Hietsussa

Ihanasti on kesälomalla aurinko paistellu vaik nyt oliski jo vähän pilvisempää....Alkuviikolla sain siskoni mukaan Hietsuun houkuteltua ku meidän välitkin on taas monta viikkoo olleet jo kunnossa. Hän otti tietenki lapsensa mukaan ja pyys saada paikalle tuoda myös uuden poikaystävänsä. Jäin jännityksellä odottaan mitä sieltä taas vastaan tulis...

Suoraan sanoen oon aina siskoni makua ihmetelly mut tällä kertaa heti huomasin hänen vajoneen alemmas mitä ikinä :/ Hänen uus bf näytti siltä kuin ois istunu viimeiset pari vuotta yhteen putkeen lähiöbaarissa. Tukka oli pitkä ja likainen, jalassa liian lyhyet vanhat shortsit ja koko ajan polttaas röökiä...Oli aika järkytys ajatella et tommonen ihminen vois jonain päivänä olla mun systerin lapsen uus isäpuoli :/

Jäätyäni hetkeks kahden siskoni kanssa mun oli pakko hänelle ajatuksiani purkaa. Kysyin suoraan ovatko he baarissa tavanneet ja että viettääkö oma siskoni niissä paikoissa nykyisin paljonkin aikaa :/ Hän ei vastannu mitään mistä tiesin heti et arvaukseni oikeaan osu. Tartuin siskoani kädestä ja häntä tiukasti silmiin katsoin. Selitin että hänellä on lapsi kasvatettavana eikä hän voi jatkaa erilaisten epämäärästen miesten kierrättämistä. Viime vuosina hänellä on miehet vaihtunu muutaman kuukauden välein eikä taso oo ollu kovin kummone...

Vihjasin hänelle et vähitellen viranomaiset voi alkaa hänen lapsensa olosuhteista kiinnostuun kun äidillä kiertää erilaisii netistä ja baareista bongattuja miehiä. Hänen olis löydettävä yks vakituinen siisti kumppani jottei hänen perheelleen suurempia vaikeuksia kertyis :/ Mun rakas sisko pitkään ihan hiljaa oli. Sitten hän yritti änkyttäen sanoa että oon vaan kateellinen koska mulla itselläni ei oo pitkään aikaan ollu ketään. Ja että "Tomppa" olis oikeesti ihan kunnon mies "vähän erikoisesta" olemuksestaan huolimatta...

Mulla ei todellakaan oo syytä olla siskolleni kateellinen. Jos ei sopivaa kumppania löydy niin normaali ihminen vaan etsimistä jatkaa, koska se siisti fiksu mies tulee jossain vaiheesssa elämää taas vastaan. Vain tosi epätoivoiset tapaukset ottaa yksinjäämisen pelossaan kenet vaan vastaan tulevan kun ei sillä hetkellä parempaa löydy. Mut siinä samalla menee sit oma maine ja leimautuu halvaks panopuuks. Yksinhuoltaja vaan ei voi semmosta elämää viettää tai kohta isommat ongelmat tulee kolkuttaan ovelle...

Kohta "Tomppa" palas jätskitötteröt kädessään takaisin mut systeri loppuajan oli tosi hiljainen. Oon varma et hän omassa mielessään ryhtyi mun puheita kelailemaan ja ehkä ymmärs minkä takia sanoin asioita joita hän ei varmaankaan olis halunnu kuulla. Mut jonkun siitä huolimatta vaan pitää joskus niitäki sanoa ääneen...