäisestä habituksesta päätellen hän oli olevinaan joku ns. fiksumpi tapaus. Tyttö aukas suunsa ja ryhtyi urputtaan mulle siitä miten on tosi törkeen epäekologista hyviä vaatteita veks heittää ja ostaa turhaan uusia. Luonnonvaroja hukkaan menee ja kierrättää pitäis blah blah. Aloin pikku hiljaa jo ärtymään ja sanoin että hänenkin kannattais opetella ajatteleen omilla aivoillaan eikä uskoa kaikkee naurettavaa viherhömppää. Ja miten hän luulis maailman pysyvän pystyssä jos kaikki lakkais ostamasta uutta kamaa ja dyykkailis vaan roskiksia. Tää meidän järjestelmä on rakennettu niin että ostetaan uutta ja tehtaat pyörii. Ja sillä rahoitetaan hänenkin maailmanparannukset ja opintotuet...

Mun sisko yrittäny oli soittaa mulle työaikana ja kun soitin takas niin tiesin mitä oli tulossa. Hän taas kiehui raivosta ja halus tavata kasvotusten. Mä hänelle sanoin et antais tulla puhelimes kun arvaan mitä taas kerran hänellä oli asianaan. Ja sieltä tuli taas samat raivonpurkaukset siitä että mä olin mukamas häpeilemättä ruinannu äidiltä rahaa :/

Yritin siinä selitellä sit että oon kysyny joitakin kertoja viime aikoina jos äiskä vois vähän jeesata mut en oo missään vaihees vaatinu häntä mitään antaan. Jos äiti antanu on rahaa niin se on tapahtunu hänen omasta tahdostaan. Mun sisko huus mun korvaan et äiti on niin kiltti että se on valmis muuttaan jo pienempään asuntoon jotta ylimäärästä rahaa meille jäis annettavaks. Systeri sanoi ettei hän semmosta hyväksyis. Sanoin että eikös äiti yksiöönkin mahdu, yks vanha ihminen? Systeri löi luurin mun korvaan. Aika tehopyhää siltä kun on myös pyytäny rahaa äidiltä aina joskus...

Mietin just mitähän mun systeri sanois jos tietäis mistä oon viime päivät haaveillu. En tietenkään nyt tässä voi sitä ostaa mut ehkä sitten jos tilanne paranee?
http://www.mrporter.com/product/336640
Okei hinta on kyl suolane ja suorastaan törkee mut mun kaverit kyl kuolis kateudesta jos ne ton mun päällä näkis ens kesänä. Pitää kattoo...

Mä duunissakin aina neuvon asiakkaille et jos haluu pukeutua hyvin niin täytyis vähintään yks detalji olla joka on tosi tosi tyylikäs ja laadukas. Kaikilla ei oo varaa ostaa koko vaatekaappiaan täyteen kaikkein kalleinta ja viimeisintä mut joku yksityiskohta voi pelastaa kokonaisuuden. Koska semmoseen katsojan silmä kiinnittyy. Ja se oikeesti pelastaa aika paljon.

Niinku mun rapussa asuu yks tosi tyylikäs komee mies, jota kuolannu oon jo pitkään. Se tulee aina töistä hyvin istuva puku päällä, tosin siinäkään ei mitään erikoista eikä erityistä ees oo. Mut huomio kiinnittyy sen kenkiin jotka on aina tosi kauniit ja sirot. Varmaan maksanu myös ei ihan niin vähän.... Mut tommoset pienet detaljit oikeesti merkkaa tosi paljon. Noi jutut tekee usein keskinkertasesta pukeutujasta tyyliniekan...

Rahaongelmat ei mua vaan jätä rauhaan, mun palkka ei mitenkään riitä siihen elämäntyyliin jota mä oikeesti haluun :/ Ilman mun rakkaan äitini apuu jo aika isoissa hankaluuksissa olisin....urhoollisesti hän on lapsiaan suostunu auttaan. Se kyllä musta on tosi ison hatunnoston arvonen asia....

