Hmph!

Minä olen kyllä vähän pettynyt kirkolliskokoukseen. Ja Savon sanomiin myös. Savon sanomiin lähinnä siksi, kun nettikeskustelussa minun viestini ilmeisesti sensuroitiin, kun se on sieltä kadonnut. Kirjoitin eräälle henkilölle vastineeksi jotain Raamatusta, mutta joku on varmaankin painanut "ilmoita asiattomasta viestistä" -nappulaa tai jotain. Olen varma, että viesti nimittäin meni perille. Ja viestini ei kyllä ollut asiaton! Tai ehkä se on vain muutan vaan kadonnut "bittiavaruuteen".

Kirkolliskokoukseen olen pettynyt ensinnäkin sen koostumuksen takia. Nuorien osuus on todella pieni. Toisaalta, nuoret eoavat kirkosta sitä tahtia, että varmaan koostumus on pikapuoliin sellainen kuin kirkolliskokouksessakin. Minkähän takia kirkosta eroaminen on niin suosittua? En tarkoita nyt homojen keskuudessa, vaan ylipäänsä ihmisten. Joskus Nyt -liitteessä oli joitain syitä selitetty, mutta en kyllä enää niitä muista.

Toinen asia, miksi olen pettynyt kirkolliskokoukseen on sen kanta homoseksuaalisuuteen. Raamatun tulkinta lopetettiin ilmeisesti sen jälkeen, kun se kirkolliskokouksessa joskus ammoin hyväksyttiin.

Joitain keskusteluja seuranneena tuntuu, että monet homot eivät tunnu ymmärtävän, että parisuhteen siunaamisella voi olla joillekin ihmisille suuri merkitys. Vaikka itse ei sitä haluaisikaan, niin minusta voisi kuitenkin vähän osoittaa lojaaliutta ja vaatia sitä.

Olen tänään miettinyt aika paljon uskonnollisia asioita. Osittain siksi, kun tänään nuortenillassa keskusteltiin asiasta. Mietin kyllä itsekin asiaa aikaisemmin päivällä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kirkon (siis Suomen evankelis-luterilaisen kirkon) pitäisi päättää, että kenen "puolella" se on. Minusta osa kirkon ongelmista johtuu yksinkertaisesti siitä, että se yrittää liian kovasti olla kaikkien kirkko. Valitettavasti se on mahdoton tehtävä. Jo sen takia, kun kirkossa on mm. lestadiolaiset, jotka näkevät kaiken niin, että tie taivaaseen käy vain ja ainoastaan heidän kauttaan. Minusta tällaisten ääriliikkeiden paapominen pitäisi lopettaa.

Helpointa olisi, jos lestadiolaiset ynnä muut herätysliikkeet vain perustaisivat omat uskonnolliset yhdyskuntansa ja siinä se. Siinä päästäisiiin samalla kertaa eroon mm. naispappeuden skismasta. Monissa herätysliikkeissä kun sattuu olemaan melko patriarkaaliset käsitykset (esim. lestadioalisissa seuroissa naisilla ei ole oikeutta pitää puheita. Heti tulee mieleen se, kun Itä-suomen maaherraa ei meinattu päästää puhumaan suviseuroissa Maaningalla, koska hän on nainen). Kirkko menettäisi siinä tietysti paljon veronmaksajia, mutta minusta kirkko ajattelee jo nykyäänkin liikaa vain rahaa.

Ainahan puhutaan vain siitä, kun kirkko menettää lisää veronmaksajia. Eikä näin ole pelkästään "tavallisissa" sanomalehdissä, vaan ihan kirkon omissakin lehdissä puhutaan ihan samoin (ainakin kuopiolaisessa "kirkko ja koti" -lehdessä). Ja samalla kun puhutaan vielä seurakuntalaisista asiakkaina, niin jotenkin vaan tulee sellainen olo, että rahastako tässäkin on vain kyse.