Huiskun takaa

Pitkästä aikaa vähän voin hengähtää kun alesesonki alkaa takana olla. Ihan ekat päivät vuodenvaihtees kaikkein stressaavimpia on kun suuret laumat penkomaan tulee kaikkee mikä vähänki edulliselta haiskahtais. Heti kun on saanu hyllyt järjestettyy niin viiden minuutin kuluttuu porukka heitelly on kaiken samaan isoon läjään...

Rasittavimpii tyyppejä on ne jotka tulee neuvoo kyselee ja siinä sit yritän parhaan kykyni mukaan ehdottaa jotain mikä meidän valikoimasta parhaiten istuis kysyjän päälle. Mut ei, hän neuvoo kysyykin tuotteista jotka törkeen halpoja olis. Mun siis pitäis neuvoo häntä valitsemaan kahdesta tai kolmesta oikeen kokosesta poistuvasta kauheen näkösestä jämäpalasta. Pari kertaa oonkin pyytäny asiakasta harkitseen haluuko halvan tuotteen vai semmosen mikä hyvältä päällä näyttäis...

Sain kaiken lisäks ruuhka-apulaisilta kuulla miten hirvee ihminen oon. Jos palkkaa haluu nostaa niin pitäis duunissa jotain muutakin tehdä ku taukoja odotella ja kädet taskussa seisoskella. Jos semmosta meininkii yhtään ilmassa oli niin laitoin kyllä heti tyhjenteleen sovituskoppeja tai suoristelee pinoja. Toinen tytöistä joulun jälkeen itkuun pillahti kun en häntä kahville päästäny ennenku hän oli laittanu koppeihin jätetyt vaatteet takaisin paikalleen...

Vikana työpäivänään tyttö tuli mun luo ja syytti mun tehneen hänen työnteostaan pelkkää helvettii. Hän silmät kosteina väitti mua julmaks ja sadistiseks kiusaajaks joka ei osaa muiden tunteita ollenkaan huomioida. Mä taas neuvoin häntä palaamaan takaisin lastentarhaan ku hän ei vielä selvästikään aikuisten maailman säännöillä pelata osaa...

Tajutkaa jo kaikki et alennusmyynnit aikamoista kusetusta on. Ennen alee poistetaan muut tarjoukset ja monen tuotteen hinnat nousee, jotta alee varten niitä voidaan vähän enemmän laskee. Tai sit varastosta tuodaan jotain hirveitä jämäeriä, jotka ei ikinä muuten kaupaks menis. Fiksu ihminen ostaa kerralla laadukkaan äskettäin valikoimiin tulleen täyshintasen tuotteen, jota voi pitää myös ens vuonna päällään. Moni alevaate roskiin joutuu jo muutaman kuukauden kuluttuu ja se vasta kalliiks tuleekin...

Vuos vaihtui taas aika tutun kaavan mukaan. Kaveriporukalla skoolattiin skumppaa ja raketteja ihasteltiin ja sen jälkeen aika kosteelle baarikierrokselle lähdettiin ;))) Mulla kai sen verran paljon stressii on viime aikoina töissä ollu alehässäkän takii ja muutenki et aika reippaasti join ilman et sitä itse taisin huomata...

Lopulta aika huonossa kondikses olin ja päätin kotiin lähtee nukkuun päätäni selväks. En saanu siinä taksii ja jouduin julkisilla menee kotiin :/ Päivällähän niitä käyttää voi hyvin mut öiseen aikaan yritän välttää ku niissä on meluisaa ja epäsiistii porukkaa örveltääs... Nousin sit bussiin kuitenki mut olo oli jo valmiiks ihan hirvee...

Bussin huojuminen sai mut voimaan vielä pahemmin ja kuskin takana olevaan seinään nojasin. Häpeen tunnustaa mut laattasin pari kertaa ku bussi heilui mutkissa :( Mun vieressä joku epäsiisti denalta näyttävä vanha partasuu alkoi tietenkin heittää mulle tarinaa samaan aikaan. Äijä sanoi et pojan ei pitäis juoda noin paljoo jos ei kestä...

