Ranteisiin koskee.
Ajoin tänään koulussa muutaman tunnin ruoholeikkurilla ja pidin ranteita varmaan jotenkin huonosti ja nyt tuntuu tosi ikävältä. Olen koittanut tässä päivän aikana venytellä, mutta siitä ei saa ainakaan mitään pika-apua. Toivottavasti huomenna on parempi. Mulla on joskus aikaisemminkin koskenut ranteisiin, tosin sen takia, kun olen kirjoittanut liian paljon tietokoneella.
Pitäisi muistaa aina venytellä.
Tämäkö nyt on muka sitä kevättä? Aamulla, kun heräsin, satoi lunta taivaan täydeltä. Eikä kaikki ole vielä edes sulanut pois! Ärsyttävää. Minä jo toivoin, että vihdoinkin olsisi taas lämmintä ja ihanaa!
Kun katsoo ulos, tulee ensimmäisenä mieleen syksy, koska kaikki lehdet ovat jo alkaneet kellastua. toivottavasti ensi viikolla olisi jo lämpimämpää. Ainakin perjantaina, koska silloin on puutarhapäivä koululla. Pitää seistä 10 tuntia teltassa ja myydä kukkia ja vihanneksia vierailijoille. Toivotaan, että tulee lämmintä, niin ei ehkä ole ihan niin ikävää.
keskiviikkona oli oikea suurten ilmoitusten päviä. Ja nimenomaan koulussa. Ensin koulukaveri ilmoitti, että hänellä on haimasyöpä. Aluksi lääkärit luuli, että hänellä on sappikiviä, mutta ultraäänessä tulikin ilmi, että kyseessä on pitkälle edennyt haimasyöpä. Ensiksi sanottiin, että ei voi leikata, koska syöpä on kietoutunut tosi isojen valtimoiden ympärille. Elinaikaa annettiin korkeintaan muutama kuukausi. Nyt lääkärit kuitenkin onneksi leikkaavat parin viikon kuluttua. Leikkauksessa on tietenkin tosi isoja riskejä.
Sädehoitoa ei voi antaa, koska se saattaisi tehdä syövästä vielä agressiivisemman ja saada sen levittämään etäpesäkkeitä.
En voi kuin ihmetellä ystäväni rohkeutta. Hän uskalsi mennä luokan eteen ja kertoa asiasta. Itse olisin varmaan käpertynyt kuoreeni ja lopettanut koulun kertomatta syitä sen paremmin.
Toivon todella, että ystäväni selviää leikkauksesta ja paranee. Hänellä on ollut todella vaikea vaihe elämässään muutamana viime vuonna. Ensin avioero ja sitten vielä oman lapsen itsemurhayritys. Nyt kaikki kuitenkin menee hyvin, hänellä on uusi kumppanikin elämässään. Hän, jos kuka ansaitsee mielestäni uuden mahdollisuuden.
Toinen ikävä ilmoitus on se, että meidän koulumme muuttaa ehkä jopa koko Kuopiosta pois todennäköisesti Siilinjärvelle. Se tietää monelle luokkatoverilleni pahoja vaikeuksia koulun jatkamiseen, koska matka pitenee niin paljon. Suurin osa opiskelijoista on aikuisia ja monella on lapsia. Ainakin se vaatii isoja ponnistuksia.
Koulu muuttaa sen takia, kun luokkatilamme menivät käyttökieltoon. Tutkimuksissa (joista koulussa ei kukaan tiennyt oikeastaan mitään) on todettu, että luokissa on hometta tms. ja ilmanvaihto on tosi huono. Tilojen vuokraaja, Senaattikiinteistöt, ilmoitti heti, että se ei ainakaan aio tehdä mitään asian eteen. Tosi mukavaa, että siellä ollaan niin "avuliaita". Koulu yrittää etsiä nyt kohtuuhintaisia luokkatiloja lähistöltä, mutta sellaisia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt. Ärsyttävää!
Kohta on jo kesä, kivaa! Vapun aikana luonto koki ison mullistuksen, kun koivujen lehdet kasvoivat. Nyt ulkona on kivan hailakan vihreää. :) Nyt kun tulisi vielä tulisi kunnon sade ja lisää lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, niin alkaisi joka paikka oikein kunnolla vihertämään!
Taidan parin viikon kuluttua käväistä savisaaressa ostoksilla. :) Ostan parvekkeelle kaikkea kivaa! Sain sinne 50 euron lahjakortin, kun olin ilman palkkaa työharjoittelussa. Epäreilua, kun muualla (siis etelämmässä) pääsee aikaisemmin ostoksille. Meille on koulussakin opetettu, että arimmat kesäkukat kannattaa hommata vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kauppojen tietysti kannattaa täällä aloittaa myynti aikaisin, että ihmiset ostaa kukkia, jotka sitten kuitenkin paleltuvat ja tulevat sitten ostamaan uudet kukat.
