Oman itsensä etsiminen voi olla aikaa vievää puuhaa. Tai siis oikeastaanhan se kestää läpi elämän, mutta jo yhdenkin osan selvittämiseen voi mennä vuosia. Minulle ajankohtaista on tällä hetkellä ollut selvittää, mitä minä haluan isona tehdä (siis työkseni), millainen ihminen minä haluan olla ja millainen ihminen minä olen nyt.
Minulla on nyt vähän ongelmia (lähes paniikkiin asti) siitä, että mitä haluan opiskella (ja sitä myöten tehdä työkseni). Olen kiinnostunut kirjastoalan, sosiaalityön, sosiaalipolitiikan ja sairaanhoitajan opinnoista (en välttämättä tässä järjestyksessä, se kun vaihtelee!). Mitenkä voin valita noista vain yhden?! Ja mikä minun sitten loppujen lopuksi kannattaisi valita, mikä kiinnostaa eniten? Eipä sitä valitettavasti taida voida kukaan muu sanoa kuin minä itse. :(
Jännä, miten vaikeaa on oppia näkemään omat todelliset mielenkiinnon kohteet. Luulin koko lukion ajan olevani kiinnostunut luonnontieteistä, mutta oikeasti minua kiinnostavat enemmän yhteiskuntatieteet ja humanistisettieteet. Ja sen kyllä huomasi oikeastaan numeroistakin esimerkiksi psykologia, historia, yhteiskuntaoppi, filosofia ja uskonto menivät paljon paremmin kuin matematiikka, fysiikka ja kemia. Melkoista itsepetosta tai jotain sen sorttista.
Ja se vain yksinkertaisesti johtui siitä, että yläasteella erehdyin opinto-ohjaajan luona vieraillessani miettimään farmaseutin ammattia. Jotenkin se sitten "jäi päälle". Enhän minä oikeasti tiennyt yläasteella mitään, mitä haluan joskus 1000 vuoden päästä tehdä (siltä se silloin tuntui).
En minä jotenkin osannut nähdä niitä omia todellisia kiinnostuksen kohteita. Vaikka olihan minulla kaikki "aineisto". Tykkäsin tosi paljon edellä mainituista aineista, mutta luonnontieteet eivät kuitenkaan niin hyvin auenneet (paitsi ehkä biologia jossain määrin). Aika jännä juttu, kun en sitten vaan hoksannut. Ehkä, jos lukiossa olisi ollut joku eri opo kuin yläasteella, mutta en välttämättä silloinkaan.
Puhumattakaan siitä, miten helposti silloin omaksuin muiden mielipiteitä. Olin tosi helposti vietävissä. Jos joku vaan osasi edes jotenkin perustella jotain, niin olin välittömästi samaa mieltä. Johtuneeko silmien väristä?
Olisi ehkä pitänyt osata sanoa "en tiedä".
Pitää nyt vain osallistua eri pääsykokeisiin ja katsoa, miten ne menevät. Ehkä sitä sitten tosipaikan edessä osaa bongata sen, mikä vastaa todellisia mielenkiinnonkohteita. Tai jos vaikka pääsee vain yhteen paikkaan. :D
