Pitkä aika vierähtäny on mun edellisestä blogista. Välillä pieni tauko on paikallaan ja sit myös niitä asioita on joiden kertominen muille pitää tehdä vasta sitten ku siihen on valmis...
Kaikki pari viikkoo sitten alkoi ku lauantaina yksinään ja apeena klubille menin. En ees ketään frendii saanu mukaan ku kaikilla oli mukamas jotakin muuta. Oli sit koko ajan huonot fiilikset ja aika nopeesti join ja vähän liikaa. Jossain vaihees pääsin tilaan josta ei oo enää kovin selkeetä muistikuvaa. Muistan et lähdin jonkun miehen mukaan jota en ees tuntenu...
Aamulla heräsin sit ihan vieraasta paikasta :/ Mulla tietenki hirvee krapula ja joku tuntematon mies mulle sänkyyn kahvia tarjoili...Tajusin heti mitä tapahtunu oli ja alkoi nolottaan. Hän ei edes mikään Adonis ollu vaan aika tavallisen näköne kolmikymppinen tyyppi. Kämpässä oli aika hirvee sotku ja kun ulos katoin ikkunasta huomasin olevani jossain köyhässä rumassa lähiössä...
Sillä hetkellä ajattelin et nopeesti kamani kerään ja pois juoksen. Mulla kuitenkin niin kamala olo oli et siitä ei tullu mitään :/ Hän sitten kovasti huolehti et olisin edes niin kauan et taas jaloillani pysyn. Niinpä mä sit koko päiväks jäin ja hän musta huolta piti...
Kotiin päästyäni mä en vielä kenellekään kertonu mitä tapahtu. Mun tapoihin ei tod kuulu juoda niin älyttömästi et tommosta tapahtuu. Enkä mä muista sitäkään et olisin täysin vieraan matkaan lähteny noin vaan :/ Ton olis ehkä viel voinu jotenkin kavereille selittää jos tyyppi olis täysin syötävän näköne ollu mut kyse oli kuitenkin ihan tavallisesta miehestä. Mun kaverit olis heti halunnu tietää miks lähdin jonkun taviksen mukaan...
Jälkeen päin ajattelin ettei meidän suhteella mitään tulevaisuutta vois olla. Hän selkeesti täysin eri maailmassa elää eikä häntä helppoo esitellä mun kavereille olis ja hänen seurassaan liikkuu ilman et ihmiset ihmetteleen alkais. Ajattelin et koko homma itsestään lopahtaa kun en hänelle soita enää takaisin. Mut hän itse muhun heti taas yhteyttä otti ja lupas mut viedä hyvään ravintolaan syömään ;))
Kyllähän mä tiedän ettei meillä vois kai yhteistä jatkoo olla. Hän kyl kovasti yrittää ja arvaa mimmosesta elämästä mä tykkään. Mut hän huonosti palkattuja pätkäduuneja tekee ja tajuun ettei hän voi ihan jokaista euroaan laittaa bilettämiseen tai ravintoloihin. Mut siitä huolimatta me ollaan tapailtu jo aika monta kertaa. Eihän hän todellekaan mulle mikään unelmien prinssi oo ja hänessä paljon puolia on jotka mä haluisin muuttaa, mut just tällä hetkellä parempaakaan ei oo tarjolla...
18 kommenttia
Riquman1990
17.10.2013 17:22
Jaahas, et tavallinen mies ei sitten kelpaakaan?
draconfly
17.10.2013 17:40
Tämä on kyllä suosikkiblogini, päihittää kaikki saippuasarjat! :D
Mutta vakavasti puhuen, harva meistä nyt on jumalaisen kaunis tai komea, ja vaikka tällaisen ihmisen saisikin itselleen napattua, niin aina maailmassa on joku vielä kauniimpi tai komeampi (siis yleisiin kauneusihanteisiin viitaten). Eikä kumpikaan enää edes kymmenen vuoden kuluttua näyttäisi samalta. Jos ulkonäkö kuitenkin on tärkeintä niin kannattaa etsiä ihminen, joka ajattelee samalla tavalla.
Puuteripoika
17.10.2013 18:07
Ei oo kyse siitä et itseäni jotenkin parempana pitäisin tai ettei hän kelpais. Ulkonäköökin voi jokainen halutessaan muokata, pienellä panostuksella ja hyvällä maulla. Jotkut vaan haluaa olla tavallisia niin sisäsesti niinku kans ulkoisesti. Mun on vaikee kuvitella poikaystävää joka haluaa vaan olla erottumatta muista...
draconfly
17.10.2013 19:31
"Jotkut vaan haluaa olla tavallisia niin sisäsesti niinku kans ulkoisesti. Mun on vaikee kuvitella poikaystävää joka haluaa vaan olla erottumatta muista..."