Mulla niin kauhee olo oli etten jaksanu sanoo yhtään mitään. Normaalisti olisin antanu tommosen surkeen muiden elätin kuulla kunniansa ku hän ei tod. semmosessa asemassa oot et voi muita arvostella. Mut mun oli vaan kuunneltava ja kuunneltava äijän hölinöitä siihen saakka ku bussi omalle pysäkille tuli. Jotenkin likainen olo tuli kun se mulle puhui ihan samalla tavalla ku olis puhunu jollekin omalle denakaverille :/

Tän jälkeen jatkossa kyl öiseen aikaan yritän metsästää sen taksin vaikka mikä olis ettei tartte ihan mitä tahansa kestää...

Aikamoinen kiire taas tulee kun pitäis viimeiset lahjat saada ostetuks, paketoiduks ja vähän jouluherkkujakin viedä tuliaisiks. Rakas äitini on tapansa mukaan kutsunut meidät siskon kanssa jouluaattoa viettämään, ehkä sieltä vielä muutama muukin sukulainen ilmestyy...

Vaikka varaa ei olis niin tänäkään vuonna en halunnu oo tinkiä siitä mitä mä porukoille lahjoitan...Pukin konttiin taas sujahtanu on aika tyylikkäitä tuotteita, vaatealan ihmisenä tietenkin osaan myös helposti arvata mikä kenenkin päällä hyvältä näyttää. Haluun pysyy tunnetuissa klassisissa merkeissä kuten Dolce Gabbanassa, Armanissa ja Hilfigerissä. Varsinkin ne jotka ei muotia erityisesti seuraa tunnistaa kuitenki isoimmat merkit ja ymmärtää että silloin kyse laadukkasta ja (kalliista) lahjasta on....

Äidilleni perinteisen tuoksun ja ihanan huivin lisäks ostin aika hintavan dekantterin. Hän mielellään toisinaan viiniä tarjoaa mut koska ei ymmärrä pulloa avata tarpeeks aikaisin, niin joskus semmoinen tunkkainen kireä fiilis jää lasiin kauaks aikaa. Siskoni lapselle ostin setin aika tasokkaita lastenvaatteita, mut uskon hänen itse arvostavan niitä ku äidillä itsellään ei maku riitä ollenkaan ja ei tietty rahaakaan ku yksinhuoltajana elelee ilman kunnollista miestä...

Mä haluun kiittää teitä kaikkia mun blogin uskollisia lukijoita ja toivottaa teille kaikille hyvää joulua!

Kaveriporukalla lauantai-iltana ulos lähdettiin "pikkujoulujen" merkeis. Muut huomas heti ettei mulla kaikki kunnossa oo ku sovittu oli et olisin tuonu K:n mukana mut en oo viime kertaisen jälkeen hänen viesteihin vastannu. Muutenki kuulemma apeelta vaikutin...

Kerroin heti mistä kyse oli ja muut heti mua halailemaan alkoi ja kehotti unohtaan miehen joka heti alussa käyttäytyy noin. Niinpä me pitkän kaavan mukaan kierreltiin baarista baarin ja lopulta klubille. Aikamoisen hyvää teki mullekin päästä vähän tuulettuu ja katselee vähän ympärilleen mimmosia herkkupaloja vapailla markkinoilla nyt liikuskelee ;) Yks komistus tulikin vähän ennen valomerkkii mun korvaan kaikkee tuhmaa kuiskutteleen ;)))

Kun en K:n viestiin taaskaan vastannu hän mulle baariin soitti. Mun kampaajaystävä suostutteli etten vastais mut vastasin kuitenki. K muisti et tänään ne pikkujoulut olis ja hän kysyi voitaisko tavata kuitenkin ja mitä jos hän baariin tulis kans niin puhua voitais. Sanoin et teot ratkaisee eikä puheet ja että mun olis vaikee uskoo et hänen tekemisiin vois lopulta luottaa. Hän vois aina sanoa yhtä ja tehdä toista....

Vähän myöhemmin luuria räplätessäni huomasin saaneeni viestii. K oli lähettäny kuvan vanhasta takistaan leikeltynä riekaleiks. Näytin kuvaa muilleki ja he epäuskoisena päätään pyöritteli. Yks hoitsu sanoi et aika friikkii mennä leikkeleen joku takki ja lähettää siitä kuva toiselle. Hänen mielestä tommonen ei ollenkaan oo tasapainosen ihmisen tekosii...

