Oon taas aika täynnä tyhjää puhuvii miehii ja sitä et sanotaan toista mitä valmiita ollaan tekemään...
Eilen illalla baarikierroksen jälkeen K:n mukana hänen kotiinsa tulin ja tarkotus oli yöks jäädä hänen luokseen. Olin ehkä pari drinksuu liikaa juonu ja olo vähän sen mukane tais olla. Hänen kylppäriin sit menin vähän siistiytymään ja pari tuolilla lojuvaa paitaa laitoin pyykkikoriin minne hän oman pyykkinsä aina kasaa....
Samalla huomasin et pyykkikorin ja seinän väliin tungettu oli muovipussi ja hyvää hyvyyttäni ajattelin tyhjentää senkin samalla kertaa. Mutku avasin pussin niin sieltä esiin tuli jotain mitä siellä ei olis pitäny olla... Siellä oli se hänen vanha takkinsa jonka hän sanoi heittäneensä menemään! Pari tuntii aiemmin hän lässyttäny oli mulle miten se edellinen riita turha oli ja että se takki on ny menny pois...
Arvaatte varmaan et ihan silmittömästi suutuin. Mä pussi kädessä tulin takaisin olkkariin ja huusin miksi hän on mulle halunnu valehdella. K täysin punaseks meni naamastaan ja sanoi et hän ei tiennykään että se vielä oli hänellä. Kiljuin hänelle et en ees oo vaatinu sitä edes heittään pois vaan halusin ettei hän sitä mun aikana pidä päällään. Hän itse vapaaehtosesti tarjoutu sen heittään roskiin. Mut silti hän menee ja valehtelee asian. Ja säilyttää takin...
Mä menetin ihan hillinnän ja huusin että kyse ei oo ees takista vaan siitä että hän valehtelee mulle päin naamaa. Hän olis voinu sanoo että pitää takkii omana aikanaan mut hän menee ja keksii tarinan et hän laittaa sen roskiin. Näin vähän häneen sitten on luottamista. Oon huomannu et jos yhdessä asias epäluotettava on niin yleensä on sit kaikessa muussakin...
K melkein panikoitui ja vetos et eikös voitais vielä sopii. Mä otin kamani ja lähdin ulos ovesta. Hänelle perään huusin et hän oman oikeen luonteensa nyt paljasti ja meidän juttu oli nyt tässä :/ Kotisohvalla aloin mieltä parantaakseni suklaata syömään ja päätin etten vähään aikaan sekaannu noin epäluotettaviin miehiin....
22 kommenttia
Puuteripoika
8.12.2013 21:44
Jaahas, kiitti taas Riku (poistettu). Ainahan se vika on mussa...
Riquman1990
9.12.2013 06:20
Sä et sitten kestä mitään arvosteluu? ;D
Puuteripoika
9.12.2013 10:08
Kestän mä jos siihen on hyvä syy. Luulen että moni muukin olis suuttunu huomatessaan et kumppani onki valehdellu...
Riquman1990
9.12.2013 11:23
Veikkaisin, et aika moni ois valehdellu noin pienessä asiassa...
kesäpoika
10.12.2013 01:50
Noin käy silloin kun joku ei tahdo tulla muutetuksi joksikin, joksi toinen tahtoo hänet muuttaa.
Olettehan tasa-arvoisia näissä asioissa? Kerro, että säkin oot tehnyt muutoksia itseesi ja elämääsi muistuttaaksesi enemmän häntä.
Puuteripoika
10.12.2013 11:10
En mä ketään väkisin oo muuttamassa. Mä siis EN vaatinu häntä heittään sitä takkia, hän itse tarjoutui tekeen niin. Mut valehtelua sekin kaikki tais olla.
Riquman1990
10.12.2013 11:41
Se "suostu" pelkästään mielistelläkseen sua, vaikken mä kyllä tajuu miks.
kesäpoika
10.12.2013 23:22
En sanonutkaan että muutat hänet väkisin, vaan että tahdot muuttaa häntä tavalla jolla hän ei tahdo muuttua. Voin vain kuvitella miten loputonta vihjailusi voi olla. Hän tarjoutui koska sä painostit siihen. Ainakin sen mukaan mitä asiasta kirjotit. Mieti itse. Hän kenties tykkää siitä takista. Hänellä oli siis kaksi vaihtoehtoa, kuunnella kommentointiasi siitä tai valehdella. Vai annoitko sä hänelle vaihtoehdon pukeutua miten tahtoo ilman sun kommentointia?