Mä joutuu olin tosi noloon tilanteeseen ku duunin tyttökavereiden kanssa päätettiin lähtee iltaa viettään. Jossain vaihees tulossa oli mun vuoro tarjota kierros. Onneks tytöt alko olla siinä vaiheessa iltaa jo sen verran hiprakas et ei kunnolla muistaneet kuka ostanu oli ja mitä...Sen jälkeen jatkettiin klubille, jonne kybän pääsymaksu oli. Jännitin taas mitä mun kortti sanoo mut niiden systeemit ei toimineet ja koko porukka ilmaseks pääs sisään. Voitte arvata et huokasin helpotuksesta....Mulla taskus ei käteistä enää ees yhteen juomaan ollu niin muiden tanssies salaa maistelin muiden tyttöjen juomista. Alkaa kyllästyttää tämmöne elämä...

Enkä kaipaa nyt jeesusteluu siitä miten pitäis elää tulojensa mukaan. Joka haluu kituuttaa jollain surkeella palkalla ja elää silti laadukkaasti, tervetuloo vaan kokeileen. Mä valmis en oo odottaan 20 vuotta et mulle varallisuutta kertyis. Mun elämä on tässä ja nyt enkä mä odota yhtään mitään. On niin helppo sanoo miten elämänsä pitäis elää ja ettei kuluttaa sais eikä tahtoo uusia kauniita tavaroita tai hankkii uusii kokemuksii.

Tätä mieltä varmaan olis myös mun suuri suosikki Oprah, joka on ihmisten hampaisiin joutunu koska hänen kasvorasvassaan on esinahkaa! Anna mun nauraa oikeesti.
http://www.stara.fi/2013/04/14/oprahin-kasvorasvassa-peniksen-esinahkaa/
Vauvojen esinahkojen käyttäminen kosmetiikassa ei ees oo mikään ihan uus trendi vaan amerikassa jo vuosia vanha. Tietty meillehän tulee kaikki myöhässä:
http://thestir.cafemom.com/baby/111805/your_babys_foreskin_makes_you

Luulen että kyse taaskin on kateudesta. Oprah on tienannu uransa aikana ihan satumaisen summan rahaa ja sekös ihmisii harmittaa. Jos jollain on enemmän rahaa kuluttamiseen niin sen täytyy jotenki olla epärehellisesti hankittuu! Sit unohdetaan miten hyväsydämine ihmine Oprahkin on. Muistan kun hän Tanskassa vierailulla kävi niin hän ekaks huomion kiinnitti siihen miten vauvat vaunuissaan ulkona nukku ilman mitään vartiointia. Kuka tahansa pedofiili kun ne voi varastaa.

Onneks kohta kevätaurinko lämmittään alkaa ja on hyvä tilaisuus vähän tutkailla mitä kivaa sinne vaatekaapin perukoille taas löytäis ;)

Exä viestin mulle lähetti et voisin tulla hakemaan mulle kuuluvii kamoja jotka hän oli kaapin perukoilta löytäny. Heti sisään tultuani tajusin mikä hänen tilanne nykyään on :/ Hänen kaunis valoisa kämppänsä on entistä pahempi sikolätti. Näytti siltä että hän ei ollu jaksanu siivota viikkoihin. Hän itse kyyhötti sohvalla melkein ilmeettömänä ja tukka rasvasena...

Laitoin tapani mukaan samalla hänen astioitaan koneeseen ja siivosin pahimpia sotkuja. Lopulta hänen viereensä istahdin ja sanoin että hän ei selvästikään näytä voivan kovin hyvin ja että olis ehkä viisainta myöntää se itselleen jotta paraneminen vois alkaa. J huudahti äkäsesti että kyllähän hän sen itse tiesi ettei sitä tarvinnu kertoa. Sitten hän ryhtyi punottaan naamasta ja mutisi että on ajatellu asioita. J änkytti että meidän välinen säätö oli hänelle ollu iso stressi eikä hän oikein tiedä oliko meidän ero hyvä vai huono juttu ja että hän kaipas mua vaikka meidän yhteine elämä oli niin sekavaa. Hän jopa sanoi että ehkä meidän pitäis vielä kerran yrittää kaikesta huolimatta...