Mutta en kyllä taatusti odota kesäkuuhun asti, kun minun parvekkeeni on tosi lämmin. :)
Tänään on ollut ihan omituinen päivä. Nukuin yön huonosti ja aamulla ei tiennyt oliko hereillä vai näkikö vielä unta. Jotenkin semmoinen "poissaoleva" olo. Muutenkin ollut semmoinen "lööps" olo. Ihan niin kuin olisi puoliksi horroksessa. Mutta eikös talvi ole jo ohi?
Olen taas palannut. Tuli jotenkin pidettyä taukoa sen työharjoittelun aikana, kun väsytti iltaisin aina sen verran, että ei vaan jaksanut kirjoittaa tai ajatella yhtään mitään. En lukenut sähköpostejakaan kuin pari kertaa koko viiden viikon aikana. Ja kylläpä niitä sitten lopulta kertyikin.
Mutta nyt on ensimmäinen viikko ihan normaalia koulua takana ja heti sitä jaksaa paremmin. Ei minua mitenkään haitannut nouseminen niin aikaisin, mutta työtunteja kertyi loppujen lopuksi yhdelle päivälle aika paljon. Ja sitten lopulta, kun olin tottunut työtahtiin, tuli kesäaika ja meni unirytmi ihan sekaisin, enkä saanut yöllä nukuttua kunnolla. Ihan turhaa minusta koko kesäaikaan siirtyminen. Menee vain turhaan unirytmi sekaisin. Ja aamulla väsyttää, kun aurinko ei olekaan noussut vielä silloin kun herää. Toisaalta, on se tietenkin ihan mukavaa, että illalla on valoisaa vähän pidempään. Mutta olen kyllä silti sitä mieltä, että koko systeemin voisi lakkauttaa.
Ensimmäinen kouluviikko toi mukanaan ikäviä yllätyksiä. Parin viikon kuluttua on kasvinsuojelun tentti. Siitä on kai mahdollista saada ihan joku todistuskin, joka todistaa, että niitä osaa käyttää oikein, mutta en sitten tiedä, tarvitsenko minä sellaista loppujen lopuksi. On vähän sellaiset fiilikset, että en varmaankaan jää alalle. Ja se todistus vielä maksaisi 20 euroa. Toinen ikävä yllätys on se, että pitää tehdä jostain kukkivasta ruukkukasvista (joka on opettajan antamassa listassa) suhteellisen laaja esitelmä. Pitää selvittää kaikki viljelyn (ammattimaisen) niksit ja hoitotyöt ja historia ja kaikki muu mahdollinen ja mahdoton. Ainut hyvä puoli on se, että sen pitää olla valmis vasta elokuussa.
Ensimmäinen kouluviikko oli aika omituinen. Tuntui ihan siltä, kuin olisi ensimmäistä viikkoa koko koulussa. Kaikki koulukaverit tuntui jotenkin "oudoilta". Toisaalta vanhoilta tutuilta, mutta toisaalta ihan uusilta. Vähän vaikea kuvailla tunnetta. Muutenkin koulunkäynti oli jotenkin erilaisen tuntuista. Loppuviikosta tosin alkoi tuntua kaikki jo suhteellisen normaalilta, että kaipa tämä kaikki tästä lutviutuu. :)
(Outoa kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen!)
(Ja taas mielleyhtymiä herättelevä otsikointi...)
Piti kyllä pähkäillä vähän aikaa, että minkä hymiö laitan. Päädyin sitten tuohon, koska olen juuri nyt hyvällä tuulella, vaikka minua eräs asia vähän ärsyttääkin...
Nimittäin Top, eli työssäoppiminen. Ensinnäkin minua ärsyttää se, kun työmatka kestää tunnin, jos otetaan kävelymatkakin mukaan. Todella "hurmaavaa". Eihän siinä tietystikään olisi muuten mitään, mutta kun työt alkaa klo. 7 aamulla. Jotenka minun pitää herätä hieman ennen puoli kuutta, jotta ehdin sopivasti bussiin. Ja torin laidalla pitää vielä odotella 15 minuuttia vaihtobussia. :( Ei todellakaan mitenkään mukavaa. Eilenkin piti jättää Täykkärit väliin, kun oli pakko mennä nukkumaan (onneksi sain ne kuitenkin tallennettua :)).