Et vastannut mun kysymykseen. Oot kertonut todella paljon esimerkkejä siitä, miten hän yrittää muuttua sopeutuakseen sun kaveripiiriin ja mieltymyksiin, muttet mitään siitä, mitä sä oot tarjoutunut tekemään ollaksesi sopivampi hänen elämäänsä ja mieltymyksiinsä. Kuitenkin ainut ihminen, jota kenelläkään on oikeus edes yrittää tai mahdollisuus onnistua muuttamaan, on hän itse. Sun takauksessa siis sinä. Tuut paljon onnellisemmaksi elämässä kun hyväksyt sen. Se, että joku ei oo hyväksynyt sitä faktaa, näkyy esim. nalkuttamisena.
Mitä tekemistä hänen vaatteillaan on ylipäätään sun kanssa? Te ootte erilliset ihmiset. Hänet nähdään oman pukeutumisensa kautta ja sut sun. Jos et voi hyväksyä sitä että hän on yksilö, niin hyväksy edes se, että sä olet. Muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät vaikuta siihen miten sut nähdään.
kesäpoika
10.12.2013 23:25
Kirjoitusvirhe.. piti lukea tapauksessa eikä takauksessa. :)
Puuteripoika
11.12.2013 10:45
Kesäpoika, mä painostin häntä et hän ei sitä takkii pitäis meidän yhteisenä aikana ku liikutaan ihmisten ilmoilla. Hän olis voinu sen kanssa tehdä mitä huvittaa sillon ku mä en näkemässä oo. Eli siinä se kolmas vaihtoehto. Hän olis voinu tehdä sen ilman valeita...
Kaikki pointsit hänelle siitä et hän yrittäny on sopeutuu ja ottaa mut huomioon ihan vapaaehtosesti. Kysyt miksen mä oo tehny samaa. Ehkä siks et hän ei kertaakaan oo vaatinu mitään hirveen erilaista? Hän on tosi tavallinen ja maku sit kans sen mukainen. Miten mä mukaudun johonkin ku hän ei ees kertonu oo mitä se asia ees olis...
Tottakai kaikkii arvioidaan myös sen oman kumppanin kautta. Ku kesäpoika meet ulos kumppanis kanssa teitä katsellaan parina. Se kertoo susta itsestäs aika paljon minkälaisen seuralaisen oot valinnu. Jos sulla näyttävä ja edustava poikaystävä on niin sunkin oma arvos muiden silmis nousee heti. Jos taas mukana kulkee joku epäsiisti yksilö nii helposti ajatellaan et onkohan sen kumppanillaki jotain ongelmii....
Riquman1990
11.12.2013 11:45
Mikset sä eti itelles samanlaista pinnallista kaakattajaa ku mitä sä itekin oot? Mikset sä haaskaat aikaas oksettavan tavallisiin jätkiin?
kesäpoika
11.12.2013 20:14
Puuteripoika, jos kanssaihmisillä on vaikeuksia erottaa mut ihmisestä jonka kanssa kävelen kaupungilla, se kertoo jotain heistä eikä minusta. :) Mä kävelen kaupungilla ihn ongelmitta esim. downin syndroomaisen kanssa ja jos se jonkun mielestä vaikuttaa hänen käsitykseensä mun oppimiskyvystä, mä en ihan oikeasti välitä. Vaatteet ei eroa siitä. Voin kävellä vaikka asunnottoman kanssa. Ne asiat joita se minun mielestäni minusta kertoo ovat ihan erilaisia, kuin mun ajattelemiseni kodittomaksi myös.
Erittelykyky on aika tärkeä osa alykästä ajattelua. Jos joku ei kykene siihen, mä ajattelen että hän on tyhmä siinäasiassa. Mutta voin silti kävellä hänen kanssaan kadulla.
Ootko koskaan miettinyt, otko sellainen ihminen, jonka kanssa on kiva olla? Mä tiedän, miten helppoa on sortua nalkuttamaan, mutta ei se tee sua onnelliseksi eikä se muuta mtään. Kannattaa keskittyä ihan muuhun.
kesäpoika
11.12.2013 20:25
Se mies tykkää susta niin paljon, että valehtelee tehdäkseen sut tyytyväiseksi. Tai ehkä saadakseen sut olemaan hiljaa, mutta kuitenkin. Se tykkää susta niin paljon, ettei yritä muuttaa sua, ei vihjaile tai ole vittumainen. Musta ne on ne asiat jotka kannattaa huomata myös.