Tavallaan mun kävi häntä sääliks vaikka itsehän hän omasta tilastaan on aika paljon vastuussa. Itsepäinen murjottaminen ja omien asioiden jatkuva vatvominen ei voi kenellekään olla hyväks. Hänellä aina joku tekosyy löyty olla pitämättä hauskaa ja menemättä iloisiin juttuihi mukaan. Sanoin hänelle et hän ei arvaakaan kuin kauan odotin että hän noi sanat olis sanonu aiemmin. Mutta että nyt olis jo liian myöhäistä. Mun oma elämä on kulkenu eteenpäin ja mulla on työ joka vie paljon voimia. Mulla ei oo halua eikä aikaa toimia hänen hoitajanaan kun hänen kondiksensa tuntuu tasaisesti huononevan. Häntä ei nyt voi kukaan auttaa ellei hän ota itseään niskasta kiinni...

Tuntu aika pahalta katsoa häntä kyyristyneenä sohvan nurkkaan. Jossain vaiheessa hän alko jopa nyyhkyttää. Kun siinä ympärilleni katselin ja kauhistelin kämpän
sotkua ja hänen omia pesemättömän tuntusia vaatteitaan tajusin etten mä halunnu sitoutua noin huonokuntoseen ihmiseen. Jonkun mielestä mä ehkä oon julma mut mä vaan en oo valmis kenenkään omaishoitajaks. Mun maailmassa on liian paljon asioita joita mä en oo vielä tehny tai kokenu. Ja sitä en aio pyydellä anteeks.

Pakkasin omat kamani kasseihin ja sanoin että tää homma nyt varmaan sitten oli tässä :/ Hän ei selvästikään oo oma itsensä eikä ehkä edes tiedä mitä haluaa. Sanoin etten voi laittaa omaa elämääni pysähdyksiin hänen sairastelunsa takia vaan että elämä olis liian lyhyt siihen. Hän tulis aina olemaan osa mun menneisyyttä ja muistoja. Sanoin etten ehkä koskaan pysty hyväksymään sitä tapaa millä hän mua kohteli kun seukattiin mut et muistelen niitä hyviä hetkiä hänen kanssaan. Niitäkin kyl oli. Ja että olis parempi ettei ainakaan toistaseks pidettäis yhteyksiä vaan hän keskittyis saamaan ittensä ensin kuntoon....

Kun suljin oven takanani tiesin tehneeni oikeen ratkaisun. Oli muutenkin jo aika tunnustaa tosiasiat ja laittaa piste tälle loputtoman pitkälle säätämiselle. Kun mä lähdin J:n luota mä suljin samalla myös yhden oven elämässäni. Hän jäi murjottaan verhojen taakse asuntoonsa kun mä astuin rohkeesti kadulle käväiseen aurinkoon. Mulla oli oikeasti hyvä mieli koska nyt mä lopultakin olin tehnyt asiat selviks menneisyyden kanssa. Elämässä pitää mennä eteenpäin.

Kaveri suostutteli mut lähteen pidennetylle viikonlopulle sen kans Tukholmaan. Aluks vähän vastaan laitoin ku epäilin ettei Stokis olis mitään verrattuna oikeisiin suurkaupunkeihin kuten New Yorkiin tai Lontooseen. Mut kaikki siellä puhui hyvää englantia, melkein jopa jenkkiaksentilla...

Laivamatkat on yleensä aika tuskaa ku karaoke raikaa ja laiva on täynnä tyylittömii kännääviä juntteja jostain maaseudulta. Mutku siitä vaiheesta päästiin ohi niin huomasin et Tukholma on aika tyylikäs ja tasokas biletyskaupunki. Ihmiset on siistimpiä ku Suomessa eikä örvellä kännipäissään samalla tavalla ku meillä. Mut mehän ollaan metsäläiskansaa, you know.