Päätin et keskityn vaan illasta nauttimiseen ja yritän unohtaa nää typerät säätämiset. Jossain vaihees myöhemmin illalla mä hänen viestiinsä vastasin. Kerroin siinä et en usko että meidän jutusta enää mitään tulis ja tää säätäminen olis ollu osoitus siitä ettei meitä oo alunperin ees tarkotettu yhteen. Sanoin vielä et ikävä että hän meni lempitakkinsa tuhoomaan ku kaikesta päätellen se hänelle kuitenkin tärkeempi oli ku meidän suhde...

Oon taas aika täynnä tyhjää puhuvii miehii ja sitä et sanotaan toista mitä valmiita ollaan tekemään...

Eilen illalla baarikierroksen jälkeen K:n mukana hänen kotiinsa tulin ja tarkotus oli yöks jäädä hänen luokseen. Olin ehkä pari drinksuu liikaa juonu ja olo vähän sen mukane tais olla. Hänen kylppäriin sit menin vähän siistiytymään ja pari tuolilla lojuvaa paitaa laitoin pyykkikoriin minne hän oman pyykkinsä aina kasaa....

Samalla huomasin et pyykkikorin ja seinän väliin tungettu oli muovipussi ja hyvää hyvyyttäni ajattelin tyhjentää senkin samalla kertaa. Mutku avasin pussin niin sieltä esiin tuli jotain mitä siellä ei olis pitäny olla... Siellä oli se hänen vanha takkinsa jonka hän sanoi heittäneensä menemään! Pari tuntii aiemmin hän lässyttäny oli mulle miten se edellinen riita turha oli ja että se takki on ny menny pois...

Arvaatte varmaan et ihan silmittömästi suutuin. Mä pussi kädessä tulin takaisin olkkariin ja huusin miksi hän on mulle halunnu valehdella. K täysin punaseks meni naamastaan ja sanoi et hän ei tiennykään että se vielä oli hänellä. Kiljuin hänelle et en ees oo vaatinu sitä edes heittään pois vaan halusin ettei hän sitä mun aikana pidä päällään. Hän itse vapaaehtosesti tarjoutu sen heittään roskiin. Mut silti hän menee ja valehtelee asian. Ja säilyttää takin...

Mä menetin ihan hillinnän ja huusin että kyse ei oo ees takista vaan siitä että hän valehtelee mulle päin naamaa. Hän olis voinu sanoo että pitää takkii omana aikanaan mut hän menee ja keksii tarinan et hän laittaa sen roskiin. Näin vähän häneen sitten on luottamista. Oon huomannu et jos yhdessä asias epäluotettava on niin yleensä on sit kaikessa muussakin...

K melkein panikoitui ja vetos et eikös voitais vielä sopii. Mä otin kamani ja lähdin ulos ovesta. Hänelle perään huusin et hän oman oikeen luonteensa nyt paljasti ja meidän juttu oli nyt tässä :/ Kotisohvalla aloin mieltä parantaakseni suklaata syömään ja päätin etten vähään aikaan sekaannu noin epäluotettaviin miehiin....

Pikku hiljaa oon K:ta oppinu paremmin tuntemaan ja tuntuu siltä etten hirveesti pidä siitä mitä tullu on vastaan...

Aika vähän meil tuntuu yhteisiä asioita olevan ja ne sänkyyn suurimmaks osaks jääkin :/ Hän on sillä osastol hyvin omat asiansa osaava ja aikamoisen viriili mutku pelkäl seksil ei mikään suhde pitkään pysyy voi pystyssä...

Tuntuu siltä ettei hän oikein mistään samasta oo kiinnostunu eikä meidän maku oikein yksiin mee....Hänellä ei mitään käsitystä oo tän hetken musasta ja sarjoista ja suosituimmista leffoista :/ K ei ees tienny kuka Miley Cyrus on xD

Hän ees ei osannu arvostaa mun suurella vaivalla tekemää vähäkalorista kasvisruokaa vaan sitä selvästi pitkin hampain söi. Myöhemmin illalla K jääkaapille meni ja sieltä makkaraa haki sohvalle mutusteltavaks. Hän ei ees tajunnu kuin paljon olin vaivaa kokkaamiseen laittanu...

