Tämän päivän uutisissa on käynyt ilmi, että tuomiokirkon tuhopolttajat ovat nuoria aikuisia, jotka eivät ole pystyneet kertomaan mitään motiivia teolleen. Luultavasti he ovat vai saaneet päähänpiston alkoholin vaikutuksen alaisina. Selvin päin he ovat käsittäneet mitä tuli tehtyä, ja he ilmoittautuivat vapaaehtoisesti poliisille. Hyvä tietenkin sekin. Muistakaamme heitä rukouksissamme.
Nyt heidän elämänsä on kuitenkin pilalla. Teosta voi kuulemma törkeänä saada jopa kymmenen vuotta vankeutta, mikä lienee mahdollista, palon aiheuttaman suuren vaaran takia. Vaikka heitä ei tuomittaisikaan koko rangaistukseen, he ovat kuitenkin korvausvelvollisia aiheuttamistaan vahingoista - jotka liikkuvat monessa miljoonassa eurossa. Kirkko oli tietenkin vakuutettu, mutta vakuutusyhtiö vaatinee rahojaan takaisin. Ja sellaisia summia ei tavallinen ihminen elämänsä aikana pysty haalimaan kokoon.
Kännin takia elämä pilalle.
Ei valitettavasti mikään epätavallinen toteamus. Useimmiten ei näin näyttävää töppäystä tule edes kännissä tehtyä, mutta töppäyksiä kuitenkin. Joku ajaa juopuneena toisen hengiltä, joku yrittää päihtyneenä lentää ja jää halvaantuneeksi, joku saa vihanpuuskan viinan takia ja puukottaa toista, jonkun elämäntoveri saa epävarmuudesta tarpeekseen ja jättää kännikalan…
On se viina varmaan hyvää!
Olen jopa kuullut niin naurettavan surkuhupaisan väitteen kuin: “Ei se minun vikani ollut, en minä sille mitään voinut, minähän olin kännissä!” Voi pyhä yksinkertaisuus! Jollei pysty vastaamaan teoistaan koska on juovuksissa, on vastuussa siitä ettei tule juovuksiin! Vastuuta emme pysty pakenemaan.
Viini ja viina ruokakauppoihin vaan! Toimiihan se oluenkin valvonta niin hyvin!
Inhottaa ja surettaa…