Mutta jos säet oo rakastunu siihen etkä tahdo jatkaa niin se on sitten eri juttu.
Ei sun tarvi olla mun kanssa samaa mieltä, mutta mieti nyt.. jos ulkoilutat koiria, niin luuleeko sun kaverit että oot osittain koira? Ei ne luule. Se, mitä se kertoo susta, on että tykkäät koirista. Jos liikut jonkun kanssa joka pukeutuu huonosti se ei kerro että oot tyylitön, vaan että et oo pinnallinen. Mä oon ajatellut että se mitä haluat susta ajaeltavan on että oot tyylikäs, ei että oot pinnallinen.
Puuteripoika
11.12.2013 20:52
Kesäpoika musta jotenkin tuntuu et me kaks ihan eri maailmoissa eletään. Sun kaveris ja tuttavas on varmaan jotain poikkeuksellisen super ymmärtäväisii humanisteja mut oikees kylmäs elämässä ulkonäkö, vaatteet ja raha merkkaa paljon. En mä väitä etteikö se olis pinnallista mut siinä maailmas eletään niinku siiinä eletään. Tai sit kokonaan ulkopuolelle jättäytyy ja etsii jostain uusii ihmisii. Eihän elämä reiluu oo vaan siinä yritetään selviytyy niinku osataan ettei joutuis muiden hampaisiin...
Ja onhan siinä vähän eroo onko sulla ystävänä koditon, vammainen tai joku huonosti pukeutuva köyhä tai seurustella semmosen kanssa. Elämän jakamisen ja muuten vaan hengailun välil on kuitenki vielä aika iso ero. Se kertoo susta tosi paljon mimmosen kumppanin oot valinnu.
kesäpoika
11.12.2013 22:02
Puuteripoika, me valitaan itse ystävämme sen perusteella mitä arvostetaan ihmisessä. Mä arvostan empatiaa yli kaiken, ja siksi munystävät on empaattisia ja muuten sit tosi erilaisia keskenään. Jos sä valitset vaikka pelkän ulkonäön perusteella, niin sit saat ystäviä joilla osasta on huono luonne eikä taitoja oikeeseen ystävyyteen.
Oon eri mieltä siitä etä elämässä vaan selviydytään. Meidän isoin ero on se, että mä oon uskossa ja siks uskon että hyvä ja paha saa palkkansa ja elän sen mukaan, enkä pidä niin tärkeenä sitä mitä maailmassa tapahtuu. Että oon täällä tekemässä mahdollisimman paljon hyvää ja muuta sellasta, kyl sä tiedät. Siksi mun ei tarvi tehä kompromisseja mielyttääkseni ketään os se ei musta oo oikein.
Tottakai kumppaninvalinta kertoo ihmisestä. Enkä mä oo mikään pyhimys, musta mun mies on seksikäs ja komea ja ne on syitä miks oon rakastunut siihen. Ja niinku sanoin, jos et oo rakastunut etkä taho jatkaa suhdetta niin älä jatka. Mutta et sä kirjottanut siitä, mistä ite tykkäät tai e tykkää, vaan siitä mitä muut ajattelee. Jos ne on kapeanäköisiä, niin sit ne on.
Ihan varmasti on ihmisiä jotka haukkuu sut koska sulla tai jollain on väärät vaatteet, ne on sitä samaa sarjaa ku ihmiset jotka haukkuu sut koska kuljet julkisesti toisen kundin kanssa. Miksi hakeudut sellasten seuraan? Ja kummalle oikeesti tahdot vaikuttaa, pinnalliselle vai tyylikkäälle? Vai etkö säkään ymmärrä niiden eroa? Vai ootko todella nuori? Teininä ei välttämättä oo oma identiteetti vielä niin kehittynyt että erottaisi itseään irralliseksi esim. omasta perheestään, vaan saattaa hävetä esim. perheenjäsenen alkoholismia tms. Joskus yläasteikäisenä mäkin häpesin mn äitiä, vaikka nyt en voi ymmärtää miksi, mehän ollaan aivan erilliset ihmiset.
arkadas
11.12.2013 22:41
Tässä keskustelussa tsempaan tuota kesäpoikaa - asenneongelmasta on kyse, jos parisuhteen tai seurustelun perustana on se, että ensimmäisenä kriteerinä on se mitä muut ajattelevat. Tyylikäs voi olla muullakin tavoin, kuin seuraamalla viimeisimpiä muotivirtauksia ;)
Toiseen ihmiseen ei rakastuta / ihastuta pelkän pukeutumisen takia - tai jos rakastutaan, niin silloin kysymyksessä on fetismi. Toiseen ihastutaan, rakastutaan siitä mitä hän on ihmisenä; asenteisiin, arvoihin, kykyyn tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, empaattisuuteen, luonteeseen - sen kemian pitää toimia, että suhteesta tulee jotain. Jos suhde on pelkästään toisen osapuolen sanelua siitä miten pukeudutaan, miltä pitää näyttää, se on enemmänkin jo narsismia sanelijan osalta.