Oon hänelle sanonu et yhdessä ulos mennessä tahdon et hän asiallisesti pukeutuis ja yrittäis hyvää makuu noudattaa. Omalla ajallaan hän vois sit vaikka säkkiin pukeutuu jos siltä tuntuis. Viikonloppuna hän oli lähdössä mun kans kauppaan ikivanha baseball-takki päällään, semmonen missä on nahkaset hihat! Sanoin että jos hän mua yhtään kunnioittaa niin hän siistimmän takin laittaa päälleen jotten mä häpeemään joutuis. Hän kuitenki vastaan intti ja sano et S-markettiin voi mennä melkein vaikka alasti ja et se takki olis hänelle rakas muisto...

Mä sanoin et se päällään hän sit yksinään saa kauppaan mennä :/ Jos mun seurassa ollaan niin kunnolla yritetään käyttäytyy ja pukeutuu. Takaisin tultuaan hän yritti asioita selitellä ja sanoo ettei ollu tarkoitus asiaa riidaks asti viedä. Sanoin että jos hän mua ja itseään kunnioittaa niin luopuu noin järkyttävän näköisestä vaatekappaleesta. Ihan mitä vaan ei voi julkisesti pitää. Mun lähtiessä kotiin K sanoi et hän kyl heittää takkinsa mun pyynnöstä roskiin...

K yritti saada mua tapaamaan äitiään, mikä musta vähän kummalliselta tuntui. Selitin hänelle että me vasta ollaan ja katsellaan ja ettei vielä mikään aika olis perheenjäseniin tutustuu....

Mun kampaajaystävä kuullu oli juorun et mulla joku uusi ehkä olis ja hän välttämättä vaati että me tultais hänelle kylään ja samalla nähtäis hänen oma uus poikaystävä. Mä yritin vastustella aluks ku tiedän miten utelias ja pahasuinenki hän pahimmillaan osais olla mut lopulta mä jouduin riidan välttämiseks suostutteleen K:n lähtemään mun mukaan. Sitä ennen parturissa, kosmetologilla ja vaateostoksilla häntä käytin...

K selvästi mun hermostuneisuuden vaistos ku loputtoman kauan hänen vaatteitaan, hiuksiaan ja kasvojen ihoo yritin kondikseen laittaa. Hän koko ratikkamatkan jotenki pelokkaalta vaikutti. Mä olin tapani mukaan paistanu piiraita ja cupcakeja sekä napannu mukaan pullon Perrieriä juhlistaan mun ystävän uutta onnee. Mut siitä huolimatta muakin pelotti nähdä muiden reaktiot...

Jo heti alusta alkaen tunsin miten mun ystävä K:ta arvioi päästä jalkoihin. Hänen oma uus kultansa oli törkeen määrän kalpeaa peittävää puuteria laittanu naamansa eli varmaan myös hän olonsa epävarmaks tuns...Kohta paikalle saapui vielä toinen pariskunta, luultavasti ottaan uteliaisuuttaan selville mimmonen mun uus "miesystävä" olis...

Vähän siltä tuntu et K olonsa ulkopuoliseks tuns :/ Hän hiljasena istui suurimman osan iltaa ja kohteliaasti vastaili muiden kysymyksiin epävarmalla äänellä... Oltiin jo aika paljon boolia ja kuohuvaa juotu ja mitä ikinä hän vastaskin niin mun ystävä siihen nauraa kikatteli. En oikein tiiä yrittikö hän hauska vai pilkallinen olla vai ehkä molempii yhtä aikaa...

Paluumatkalla K multa kysyi vakavan näkösenä oliko tossa mun parhaita kavereita. Sanoin ettei kannata lannistuu ja et illan isäntä nyt vaan aika utelias on. Mut samalla lisäsin et hänenkin itsensä ehkä rentoutuu vähän kantsis. Hän koko ajan niin hermostuneelta vaikutti ettei sitä voinu huomaamatta olla. Ja et varautunu tai negatiivinen asenne vaan johtaa siihen et muutkin vähitellen ryhtyy negoiks...