Toinen asia, mikä Topissa erityisesti ärsyttää on se, kun ne sopimuspapaerit, jotka muutama viikko sitten täytettiin, eivät olleetkaan oikeat (koska opettaja oli epähuomiossa ottanut aikuisopiskelijolle tarkoitetut lomakkeet), joten taisimme olla ainakin maanantain (ja ehkä vielä tämänkin päivän) ilman vakuutusta. Tätäkään kukaan ei voinut meille (minun lisäksi töissä on yksi samalta luokalta) tulla sanomaan. Muutenkin koko koulussa ärsyttää semmoinen joku ihmeen salailu. Mitään ei meille ikinä sanota, vaikka kysytäänkin. Phuh!
Ihanaa! Palmusunnuntaina on Kuopion tuomiokirkossa Bachin Johannepassio! :) Pakko mennä! :))))
Minä olen kyllä vähän pettynyt kirkolliskokoukseen. Ja Savon sanomiin myös. Savon sanomiin lähinnä siksi, kun nettikeskustelussa minun viestini ilmeisesti sensuroitiin, kun se on sieltä kadonnut. Kirjoitin eräälle henkilölle vastineeksi jotain Raamatusta, mutta joku on varmaankin painanut "ilmoita asiattomasta viestistä" -nappulaa tai jotain. Olen varma, että viesti nimittäin meni perille. Ja viestini ei kyllä ollut asiaton! Tai ehkä se on vain muutan vaan kadonnut "bittiavaruuteen".
Kirkolliskokoukseen olen pettynyt ensinnäkin sen koostumuksen takia. Nuorien osuus on todella pieni. Toisaalta, nuoret eoavat kirkosta sitä tahtia, että varmaan koostumus on pikapuoliin sellainen kuin kirkolliskokouksessakin. Minkähän takia kirkosta eroaminen on niin suosittua? En tarkoita nyt homojen keskuudessa, vaan ylipäänsä ihmisten. Joskus Nyt -liitteessä oli joitain syitä selitetty, mutta en kyllä enää niitä muista.
Toinen asia, miksi olen pettynyt kirkolliskokoukseen on sen kanta homoseksuaalisuuteen. Raamatun tulkinta lopetettiin ilmeisesti sen jälkeen, kun se kirkolliskokouksessa joskus ammoin hyväksyttiin.
Joitain keskusteluja seuranneena tuntuu, että monet homot eivät tunnu ymmärtävän, että parisuhteen siunaamisella voi olla joillekin ihmisille suuri merkitys. Vaikka itse ei sitä haluaisikaan, niin minusta voisi kuitenkin vähän osoittaa lojaaliutta ja vaatia sitä.
Olen tänään miettinyt aika paljon uskonnollisia asioita. Osittain siksi, kun tänään nuortenillassa keskusteltiin asiasta. Mietin kyllä itsekin asiaa aikaisemmin päivällä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kirkon (siis Suomen evankelis-luterilaisen kirkon) pitäisi päättää, että kenen "puolella" se on. Minusta osa kirkon ongelmista johtuu yksinkertaisesti siitä, että se yrittää liian kovasti olla kaikkien kirkko. Valitettavasti se on mahdoton tehtävä. Jo sen takia, kun kirkossa on mm. lestadiolaiset, jotka näkevät kaiken niin, että tie taivaaseen käy vain ja ainoastaan heidän kauttaan. Minusta tällaisten ääriliikkeiden paapominen pitäisi lopettaa.
Helpointa olisi, jos lestadiolaiset ynnä muut herätysliikkeet vain perustaisivat omat uskonnolliset yhdyskuntansa ja siinä se. Siinä päästäisiiin samalla kertaa eroon mm. naispappeuden skismasta. Monissa herätysliikkeissä kun sattuu olemaan melko patriarkaaliset käsitykset (esim. lestadioalisissa seuroissa naisilla ei ole oikeutta pitää puheita. Heti tulee mieleen se, kun Itä-suomen maaherraa ei meinattu päästää puhumaan suviseuroissa Maaningalla, koska hän on nainen). Kirkko menettäisi siinä tietysti paljon veronmaksajia, mutta minusta kirkko ajattelee jo nykyäänkin liikaa vain rahaa.
Ainahan puhutaan vain siitä, kun kirkko menettää lisää veronmaksajia. Eikä näin ole pelkästään "tavallisissa" sanomalehdissä, vaan ihan kirkon omissakin lehdissä puhutaan ihan samoin (ainakin kuopiolaisessa "kirkko ja koti" -lehdessä). Ja samalla kun puhutaan vielä seurakuntalaisista asiakkaina, niin jotenkin vaan tulee sellainen olo, että rahastako tässäkin on vain kyse.