Vaattet eivät vielä ihmistä tee, nuoruudestani muistan sanonnan : "rumat koreilevat vaatteillaan" ;) Mutta mitä väliä sillä on, komiat pärjää aina, kuten Pohjanmaalla on tapana sanoa.
Puuteripoika
12.12.2013 10:58
Kyllähän mä tiedän et jokainen on paketti. Sieltä pitäis löytyy hyvää ulkonäköö, kunnollista makuu, miksei varakkkuuttaki ja sit vastaavasti henkisempii asioita niinku siedettävä luonne. Kaikkee ei voi saada vaan pitää tehdä komprommisseja niinku tiedetään. Arkadakselle silti sanoisin et siihen ulkokuoreen ihastustaan ja ehkä rakastutaanki, vähitellen ehkä kuukausienki perästä vasta oppii jotain siitä luonteeesta...
Mä myönnän et kiinnostun lähinnä ihmisistä jotka komeita ja tyylikkäitä on. Sama pätee varmaan ystäviinki. Mut se on eka asia joka me kaikki nähdään ja just siks se on niin tärkeetä. Vähitellen sit joskus vasta vuosienki päästä voi tulla pettymys ja huomaa et kaveri onki ollu vaan itseeän täynnä oleva kusipää :/ Mut ulkonäkö on se juttu jonka avulla ylipäätään pääsee ihmisiin tutustuun. Jos tylsä ja tavallinen olis ei sais ehkä ikinä sitä mahdollisuutta ees.
Mulle ulkonäkö on väline. Jos joku pitää ulkonäöstään huolta niin se on viesti et elämä on kondiksessa ja tyyppi itsestään huolehtii. Voitte kokeilla vaikka työhaastatteluun mennä se kammottava baseball-takki päällänne ja kattoo irtooko sitä duunii...
kesäpoika
12.12.2013 14:48
Itsestään huolehtiminen on merkki terveydestä tiettyyn pisteeseen saakka. Sen jälkeen se on merkki itseen keskittymisestä ja kertoo itsekeskeisyydestä, joka on psyykkistä kehittymättömyyttä. On myös eri asia olla vaikka lihaksikas, koska harrastaa urheilua, ja toinen asia urheilla ainoastaan saadakseen lihaksikkaan ulkonäön. Mä rakastan mieheni lihaksia, mutten koskaan rakastuisi kehenkään joka käyttää niin paljon omasta energiastaan pelkkään ulkonäköön. Se on mulle merkki epäterveestä suhtautumisesta itseen ja muihin.
Itsestään huolehtiminen on mulle tärkeetä siihen saakka kun se on puhtautta ja ympäristöön sopimista, ja paljon isompi kysymys on se, miten paljon energiaansa joku käyttää muiden hyväksi, vaikka ystäviensä ja kumppaninsa, lastensa. Vai onko ne jotain joka on olemassa itseä varten, joita on oikeus muuttaa ja arvostella eli kohdella ilman kunnioitusta. Se kertoo enemmän asioita ihmisestä kuin ulkonäkö, koska käytös on suora keino ilmaista luonnetta jota ulkonäkö ei ole.
Musta on hassua, enkä tarkoita tätä pahalla, mutta musta tuntuu että sun ongelmat on niitä sellaisia joita yleensä on hyvin nuorilla. En tiedä ootko oikeesti aikuinen ja jos oot ja tuo tapa elää on se mitä elämältä haluat, niin jossain vaiheessa sun pitää kuitenkin hyväksyä se, että ympäröivä maailma - sitä sun samoinajattelevaa valittua piiriäsi lukuunottamatta - näkee sut ihan toisella tavalla kuin millaisen kuvan ajattelet heille antavasi. Voit joutua leikkimään uhria usein jos ajattelet että sut arvotetaan ulkonäön eikä käytöksen mukaan. Ite olin aikoinaan 19, eli teini, kun aloitin oman blogini ja myönnän ihan avoimesti nyt että häpeän sitä millainen silloin vielä olin. En pyytele sitä anteeksi, koska olin vain liian kehittymätön eikä se ollut tahallista tai valinta, mutta nyt vuosien päästä tuntuu silti että jos voisin painua maan alle häpeemään, niin ajoittain tekisin niin.