Äiti pyhäinpäivänä kutsunu mut ja mun siskon oli kotiinsa yhteiselle illalliselle. Systeri lapsensa kanssa ilmesty mut viimeisintä epäsiistii miesystävää ei näkyny enää missään. Ja muutenkin sisko jo alusta alkaen kireeltä ja hermostuneelta vaikutti...

Siinä syödessä sit kuulumisia kyseltiin ja juteltiin niitänäitä. Sisko ihan hiljainen oli ja jutun kääntyessä kohti mun elämää hän sitten suunsa avas ja alotti sen saman mitä hän on jankannu vähän välii vuosikausii :/ Systeri huudahti mulle että mun rahat ei oo taaskaan riittäneet ja et olisin salaa ruinannu taas äidiltä avustusta. Oikeesti hölmistyin koska en mielestäni ollu saanu pitkään aikaan äidiltä mitään. Sanoin etten pyytäny oo yhtään mitään ja että mistäs hän taas puhuis...

Sisko vaahtos et äiti olis antanu mulle viime kuussa isoja summii koska vedonnu olisin siihen ettei mun palkka riitä elämiseen. Sanoin et alkusyksystä äiskä halus antaa mulle vähän ruokarahaa mut mistään isoista summista ei voi puhuu. Max tonni tai jotain. Äiti rahaa itse tyrkytti enkä mä siitä tietenkään kieltäytyy osaa jos joku haluu antaa. Ja miks pitäis? Mikä Jeesus mun pitäis olla ku muutkaan ei oo?

Tapansa mukaan sisko ryhty jankkaan samoja sataan kertaan kuultuja väitteitä mun älyttömästä rahankäytöstä ja siitä et vedota osaan äidin hyväsydämisyyteen ja pumpata itselleni salaa rahaa. Hän itse taas ei omasta mielestään semmosta tee vaik äiti on hänelleki aika ajoin lähetelly rahaa, viimeks jotta lapsen vois viedä yksityiselle lääkärille xD Sanoin että hän vaan kostaa mulle ku hänen jokainen miesystävänsä aina hänet jättää ja sit hän baariin lähtee etsiin uuden...

Fiilis kyl pilalle meni ja äitikin pillahti itkuun. Hän ääni vapisten pyys et eikös hänen lapsensa vois ees juhlapäivänä tappelematta olla rahasta. Niinpä me systerin kans sit toisiamme mulkoillen paistia lapioitiin naamaan. Mut eipä kai kukaan oo perhettään ja sukulaisiaan valinnu...

Vieläkin jotenkin kahden vaiheilla olen onko mulla ja mun uudella tuttavuudella mitään tulevaisuutta. Meillä tarkoitus oli viettää lauantai yhdessä mut viikolla hän sanoi joutuvansa meneen sukulaisiin toiselle puolelle suomea. Mä tietysti vähän pahaa tykkäsin ja kysyin pistikö hän jonkun sukujuhlan meidän yhteisen ajan edelle. Mistään hautajaisista ei ollu kyse kuitenkaan. Niinpä hän sit jäädä mun luo päätti ;))

Hän on aika hyvin huomannu eron joka meidän pukeutumisessa on. Ku mä olen satsannu paljon rahaa oman tyylin päivittämiseen niin hänellä on tähän saakka ollu päällään melkein markettikamaa :/ Niinpä me yhdessä mentiin lauantaina kattomaan löydettäiskö me hänelle semmosia vaatteita et iltaelämänkin puolelle jossain vaiheessa voisin hänen kanssaan lähtee. Ja eihän me tyhjin käsin onneks jouduttu palaan vaan monta kassia oli mukana takasin tultaessa...

Niinpä me loppuillasta pieni kierros tehtiin eri klubeilla. Piirit on pienet ja porukat supattelemaan alkoi kun näki mut uuden tyypin kanssa ja joku tulikin kysymään ollaanko me yhdessä. Mä nopeasti sanoin ettei vielä toistaiseks olla enempää ku ystäviä mut aika näyttää sit... Mun parhaat kaverit häntä vielä ei oo tavannu ja haluunkin nähdä miten he mun uuteen seuralaiseen reagoi ja miten hän heihin...

