Deus semper maior!

Svar om konsultutredningen - Vastauksia konsulttiraportista

Tidningen Uusimaa ställde några frågor till de förtroendevalda i Borgå. Svaren publiceras enligt uppgift i dagens (16.10.09) nummer. Jag valde att besvara två av frågorna:

1) "Av Borgå stads nuvarande arbetstagare uppnår 375 pensionsålder till år 2013. I stadens ekonomiplan bibehålls dock personalens antal unde de närmaste åren Borde Borgå följa konsultens förslag och sträva efter inbesparingar genom denna naturliga minskning?"
Svar: Om vi kommer till att en minskning av personalen ger önskade inbesparingar, utan att utgifterna ökar på annat håll, är det naturligtvis önskvärt att denna minskning kan ske utan att någon sägs upp. Huruvida detta är möjligt återstår att se.

2) "Konsulten stöder en storlekens ekonomi (fortsatt gallring av skolnätet, förstoring av enheterna för social- och hälsovård, administrativa och verksamhetsmässiga hopslagningar). Hur är det med dig?"
Svar: Vissa inbesparingar kan vi säkert uppnå genom att effektivera förvaltningen och sträva efter att eliminera överlappande funktioner.
I princip är jag dock emot att slå ihop små enheter till större bara med ekonomiska motiv.
För det första tror jag inte att inbesparingarna helhetsmässigt i längden är så stora som man hoppas.
För det andra har mindre enheter en hel del som talar för dem vad gäller intimitet, mänsklighet och – för att tala EU-slang – subsidiaritet.
För det tredje, om skolnätet, för att ta det som exempel, i sin nuvarande form är tänkt för en annan befolkningsstruktur än den nuvarande, innebär det inte att vi skall dra in skolor, utan eventuellt flytta dem för att bibehålla en levande landsbygd. Här borde också ingå t.ex. en större villighet att bevilja byggnadstillstånd för boende och företagande på glesbygden, så att vi inte koncentrerar all service och all bebyggelse till befolkningscentra.

***

Uusimaa-lehti esitti muutaman kysymyksen Porvoon luottamushenkilöille. Vastaukset julkaistaan lehden tämänpäiväisessä (16.10.09) numerossa. Vastasin kahteen kysymykseen:

1) "Porvoon nykyhenkilöstöstä 375 saavuttaa eläkeiän 2013 mennessä. Kaupungin taloussuunnitelmassa henkilöstömäärä pysyy kuitenkin lähivuodet nykyisellään. Pitäisikö Porvoon noudattaa konsultin esitystä ja hakea säästöjä tällä luonnollisella poistumalla?"
Vastaus: Mikäli tulemme siihen että henkilökunnan vähentäminen antaa toivottuja säästöjä ilman menöjen lisäyksiä muualla, om tietenkin toivottavaa että tämä vähentäminen tapahtuu ilman irtisanomisia. Mikäli tämä on mahdollista jää nähtäväksi.

2) "Konsultti kannattaa suuruuden ekonomiaa (kouluverkon jatkokarsinta, sosiaali- ja terveysyksiköiden suurentaminen, hallinnollinen ja toiminnallinen yhdistäminen) Entä sinä?"
Vastaus: Joitain säästöjä voidaan varmaankin tehdä hallintoa tehostamalla ja pyrkimällä karsimaan päällekkäisyyksiä.
Vastustan kuitenkin periaatteessa pienten yksiköiden yhdistämisiä vain taloudellisin motiivein.
Ensinnäkin en usko että kokonaissäästöt pitkällä aikavälillä ovat niin suuret kuin toivotaan.
Toiseksi on paljon mikä puhuu pienten yksiköiden puolesta: läheisyys, inhimillisyys, ja – EU-slangia puhuakseni – subsidiariteetti.
Kolmanneksi, jos kouluverkko, käyttääkseni sitä esimerkkinä, nykyisellään on ajateltu mennyttä asukasrakennetta varten, se ei tarkoita että meidän pitäisi lakkauttaa kouluja, vaan mahdollisesti siirtää niitä pelastaaksemme elävän maaseudun. Tähän pitäisi myös sisältyä esim. suurempi halukkuus myöntää rakennuslupia haja-asutusalueiden asumista ja yrittämistä varten, jottemme keskitä kaikkia palveluja ja kaiken asutuksen asutuskeskuksiin.


Kyrklig humor: Fågel-tack

Teologiedoktor Raimo Harjula kom på besök till södra Tanzania på 1970-talet, då han arbetade i norra Tanzania, Makumira. Han hade försökt förbereda sig genom att lära sig säga Tack på stamspråket Kinyakyusa. Ett användbart ord: Ndaga, ndaga som man kunde sätta in litet här och där som svar på det mesta. Han svarade ändå NDEGE NDEGE, som är fågel, fågel på swahili och han mötte många muntra mänskor.

- Greta Maria Granbacka

i ett inlägg på Facebook-gruppen Kyrklig humor
http://www.facebook.com/group.php?gid=78187297265


Engelska kvinnor blir andra klassens biskopar?