Biletys- ja shoppailukaupunkina Stokis on ihan jees. Metro kulkee ainaki viikonloppusin läpi yön ja tarjolla on aika tyylikkäitä klubeja. Sisäänpääsyt ja drinksut on kyl paljon hintavampii ku Suomessa mut hyvästä pitää aina maksaa eiks juu. Hintojen takii ihan mitkä tahansa pummit ei tuu sisään vaan menee juomaan halpaa kaljaansa jonnekin kauemmas keskustasta. Mikä ny ei oo pelkästään huono juttu ku klubeisssa pyörii aika tyylikästä porukkaa...

Kaverin mentyy sunnuntaina aikasin nukkuun mä tsättäsin netistä itselleni paikallisen jäbän puolenyön jälkeen. Sovittiin treffit Södermalmille ja aluks ajattelin
et siitä vois tulla vaik mitä ku sieltä vaaleaa komee viikinki tulis vastaan ;)) Mut hän olikin joku mamu ilmeisesti turkista tai ties mistä eikä kroppakaan mikään atleettine ollu... Niinpä mä huonoon oloon vedoten käännyin heti takaisin ja palasin hotellille. Olis hän voinu etukäteen kertoo mitä oli odotettavissa ja säästää kummatkin pettymykseltä...

Kaveriporukalla päätettiin lähtee lauantai-iltaa viettään baariin ku ei oltu vähään aikaan nähty. Mun frendi päätti kutsuu J:n mukaan varmaan siinä toivossa että mä pääsisin sen kanssa vähän kuulumisia vaihtaan ku muuten ei siihen tilaisuutta kovin helposti oo tullu...

Alku menikin ihan normikaavan mukaan eli kumottiin muutamii siidereitä ja J tapansa mukaan oli mehulinjalla. Meillä muilla alko juttu luistaan ja ehkei oltu ihan skarppina enää mitä sanoo pitäis ja mitä ei. Sit mun kaveri päähänsä sai kysäistä J:ltä mikä hänen vointinsa nyt oli ja että onko ne hänen uudet lääkkeet sopinu paremmin ku aikaisemmat. Näin heti et J meni ihan jumiin ja sen naama alko punottaan. Se kun ei ollu kertonu noista julkisesti vaan aika harvalle se avautunu on psyyken ongelmistaan. Siks se arvas heti että mä olin lipsautellu kavereilleni :/

J yski siinä jotain et hän ei oo antanu mulle lupaa koko maailmalle puhua hänen asioistaan. Me kaikki sit pyydeltiin anteeks ja joku sanoi ettei mielenterveysongelmat oo sen kummosempia ku muutkaan sairaudet. Ja että ittekin on ollu ahdistunu monta kertaa....Mut J näytti ottavan nokkiinsa aika kovasti. Se sanoi monta kertaa että mä olen niin hölö ette mulle voi uskoa mitään mitä ei haluu muiden tietävän. Mä taas selitin hänelle etten ymmärrä miten noi asiat niin vakavia olis ettei niistä vois puhua. Paraneminen ku ei voi lähtee käyntiin jos ei myönnä omaa tilannetaan...

J siinä sit alkoi ärtymään ja mun kaveri pyys häntä rauhottumaan. Mä hänelle sanoin et jos ei hän haluu näyttää ongelmaiselta niin ehkei kantsis sit provosoituu noin kauheesti. Ja ettei olis oikein tasapainoista suuttua noin paljon noin pienestä asiasta. Ettei näytä hänen kuntonsa tosiaan hyvä olevan. Hän otti takkinsa ja lähti ulos sanoen ettei oo suuttunu eikä raivonnu mitään muttei hyväksy juoruamista.

Aloin sit moittiin mun kaveria typerästä möläytyksestä ja hän kovasti pyyteli anteeks. Lopulta hän tarjos uuden kierroksen meille kaikille ja kehotti mua katseleen ympärilleni ku baaris muita vielä komeampiaki miehiä oli. Hänen mielestään ei muutenkaan kantsis takertua tyyppeihin jotka ei oo tasapainossa koska ne voi käyttäytyy joskus täysin arvaamattomasti. Hänellä kuulemma oli kokemusta. Ehkä se on sit niin.