Johan pommpasi. Eilen aamulla on isällä ollut lievä halvauskohtaus. Lääkärit epäilevät jotain pientä aivoveritulppaa. Että sellasta tällä kertaa. Ei kyllä kerro mitään hyvää isän terveydentilasta, kun tulee aivoinfarkti jo 44-vuotiaana.
Se hyvä puoli tässä on, että ainakin tupakointi loppuu. Isä polttaa kuin korsteeni. On polttanut jo 16 -vuotiaasta asti. Toivotaan, että ei tule enää mitään pahempaa.
Sidonta on kyllä jännää puuhaa. Meillä oli tänään koulussa koko päivän sidontaa ja se menee minulla aina ihan samalla tavalla. Ensin tilanne vaikuttaa katastrofaaliselta ja menen melkein paniikkiin, mutta lopputulos on aina tosi hyvä. :D Mistäköhän sekin johtuu?
Aamulla teimme peruskimppuja (pyöreitä dekoratiivisia kimppuja) ja tuntui, että en saanut millään spiraalia (kukat yms. laitetaan kimppuun spiraaliin, jolloin varret eivät katkea) pysymään kasassa, mutta kyllä se sitten kuitenkin pysyi. Samoin kävi iltapäivällä asetelman kanssa. Välillä teki mieli heittää koko höskä roskikseen, mutta lopputulos oli sitten kuitenkin hyvä.
Kyllä sen huomaa, että aurinko paistaa yhä enemmän ja enemmän taas. :) Jotenkin sitä on paremmalla tuulella ja jaksaa tehdä enemmän vaikka mitä. Eilen jaksoin jopa leipoa mustikkapiirakkaa! :) Muistan vielä kuin eilisen sen päivän, jona kävimme anoppilassa keräämässä mustikoita, joita piirakkaan laitoin. :) Oli mukava päivä. Tove oli vielä paljon pienempi kuin nyt. :) <3 Ei ehditty keräämään ihan niin kauan kuin toivoin, kun alkoi ukkostamaan. :D Kauniita muistoja. :)
Mukavaa, kun on taas vähän energisempi. Melkein koko alkuvuosi on mennyt myrtsittämisessä. Alkoikin jo vähän kyllästyttämään. Kultia ainakin. :)
Koulussakin jaksaa vähän paremmin kun jotenkin jaksaa paremmin. Ja ei ole koko ajan niin pimeää. Helmikuun loppuun mennessä pitäisi tehdä yksi tosi vaikea tehtävä. Nimittäin ruusunviljelysuunnitelma, kuvitteelinen tietysti. Onneksi ei tarvitse sentään miettiä pahemmin lajikkeita. Ei sentään tarvitse alkaa miettiä, että mikä ruusu kestää hyvin maljakossa, on hyvä viljeltävä, kasvattaa pitkiä versoja ja isoja kukkia. :D
Ruusuista puheenollen. Kasvihuoneviljelyn opettaja kertoi tosi ihanasta ruususta. Sellainen lajike kuin "Esteri". Kuulema tosi ihana mummopöksyjen värinen kukka. :D Viljelijän kannalta tosi mahtava, tuottoisa ja kestävä, mutta kuluttajien mielestä "liian pliisu". :D Opettajilla mahtoi olla silloin hauskaa, kun "Esteri jäi taas makaamaan kylmiöön". :D Ja kun yhden opettajan mummon nimi vieläpä oli Esteri!
Tuo ei ehkä iske näin blogin välityksellä, mutta kuitenkin. :D
Olen tainnut muuttua viime vuosien aikana melkoisesti. Ainakin siltä tuntuu, kun luin sattumalta joitain vanhoja viestejäni ranneliikkeen keskustelupalstalla. Päädyin lukemaan niitä ihan sattumalla googlen kautta. En varmaan tunnistaisi vanhoja sepustuksiani omikseni, ellei niissä olisi nimimerkkiäni. :D
Onneksi olen muuttunut, melkein nolottaa...
Bloggaaminen on kasvattanut minua ihmisenä. Olen monesti huomannut, että mielipiteissä ja oman itseni tuntemisessa on tapahtunut kasvua, kun olen tänne kirjoitellut. Kai se on se, kun oikeasti miettii kaikenlaisia ajatuksia, kun tännekin kirjoittaa. Olen varma siitä, että jos nyt kirjoittaisin äidinkielen yo:n uusiksi, se menisi paljon paremmin. En minä silloin (muinoin) ollut näin "kypsä". Typeriä mielipiteitä ja tavattoman mustavalkoinen ajatusmaailma. Mutta niinhän se tuppaa olemaan, että koko ajan tapahtuu henkistä kasvua meissä ihmisissä. :)
Sain eilen illalla luettua loppuun Unni Drouggen kirjan Penetraatio. Kirja sinällään on ihan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta loppu on aivan kammottava. Mulle tuli oksettava olo. Kirja kertoo nuoresta Tukholmalaisesta performanssitaiteilijasta, joka leikkauttaa sukupuolielimensä pois osana taideteosta. Kirjan lopussa joukko humalaisia miehiä hakkaa ja raiskaa hänet kuoliaaksi. Koko loppu on aivan liian tarkkaan kerrottu minun makuuni. Minun oli aivan pakko lukea jotain muuta kirjaa vielä sen jälkeen, että sain jotain muuta ajateltavaa. Huh!