Mitä tulee baseball-takkiin, niin sun seurassa kävelemisen ei pitäisi olla toisen työhaastattelu. Sun pitäisi olla se, jonka kanssa on kiva ja rento olla. Sulla voi itsellä olla kiva ja rento olo tietyissä vaatteissa, mutta sen perusteella mitä oot kertonut, sillä miehellä on kiva ja rento olo ihan toisenlaisissa. Se ei oo asia joka tulisi muuttumaan, ainut mitä voit pakottaa on tietyt vaatteet ja sitä kautta toiselle vieras ja epämukava rooliasu.
Mulle ystävät eivät oo paketteja, joissa pitää olla kaikkea. Seksuaalinen ihastuminen on eri juttu ja senkin teen sen mukaan mistä ite pidän enkä sen, mitä ajattelen muiden ajattelevan. Ja jos ajattelen ihmisiä kadulla, niin parhaiten joku nousee esiin hurmaavana kun muut sen ympärillä ei oo niin hurmaavia siinä mielessä.
Mutta anyway, sun ei tarvi olla samaa mieltä tai edes ymmärtää mistä puhun ja mun pointti oli perustella eikä painostaa, joten en kommentoi tätä aihetta enempää. Kaikki valitsee itse omat todellisuutensa.
Puuteripoika
12.12.2013 16:37
Musta jotenkin tuntuu että me kahdesta ihan eri maailmasta puhutaan. En tiiä ees kohtaako ne maailmat hirveen usein. Teidän maailmas puhutaan vakavii, mietiskellään elämän tarkotuksii jne. muiden vakavahenkisten ihmisten kans. Mä tykkään panostaa ulkonäköön, vaatteisiin ja bilettämiseen ynnä muuhun iloiseen mikä teille muille ei oo oikein minkään arvosta. Onhan se ehkä pinnallista mut elämä on...
Mä taas en iitseeni mitenkään poikkeuksena pidä. Täytyy sanoo etten oo tavannu montaa kesäpojan kaltaista tyyppii jolle ihmisen sisin muka olis tärkeempi ku ulkokuori. Kai mun on sit uskottava että jotenkin oot kehittyneempi ku useimmat muut. Ne ihmiset joiden kans mä päivittäin oon tekemisis kyl myöntää yleensä suoraan et ulkoinen olemus aika lailla ykkösjuttu on....
Kyselit pariin kertaan ikää ja kaksvitonen kyllä oon. Mut ei itsestä huolehtiminen ja laatuun satsaaminen mikään nuorten juttu pelkästään oo. Kyllä vaatteet ja ulkonäkö ihan samalla tavalla vanhojakin kiinnostaa, meepäs vaikka joku viikonloppu klubeja kierteleen niin huomaat miten vanhemmatkin ihmiset voi halutessaan hyvällä (ja usein aika kallilla kans) maulla pukeutuu...
draconfly
12.12.2013 17:31
Varmasti aina tulee vastaan ihmisiä, jotka ihmettelevät ja kritisoivat valintojasi selkäsi takana, mutta ystäviä he eivät ole (tai itse en ainakaan pitäisi heitä ystävinäni). Ystävät ovat juuri niitä ihmisiä, joille "sisäinen kauneutesi" on ulkoista tärkeämpää ja jotka eivät arvota sen mukaan, millaiset vaatteet on päällä.
Arjessa ulkonäkö menettää aikalailla merkityksensä, kun toisen oppii tuntemaan ja muut piirteet korostuvat. Oma puolisoni ei todennäköisesti muiden mielestä ole mitenkään huomiota herättävän kaunis, minusta on. Siksi kai sekin kulunut sanonta, että "kauneus on katsojan silmissä", pitää paikkaansa.
Oma mielipiteeni on, että miehesi ansaitsisi jonkun, joka arvostaa häntä omana itsenään.
Puuteripoika
13.12.2013 11:24
Riku (sori et poistin viestis), myönnänhän mä et vanheneminen huolestuttaa mua... En enää ihan oo parikymppine mut en onneks vielä kolmikymppine. Täl hetkel viel voin sanoo et oon noin kaksvitonen eikä mun mielestä siinä oo mitään väärää...
Riquman1990
13.12.2013 14:04
Jaahas. Henkisesti kaksvitonen kolmekymppinen? ;D