Usein vieraat ihmiset vaikuttavat tällaisilta, mutta useimmista paljastuu lähemmän tutustumisen myötä ainakin jotakin sisäistä, joka saa erottumaan muista. Vaikka yhteinen huumorintaju tai toisen tapa puhua. Tämän myötä toisen "tavallisiakin" piirteitä alkaa pitämään erityisinä ja kauniina, ainakin minulle on käynyt näin. Niinhän sitä sanotaan, ettei ihminen rakasta kumppaniaan, koska tämä on kaunis, vaan pitää kumppaniaan kauniina, koska rakastaa tätä.
puppeliassi
17.10.2013 21:05
minusta on törkeää sanoa että on toisen kanssa koska parempaakaan ole, musta tuntuu että hän on liian hyvä ihminen sulle kun ajattelet noin
Puuteripoika
18.10.2013 10:02
En kyl ymmärrä puppeliassin kommenttii. Oon tuntenu hänet noin parin viikon ajan, pitäskö siinä ajasssa muka olla korviaan myöten rakastunu? Jos toista ei tunne vielä niin olis teeskentelyy väittää et hän olis mulle jotenkin erityisen tärkee ihminen. Miks mulla pitäis olla jotain erityistä velvollisuutta sitoutuu tyyppiin josta tunnen ettei hän oikein mun toiveita vastaa....
kesäpoika
18.10.2013 22:45
Puuteripoika, ei sulla - tai kenelläkään - tietenkään ole mitään velvollisuutta rakastua kehenkään tai teeskennellä että niin on. Sun kirjoitukset on raadollisen rehellisiä. Toisaalta on kiva että tunnistat itse miten arvotat ihmiset etkä väitä olevasi toisenlainen ja sitten kuitenkin toimi pinnallisesti. Se, mitä sanoit sun deitistä on silti rumasti ja epäkunnioittavasti sanottu, eikä niin saa puhua kenestäkään. Ei varsinkaan seläntakana jostakusta joka kohtelee sua hyvin. Luulen, että siihen Puppeliassikin viittasi.
puppeliassi
19.10.2013 10:51
juuri näin kesäpoika.
Aboa
19.10.2013 23:47
Samaa mieltä Kesäpojan kanssa. Velvollisuutta tunteisiin ei kenelläkään ole, mutta jos ajattelisin olevani itse tuo toinen mies, tahtoisin tietää olevani Se-Joka-Kelpaa-Jos-Ei-Parempaakaan-Ole.
Puuteripoika
20.10.2013 12:05
Siis väitättekö oikeesti Aboa ja muut et jo heti alussa tehdä pitäis päätös kuka kelpaa ja kenelle. Kai nyt ainaki alussa ihmistä tarkkaillaan ja siihen tutustutaan eikä heti suurta rakkautta vannota. Mä hyväksyn et toinen ihan samaa tekee kuin mä. Ehkäpä se löytää mua söpömmän ja lähtee sen mukaan. Jos se tai minä löytää paremman niin se ottaa sen paremman. Mikä siinä nyt olis niin kamalaa. Eihän me virallisesti seurustella edes...
Aboa
20.10.2013 14:36
En toki osaa vastata muiden puolesta, mutta minä olen aina ollut näissä asioissa heittäytyjä. Että heti mennään sillä periaatteella, että yhdessä vietetään vanhuudenkin päivät.
Aboa
20.10.2013 14:36
En toki osaa vastata muiden puolesta, mutta minä olen aina ollut näissä asioissa heittäytyjä. Että heti mennään sillä periaatteella, että yhdessä vietetään vanhuudenkin päivät.
draconfly
20.10.2013 22:35
Ongelma syntynee siinä tilanteessa, että miehesi (ehkä) kuvittelee sinun sitoutuvan suhteeseen ja olevan vakavissaan, mutta todellisuudessa hän kelpaakin sinulle vain paremman puutteessa. Jos toinen tietää tilanteen, eikä odota tai halua sen enempää, niin tilanne kuulostaa paremmalta.
Minä tosin kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voisi ajatellakaan menevänsä sänkyyn kuin niiden ihmisen kanssa, joiden ajattelen kuuluvan tähän Aboan mainitsemaan "vanhuuden päiviin asti yhdessä" -joukkoon.
puppeliassi
21.10.2013 10:27
kultainen keskitie on varmaan paras eli ei että ei sano toiselle että vaihtaa parempaan kun tulee tilaisuus ja puhuu pahaa toisesta selän takana muttei kuitenkaan että ensimmästen treffien jälkeen vaihdetaan facebook status parisuhteessa ja soitellaan sukulaisille että mitä tahtoo häälahjaksi ;)
ei kuitenkaan dargonfly ja aboa ihan noin säälittäviä toivonmukaan ole vai olenko väärässä?
Aboa
22.10.2013 09:25
Sen verran tarkennan, että tarkoitin seurustelua. Irtosuhteet ovat asia erikseen ja niitä on aikoinaan tullut harrastettua paljonkin. Mutta kun seurustelemaan lähden, lähdin siihen vakaassa tarkoituksessa. Treffeille en ole koskaan päässyt, vaan olen löytänyt suhteeni (pari- ja muunlaisetkin) aina baarista.
Puuteripoika
22.10.2013 10:08
Musta aika hurjalta tuntuis ajatus et ilman sitä irtosuhdetta ensin tai edes treffejä pystyy päättään että halua sitoutua johonkuhun jota ei vielä ollenkaan tunne. Miten se ees ylipäätään on mahdollista ja millä perusteel se ihminen silloin valitaan? Otetaanko eka joka baarissa luotettavalta tuntuu vai mitä :o
draconfly
22.10.2013 22:55
Omalla kohdallani vakavammat suhteet ovat kaikki alkaneet ystävyydestä, joten tuota ongelmaa ei ole koskaan ollut...
Aboa
24.10.2013 18:16
Haluaisin vielä painottaa sitä että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Että en yritä sanoa, että minun elämäni valinnat olisivat oikeita ja ylivoipaisia, vaan jokainen löytää omat tiensä. Tärkeintä on se, että molemmat tietävät, missä mennään. Siksipä tilanne on reilu, jos molemmat tietävät, että ollaan tilanteessa jossa katsellaan.