En kyllä välttämättä suosittelisi ko. kirjaa kenellekään. Ainakaan kovin herkälle ihmiselle.
Minun piti sanoa vielä jotain muuta jostain ihan muusta aiheesta, mutta en osaa enää kirjoittaa. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista.
Mulla olikin nyt pitkä viikonloppu. Tänään ei ollut koulua, kun oli etäpäivä. :) Viikonloppu pidentyi vielä siten, että nukuin perjantaina pommiin. :D En ole vieläkään saanut koulun alkamisen jälkeen kunnolla unirytmistä kiinni. Nyt pitäisi varmaan koittaa ryhdistäytyä. Se vaan on niin helppoa repsahtaa kaidalle tielle. Siihen ei vaadita kuin yhdet lyhyet päiväunet, kun sitten illalla saa nukuttua vasta joskus kahden aikaan ja sitten taas väsyttää seuraavana päivänä mahdottomasti.
Perjantainakaan ei ole koulua. Tämä on tämmöinen kiva kolmen päivän kouluviikko. :) Tällaisista minä tykkään. :) Yksi huono puoli tosin on tulevassa kouluviikossa. Nimittäin se, että torstaina on taas Muuruvesipäivä. Ne on niin kamalia, kun pitää olla seitsemältä (eli herätä pitää joskus 6.15) linja-auto pysäkillä odottamassa bussia, joka vie muuruvedelle. Sitten ajellaan tunti Muuruvedelle ja sinä aikana alkaa nukuttamaan ihan sikana. Ja kotona on vasta neljän aikaan iltapäivällä. Tosi väsyttävää. Mutta eipä siinä muu auta. Kumma kyllä, en ole nukkunut pommiin kuin kerran niinä aamuina. :D
Vitsit, kun osaa olla niin masentava sää! Nyt on jo tammikuun puoliväli, mutta ulkona on ollut jo monta päivää peräkkäin suunnilleen kolme astetta lämmintä. Välillä vain käväisee pakkasen puolella sen verran, että tiet jäätyy tappavan jäisiksi. Ja ei niitä edes hiekoteta kunnolla! Grr!!!
Puhumattakaan siitä, miten inhottavalta likainen lumi näyttää tienvarsilla! :(
Olen tehnyt melkein koko päivän koulutehtäviä. Enkä ole edes saanut kaikkea tehtyä! Kauhea homma. Tehtävät ovat melkoisen laajoja (joihinkin kyllä sai vastattua melko äkkiä) ja niitä on kuitenkin melko paljon. Kysessä on kasvituotannon perusteiden etätentti. Tämäkin homma olisi pitänyt tehdä vuoden alkuun mennessä, mutta enpä ehtinyt. Joka viikonloppu oli "jotain muuta menoa". Mutta eipä se ollut onneksi mikään ehdoton deadline.
Nyt kyllä lopetan tältä päivältä noiden tehtävien teon. Huomiseksi jää enää kolme tehtävää. Pää on ihan pyörällä ja on kamala nälkä. Unohdin ihan kokonaan, että välillä voisi vaikka syödäkin jotain. :D
Huomenna minua odottaa muun muassa tällainen tehtävä "Viljelet varastoporkkanaa 0,5 ha:n alalla. Viljavuustiedot ovat seuraavat: Maalaji HtMr, pH 6,5 (hyvä), Ca 1400 (tyydyttävä), P 19 (tyyd.), K 127 (tyyd), B 0,3 (huononlainen). Selvitä lohkon ravinnetarve ja suunnittele lannoitus ja mahdollinen kalkitus. Voit käyttää väkilannoitteita tai vaihtoehtoisesti naudan kuivikelantaa." Jippii! (Eikä tuo ole edes vaikein tehtävä).
Kaikkea sitä. Satuin tuossa surffaillessa sattumaan TahkoTV:lle "sopivaan" aikaan. Siellä oli joku ihmeen Jestas sentään -musiikkivideo, joka kertoi isoista naisten rinnoista! Siis onko oudompaa kuultukaan? Siinä joku keski-ikäinen mies rankuttaa jotain "jestas sentään, mitkä rinnat. Täytyy antaa täydet pinnat" -renkutusta kammottavalla taustamusiikilla.
Kertoo kyllä jotain suomalaisesta maaseudusta. Ja etenkin tietyntyyppisistä irstaista heterosedistä. YÖKS!!!
Nyt pitää mennä oksentamaan...
Kävimme tänään kultin kanssa kaupungilla vähän shoppailemassa. Ei osteltu paljoa, vain pari takkia ja kaulahuivin yms. pientä. Jalat kylläkin tuli ihan kipeiksi kaikesta kävelemisestä. Ensin kun piti tietysti kierrellä kaikki kaupat läpi ja tehdä vertailevaa tutkimusta. :D
Kirjastollakin käytiin. Sain hillittyä himoni, enkä lainannut kuin yhden kirjan (mulla on vielä niin paljon kesken). Sen yhden, joka oli Tieto-finlandia -ehdokas. Siis se Kaarina Davisin Rankka kutsumus. :) Vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Toivottavasti tuohon nyt ehtii kuukaudessa perehtyä vähän paremmin. Eipä tuosta kyllä taida kovin paljoa varauksia olla.