Täytyy kyl sanoo et K ollu on tosi mukautuvainen. Hän ei yhtään oo mitään vaatimuksii esittäny vaan on halunnu tosi paljon mun toiveita ottaa huomioon. Jopa telkkua katsellessa hän on halunnu antaa mun valita kanavan mikä musta on jo vähän liiotteluu... Mut pointsit hänelle siitä et hän selkeesti yrittää sopeutua ja olla mieliks. Ainakaan hän ei oo mikään itsekäs määräilijä vaan tietää et kompromisseja on pakko tehdä :))

Mut samalla tuntuu et jotain puuttuu. Hän on kaikessa tosi tavallinen ja pelkää erottua muista. Sängyssäkin hän ihan ookoo on muttei kovin erikoinen. Eihän hän ruma oo muttei kovin söpökään. Juttu tulee vaan oleen pystynkö mä tyytymään siihen mitä on vai kaipaanko kuitenkin jotain vähän enemmän. Me ei yhtään juteltu olla siitä miten meidän suhde tulee jatkuun jos tää ylipäätään ees suhde on. Mut oon sitä mieltä et sitoutua voi vasta kun tietää et varmasti haluu sitoutuu...

Pitkä aika vierähtäny on mun edellisestä blogista. Välillä pieni tauko on paikallaan ja sit myös niitä asioita on joiden kertominen muille pitää tehdä vasta sitten ku siihen on valmis...

Kaikki pari viikkoo sitten alkoi ku lauantaina yksinään ja apeena klubille menin. En ees ketään frendii saanu mukaan ku kaikilla oli mukamas jotakin muuta. Oli sit koko ajan huonot fiilikset ja aika nopeesti join ja vähän liikaa. Jossain vaihees pääsin tilaan josta ei oo enää kovin selkeetä muistikuvaa. Muistan et lähdin jonkun miehen mukaan jota en ees tuntenu...

Aamulla heräsin sit ihan vieraasta paikasta :/ Mulla tietenki hirvee krapula ja joku tuntematon mies mulle sänkyyn kahvia tarjoili...Tajusin heti mitä tapahtunu oli ja alkoi nolottaan. Hän ei edes mikään Adonis ollu vaan aika tavallisen näköne kolmikymppinen tyyppi. Kämpässä oli aika hirvee sotku ja kun ulos katoin ikkunasta huomasin olevani jossain köyhässä rumassa lähiössä...

Sillä hetkellä ajattelin et nopeesti kamani kerään ja pois juoksen. Mulla kuitenkin niin kamala olo oli et siitä ei tullu mitään :/ Hän sitten kovasti huolehti et olisin edes niin kauan et taas jaloillani pysyn. Niinpä mä sit koko päiväks jäin ja hän musta huolta piti...

Kotiin päästyäni mä en vielä kenellekään kertonu mitä tapahtu. Mun tapoihin ei tod kuulu juoda niin älyttömästi et tommosta tapahtuu. Enkä mä muista sitäkään et olisin täysin vieraan matkaan lähteny noin vaan :/ Ton olis ehkä viel voinu jotenkin kavereille selittää jos tyyppi olis täysin syötävän näköne ollu mut kyse oli kuitenkin ihan tavallisesta miehestä. Mun kaverit olis heti halunnu tietää miks lähdin jonkun taviksen mukaan...

Jälkeen päin ajattelin ettei meidän suhteella mitään tulevaisuutta vois olla. Hän selkeesti täysin eri maailmassa elää eikä häntä helppoo esitellä mun kavereille olis ja hänen seurassaan liikkuu ilman et ihmiset ihmetteleen alkais. Ajattelin et koko homma itsestään lopahtaa kun en hänelle soita enää takaisin. Mut hän itse muhun heti taas yhteyttä otti ja lupas mut viedä hyvään ravintolaan syömään ;))

Kyllähän mä tiedän ettei meillä vois kai yhteistä jatkoo olla. Hän kyl kovasti yrittää ja arvaa mimmosesta elämästä mä tykkään. Mut hän huonosti palkattuja pätkäduuneja tekee ja tajuun ettei hän voi ihan jokaista euroaan laittaa bilettämiseen tai ravintoloihin. Mut siitä huolimatta me ollaan tapailtu jo aika monta kertaa. Eihän hän todellekaan mulle mikään unelmien prinssi oo ja hänessä paljon puolia on jotka mä haluisin muuttaa, mut just tällä hetkellä parempaakaan ei oo tarjolla...