Nu hotas enheten inom Church of England än en gång, berättar Dagen (9.10.09) och Kyrkpressen (13.10.09). Den här gången gäller det vilket inflytande framtida kvinnliga biskopar ska få.

Ett mäktigt utskott inom den anglikanska kyrkan har förklarat att vissa befogenheter ska fråntas eventuella kvinnliga biskopar och ges till deras manliga kolleger. Manliga biskopar ska till exempel få ansvaret för nattvardsfirande och konfirmation. Beskedet är tänkt att tillmötesgå kraven från församlingsmedlemmar som avvisar kvinnliga biskopar.

Det betyder att de kvinnliga biskoparnas makt kan bli kringskuren då de ska samarbeta med traditionalister, säger kritikerna. Risken finns att kvinnorna blir någon sorts andra klassens biskopar. De som applåderar den planerade ändringen säger att den ursprungliga lagstiftningen kring biskopars ämbetsutövning skulle ha resulterat i kyrkoflykt.

Det är intressant, tycker jag, att man nu skall skapa en ny klass av biskopar - ett nytt ämbete, om man så vill. I Finland gjorde vi samma sak på 1950-talet, när kyrkomötet vägrade att öppna prästämbetet för kvinnor, utan i stället skapade lektorsämbetet för dem. En hel generation av kvinnliga teologer fick nog undervisa, men inte förrätta sakramenten. En kompromiss också det, men en som cementerade könssegregeringen för lång tid framåt. Jag hoppas att engelsmännen lyckas undvika något liknande.

Lagförslaget ska diskuteras i stiften innan det slutliga beslutet fattas. Church of England har för tillfället inga kvinnliga biskopar, och antas få en sådan tidigast år 2014.

http://karlafhallstrom.blogspot.com/2009/10/engelska-kvinnor-blir-andra-klassens.html



Svar om Tunnbindarebacken - Vastaus Tynnyrintekijänmäestä

Stadsstyrelsen har vid sitt möte 21.9.09 kommit med ett svar på min motion (från i januari) om trafikregleringar vid Tunnbindarebacken. Det lyder (i urval):

"Stadsfullmäktigeledamot Karl af Hällström har lämnat en motion (19.1.2009), i vilken han föreslår att man vid Tunnbindarebacken bygger en gång- och cykelväg och farthinder samt att sikten och belysningen görs bättre. Förslagen motiveras med genomfartstrafiken, trafiken (också servicetrafiken) till daghemmen samt samtidig livlig gång- och cykeltrafik.
Gatuavdelningen är medveten om problemet och har redan tidigare planerat en förlängning av trottoaren vid Krukmakaregränd parallellt med Tunnbindarebacken. Denna trottoar har man dock inte byggt på grund av de alltför knappa budgetanslagen. Eftersom problemet är svårt, utreder gatuavdelningen hur planen kunde kompletteras med ett upphöjt övergångsställe eller med övriga farthinder."

Svaret duger för mig.

***

Kaupunginhallitus on kokouksessaan 21.9.09 vastannut tammikuiseen aloitteeseeni Tynnyrintekijänmäen liikennejärjestelyistä. Osa vastauksesta kuuluu:

"Kaupunginvaltuutettu Karl af Hällström on esittänyt 19.1.2009 päivätyssä aloitteessaan Tynnyrintekijänmäen katuosuudelle kevyenliikenteenväylän, hidasteiden rakentamista sekä näkemien ja valaistuksen parantamista . Perusteena esityksille todetaan Tynnyrintekijänmäen läpiajoliikenne, päiväkotien saattoliikenne sekä huoltoajot ja samanaikainen vilkas kevytliikenne.
Katuosasto on tietoinen ongelmasta ja Tynnyrintekijänmäen suuntainen jalkakäytävän jatke Savenvalajankadulla on suunniteltu jo aiemmin. Tätä jalkakäytävää ei ole voitu toteuttaa määrärahojen puutteen vuoksi. Koska aloitteessa mainittu ongelma on hankala, katuosasto selvittelee edelleen suunnitelman täydentämistä korotetulla suojatiellä tai muulla hidasteella."

Vastaus kelpaa minulle.


Politiikan kovista ja pehmeistä arvoista

Sinä aikana kun olen vaikuttanut Porvoon kunnallispolitiikassa ja sinä huomattavasti pidempänä aikana kun olen seurannut ja vaikuttanut politiikassa toisin tavoin, on eräs asia tullut minulle selväksi: raha ratkaisee.

Melkein jokainen joka taistelee asiansa puolesta on tyytymätön jollei saa budjettivaroja joilla touteuttaa tahtonsa. Virasto pienemmällä ja tehokkaammalla budjetilla on kateellinen virastolle suuremmalla budjetilla. Tärkeintä ei ole se hyvä jota virastot tekevät, vaan miten suuri budjetin loppusumma on, sillä se on perusta jonka mukaan niitä monien silmissä laitetaan tärkeysjärjestykseen.

