"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Meidän koiralla on anturatulehdus. Torstaina käytiin eläinlääkärillä (maksoi aika paljon) ja saatiin iso kasa lääkkeitä (antibiootteja kahdeksi viikoksi, jotain voidetta ja desinfioivaa shampoota) ja kauluri. Mistäköhän se on sen tulehduksen hommannut? Eläinlääkäri ei osannut sanoa, että mistä sellaisen voi saada. Aiheuttajia voi olla kaiketi monia allergioista lähtien.

Kun tämä tästä paranee, niin toivottavasti ei uusiudu (on kuulemma mahdollista). On aika ikävä tauti nimittäin. Koirakaan ei pahemmin tykkää siitä kaulurista. Se ei oikein osaa kävellä se kauluri päässä, vaan törmäilee joka paikkaan. Siis esim. jonnekin ovenkarmiinkin se vaan kävelee suoraan, eikä edes yritä väistää.

Vihdoinkin viikonloppu! Koko viikko on ollut melkoista kiirusta. Maanantaina oli yhden suhteellisen laajan kirjoitustehtävän palautus, keskiviikkona oli ensiavun tentti, eilen ruotsin esseen palautus ja tänään ruotsin tentti. Ihan alkoi jo stressaamaan! Onneksi ne on nyt kuitenkin ohi ja luulen ja toivon, että kaikki menee ihan hyvin.

Ensi viikolla alkaa ensimmäinen harjoittelu! :) Ihan kivaa. On tosin aika lyhytkestoinen, kun kolme viikkoa. Kaikki tänä syksynä aloittaneet sairaanhoitajat menevät jonnekin pitkäaikaissairaalaan. Minä menen vanhainkotiin, joka on ihan mun naapurissa. Kerrankin mukavan lyhyt työmatka! Mulla menee varmaan korkeintaan viisi minuuttia kävellä sinne. :)

Mukavaa opiskella sairaanhoitajaksi. :) Meillä on nyt sellainen kirjoitustehtävä, jossa pitää muutaman kirjan ja lehtiartikkelin (ruotsinkielisen :P) pohjalta pohtia sairaanhoitajan ammatin historiaa ja hoitotyötä. Alussa ajattelin, että plääh taas kirjoitettavaa. Nyt, kun olen ryhtynyt töihin olen huomannut, että tehtävä on tosi mielenkiintoinen. :)

Oikeastaan hyvä, että tässä alussa on tälleen sopivanmittaisia kirjoitustehtäviä, että pääsee opiskelemiseen paremmin mukaan. Puutarhakoulussa ei pahemmin kirjoiteltu ja tentit oli niin lässyjä, että ei pahemmin tarvinnut lueskella niin on opiskeleminen päässyt unohtumaan. Ja sitten, kun nämä aiheet eivät ole kuitenkaan niin "vakavia", niin on oikeastaan aika "rentouttavaa" paneutua. Ja nyt kun taas alkaa muistamaan, miten opiskellaan, pystyy paremmin opiskelemaan myös "vakavampia" juttuja.

Eilen kävi pari kultsin tätiä tuparikahvilla. :) Oli mukavaa, kun kävi vieraita. Muuten olisi vaan tullut istuskeltua tuijottamassa seiniä. :P Ja illalla kävin koiran kanssa oikein pitkällä kävelyllä Käpylässä. :) Oli tosi ihanaa! Käpylässä on tosi kivoja vanhoja puutaloja (siellä Käpylän kirkon suunnilla). Minusta jotenkin tuntuu, että täällä on vähän enemmän kiinnitetty huomioita asuinalueiden ulkonäköön kuin Kuopiossa. Kaikkialla on kivoja puita ja jotenkin on tosi viihtyisää. Kuopiossa on taidettu alkaa vasta ihan viime vuosina ajattelemaan katujen viihtyisyyttä. Sen huomaa siitä, että monet tienvierustojen puista on tosi nuoria. Vanhoja ei ole kovinkaan monessa paikassa.

Käväisin eilen siinä rakennustenvalaisuhommelissa (Guiller Lightning tms.) ja petyin. Tuntui ihan siltä, kuin koko hommaa ei olisi suunniteltu lainkaan. Homma alkoi Havis Amandalta, josta siirryttiin jonnekin Katajanokalle ja siellä valaistiin joku rakennus, kunhan vaan ensin varmaan 15 minuuttia oli säädetty, että kuka menee minnekin ja valaisee mitäkin. Tuli kylmä, kun piti vain seisoskella kamalassa tuulessa. Sen jälkeen siirryttiin Kolera-altaalle ja taas piti seistä (vielä kovemmassa tuulessa, kun tuuli suoraan mereltä). Kun valot viimein oli paikallaan petyin sen verran, että häippäsin (kuten moni muukin) paikalta.

Tapahtumalla olisi ollut tosi hyvät mahdollisuudet, mutta aika pahasti floppasi. Odotin näkeväni jotain tosi hienoa, koska käsittääkseni taustalla on ammattilaisia, mutta olisin itse pystynyt parempaan. Olisivat edes suunnitelleet (myös liikkumista) etukäteen vähän paremmin. Pöh!