Olin tänään Savon Setan nuortenillassa ja kuinka sattuikaan, vanha ystäväni sattui tulemaan sinne myös! :) Oli tosi ihana nähdä häntä taas. Ei olla moneen vuoteen toisiamme nähty. Olen tuntenut hänet eka luokalta asti (hän on tosin minua vuotta vanhempi). On ensimmäinen ihminen maan päällä, jolle tulin kaapista ulos (vieläpä rippileirillä! :D). :) Ei olla nähty sen jälkeen, kun hän lopetti lukion kesken.
Kaikkialle se tämä maailma on häntäkin heitelly. On asustellut välillä Lontoossa ja on löytänyt tyttöystävän ja vaikka mitä. Ja jos oikein ymmärsin, niin on myös seurustellut viisi kuukautta kaappihomodramaqueenin kanssa (ja mitenköhän sekin on mahdollista?!). Hän muuttaa nyt kuopioon. Harmi vaan, että me hyvin todennäköisesti muutamme Kuopiosta ensi vuoden keväällä tai kesällä pois, mutta se on tässä vaiheessa vielä vähän "hys hys". :D
Onpa jännä tosiaan, miten sitä näin monen vuoden jälkeen voi ihan näin yllättäen nähdä. :) Tuntuu löytäneen itsensä jo melko hyvin. :) Viimeksi kun näimme, oli vielä aika eksyksissä itsensä kanssa. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan. :)
Oman itsensä etsiminen voi olla aikaa vievää puuhaa. Tai siis oikeastaanhan se kestää läpi elämän, mutta jo yhdenkin osan selvittämiseen voi mennä vuosia. Minulle ajankohtaista on tällä hetkellä ollut selvittää, mitä minä haluan isona tehdä (siis työkseni), millainen ihminen minä haluan olla ja millainen ihminen minä olen nyt.
Minulla on nyt vähän ongelmia (lähes paniikkiin asti) siitä, että mitä haluan opiskella (ja sitä myöten tehdä työkseni). Olen kiinnostunut kirjastoalan, sosiaalityön, sosiaalipolitiikan ja sairaanhoitajan opinnoista (en välttämättä tässä järjestyksessä, se kun vaihtelee!). Mitenkä voin valita noista vain yhden?! Ja mikä minun sitten loppujen lopuksi kannattaisi valita, mikä kiinnostaa eniten? Eipä sitä valitettavasti taida voida kukaan muu sanoa kuin minä itse. :(
Jännä, miten vaikeaa on oppia näkemään omat todelliset mielenkiinnon kohteet. Luulin koko lukion ajan olevani kiinnostunut luonnontieteistä, mutta oikeasti minua kiinnostavat enemmän yhteiskuntatieteet ja humanistisettieteet. Ja sen kyllä huomasi oikeastaan numeroistakin esimerkiksi psykologia, historia, yhteiskuntaoppi, filosofia ja uskonto menivät paljon paremmin kuin matematiikka, fysiikka ja kemia. Melkoista itsepetosta tai jotain sen sorttista.
Ja se vain yksinkertaisesti johtui siitä, että yläasteella erehdyin opinto-ohjaajan luona vieraillessani miettimään farmaseutin ammattia. Jotenkin se sitten "jäi päälle". Enhän minä oikeasti tiennyt yläasteella mitään, mitä haluan joskus 1000 vuoden päästä tehdä (siltä se silloin tuntui).
En minä jotenkin osannut nähdä niitä omia todellisia kiinnostuksen kohteita. Vaikka olihan minulla kaikki "aineisto". Tykkäsin tosi paljon edellä mainituista aineista, mutta luonnontieteet eivät kuitenkaan niin hyvin auenneet (paitsi ehkä biologia jossain määrin). Aika jännä juttu, kun en sitten vaan hoksannut. Ehkä, jos lukiossa olisi ollut joku eri opo kuin yläasteella, mutta en välttämättä silloinkaan.
Puhumattakaan siitä, miten helposti silloin omaksuin muiden mielipiteitä. Olin tosi helposti vietävissä. Jos joku vaan osasi edes jotenkin perustella jotain, niin olin välittömästi samaa mieltä. Johtuneeko silmien väristä?
Olisi ehkä pitänyt osata sanoa "en tiedä".
Pitää nyt vain osallistua eri pääsykokeisiin ja katsoa, miten ne menevät. Ehkä sitä sitten tosipaikan edessä osaa bongata sen, mikä vastaa todellisia mielenkiinnonkohteita. Tai jos vaikka pääsee vain yhteen paikkaan. :D