Siltä ainakin vaikuttaa.

Ja se on valitettavaa. Sekä nurinkurista.

Olen täysin tietoinen siitä että raha on tärkeä väline jolla asioita saadaan tehtyä maailmassamme, mutta jos välineestä tulee sisältö, ovat asiat huonosti. Ja niin vaikuttaa usein käyneen, kun seuraa sekä poliitikkojen että kansan mielipiteitä, etenkin kysymyksissä jotka eivät suoraan vaikuta heihin itseensä. Lisäresurssien vaatiminen omalle ryhmälle on yleisinhimillinen taipumus. Kysymys kuuluukin miten kohtelemme ryhmämme ulkopuolisia – tahdommeko auttaa heitä (siis niin kauan kuin se ei haittaa meitä itseämme) vai tahdommeko että he saavat niin vähän kuin mahdollista?

Koska olisihan melkein mahdotonta että haluaisimme auttaa toisia myös silloin kun siitä on itsellemme haittaa – vai mitä?

No, en tällä kertaa aio saarnata. Minulla on nyt toinen pointti: Kun pehmeät ja kovat arvot ovat ristiriidassa, vaikuttavat kovat arvot melkein aina voittavan. Talous antaa toiminnalle raamit, ja toiminnan sisältö on tähän sopeuduttava.

Mistä tämä johtuu? On varmaan monta vastausta siihen, mutta yksi on aika arkinen: ajan puute!

Rahassa mitattavien menojen ja käsin kosketeltavissa arvoissa (kuten pinta-alassa) mitattavien tulosten laskeminen on aika yksinkertaista. Näiden koviin arvoihin kuuluvien asioiden esitteleminen laskelmissa tai kaavioissa on myös helppoa. Kaaviot voi tehdä helppolukuisiksi tai monimutkaisiksi, riippuen siitä haluavatko ekonomit ja insinöörit että päätöksentekijät ymmärtävät jotain vaiko eivät, mutta esittely on joka tapauksessa mukana päätösten pohjana.

Pehmeiden arvojen kohdalla on toisin. Miten arvioidaan luokan ikkunan ulkopuolelta kuuluva linnunlaulu, kun on päätetään koulujen olemassaolosta? Mikä on hymyn arvo, kun vanhus saa sen hoitajalta joka ei ole täysin loppuun palanut? Paljonko sivukirjasto voi antaa nuorelle joka kirjojen ansiosta välttää rikosuran, johon muuten olisi katujenginsä kanssa luisunut?

Koska tällaiset asiat ovat hankala arvioida, se kestää aikansa. Ja koska ajasta on maailmassamme puutetta, hypätään usein sen yli, ja niin kovat arvot ovat päätösten perustana. Toisin sanoen, talous ja tekniikka luovat raamit.

Tämä on tietenkin nurinkurista. Ensin pitäisi ajatella suunniteltavan toiminnan sisältöä. Silloin saa tietää mitkä tarpeet ovat ja miten parhaiten täytetään nämä tarpeet. Vasta sen jälkeen talouden pitäisi tulla mukaan. Se sanoo miten suurissa määrin ihmisten tarpeita voidaan täyttää annettujen pehmeiden raamien sisälla.

Sitä paitsi tämä antaisi myös taloudellisen edun. Emme automaattisesti valitsisi halvinta vaihtoehto, joka yleensä ei ole paras. Panostaisimme parhaaseen, laadukkaimpaan ja kestävimpään vaihtoehtoon, joka ehkä on investointivaiheessa kalliimpi, mutta joka pitkällä tähtäimellä yleensä osoittautuu kustannustehokkaaksi.

Ei meidän tietenkään tarvitse rahaa tuhlatakaan. Kuitenkin meidän ei pidä säästää niin innokkaasti että säästötoimemme nostavat kustannuksia.

http://www.karlafhallstrom.net/9




Two pots

Some time ago, I found this story on Charlotte Therese's blog. Thank you for sharing it with us!
http://katolskakyrkan.blogspot.com/2009/09/tva-krukor.html

*

An elderly Chinese woman had two large pots, each hung on the ends of a pole which she carried across her neck. One of the pots had a crack in it while the other pot was perfect and always delivered a full portion of water.

At the end of the long walk from the stream to the house, the cracked pot arrived only half full. For a full two years this went on daily, with the woman bringing home only one and a half pots of water.

Of course, the perfect pot was proud of its accomplishments. But the poor cracked pot was ashamed of its own imperfection, and miserable that it could only do half of what it had been made to do.

After two years of what it perceived to be bitter failure, it spoke to the woman one day by the stream. "I am ashamed of myself, because this crack in my side causes water to leak out all the way back to your house."

The old woman smiled, "Did you notice that there are flowers on your side of the path, but not on the other pot's side? That's because I have always known about your flaw, so I planted flower seeds on your side of the path, and every day while we walk back, you water them. For two years I have been able to pick these beautiful flowers to decorate the table. Without you being just the way you are, there would not be this beauty to grace the house."

Each of us has our own unique flaw.