Unohdinkin jo haasteen... Siihen oli tarkoitus vastata jo edellisessä merkinnässä. :)

Tällaiset ovat säännöt:Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on
tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita
tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Elikkäs viisi kappaletta, josta tällä hetkellä pidän (eivät ole missään järjestyksessä):

1. Robert Post: New Born
2. Abba: Fernando
3. PMMP: Tässä elämä on
4. Elton John: Tinderbox
5. Egotrippi: Matkustaja

Listaan toki mahtuisi paljon muutakin. Olen nyt kuunnellut tosi paljon musiikkia, kun ostin n. kuukausi sitten iPodin ja sinnehän mahtuukin huisisti musiikkia. Siitä syystä onkin varmaan tullut aika paljon kuunneltua myös vanhempia kappaleita. Ne kun ovat soittimessa yhtä helposti saatavilla kuin mikä tahansa muukin.

Ja rikon kyllä nyt sääntöjä sen verran, että haastan kaikki ne, joita ei vielä ole haastettu (en nimittäin tiedä, ketkä kaikki ovat jo saaneet haasteen).

Nyt teen sen. Rikon jääkannen, joka on syntynyt blogiini tämän tauon aikana. En jaksanut enkä oikein pystynytkään pahemmin blogailemaan muuton aikana (en lukenut sähköpostiakaan ja oli tosi "kiva" kuukauden tauon jälkeen siivota postilaatikkoa) ja jotenkin tuli tavallaan kirjoituskammo. tai ei oikeastaan kammo, vaan semmoinen, että ei vaan jotenkin pystynyt kirjoittamaan. Aloitin kyllä uuden merkinnän monta kertaa, mutta en kirjoittanut kuin muutaman lauseen ja sen jälkeen vain suljin selaimen. Mutta tämän aion laittaa kaikenkansan nähtäville.

Hassua kyllä tämä blogaaminen. Sitä vaan kirjoittaa jotain jostain syystä ja jostain syystä muut lukee, mitä _juuri minä_ kirjoitan. Miksiköhän minä edes blogaan. Kaipa tämä on jotenkin psykologista. Siis saa purkaa ajatuksiaan jonnekin ja kaiken lisäksi saa ehkä jotain "palautetta".

Tässä osittain tahattoman tauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Opiskelut uudessa paikassa ja kaupungissa on alkanut. Ja kaikennäköistä juttua on pitänyt tehdä. Muun muassa sellainen kirjoitustehtävä, jossa piti pohtia yhteiskunnan ja elämäntavan muutoksia ja verrata niitä omaan/oman suvun elämään yms. Ja sitten piti vähän pohtia myös sitä, miksi on hakeutunut juuri tälle alalle yms. Kirjoitustehtävä oli kyllä TOSI kiva. Ja siihen liittyneet luennot oli myös kivoja. Varsinkin kun luennoitsija oli tosi mukava ja innostava. :) Ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että tämä on todellakin minun ala. :) Nautin opiskelusta. :) Ja on tosi kiva, että kultakin on alalla, joka on hänen omansa. :)

Kaikki on kivaa! :)

Täällä sitä nyt ollaan -korvessa. Eli Alapitkällä. Eli anoppilassa. On aika hiljaista verrattuna kaupunkiin, ei kuulu ulkona muuta kuin tuulen huminaa. Tänään on ollut aika tylsä päivä olen vain pessyt pyykkiä ja käyskennellyt ulkona. Siinäpä oikeastaan kaikki. Onpahan ainakin aikaa miettiä ja rauhoittua. Huomenna leikkaan varmaan nurmikon ja ensi viikolla maalataan muutamia huonekaluja. Ainakin ruokapöytä on tarkoitus maalata. Nyt onkin hyvä hetki maalata, kun niillä ei ole mitään käyttöä lähes kuukauteen, saavat kuivua rauhassa.

Kaipa tällaiseen maalaiselämään voisi taas tottua. Olenhan kuitenkin kotoisin maalta. Tai oikeastaan ehkä ennemmin kaupungista, olen kyllä viettänyt suurimman osan elämästäni maalla. Asuin nimittäin ensimmäiset kuusi vuottani kaupungissa. Ja sen jälkeen maalla, kunnes taas muutin kaupunkiin. Ehkä minä siis olen maalaistunut kaupunkilainen, joka on taas kaupungitunut. :D Molemmissa elämäntyyleissä on omat hyvät puolensa.

Koira ainakin viihtyy täällä paremmin kuin hyvin. Vuorotellen riehuu ulkona ja nukkuu. Koira ainakin tottuisi äkkiä maalla asumiseen. Kunhan vaan ei ainakaan nyt tottuisi liiaksi, "suurkaupunki" kutsuu jo parin viikon kuluttua, kun väliaikaismajailemme kolme viikkoa Espoossa. Ja sen jälkeen muutetaan "pysyvästi" Oulunkylään.

Erityisesti olen taas miettinyt uskonnollisia asioita ja "homovainoa". Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa homo"foobikoista" ovat ahdasmielisiä vain huonon koulutuksen takia. On tosiasia, että korkea koulutus vähentää yleensäottaenkin suvaitsemattomuutta.

Esimerkiksi joskus luin jostakin mielipidekirjoituksesta tai jostain sen tyylisestä jonkun paatoksellista höpinää siitä, kuinka homoseksuaalisuus on "luonnonvastaista". Kirjoittaja vetoaa siihen, että se on jotenkin häneen "sisäänrakennettu". Huoh! Sitä ole minnekään sisäänrakennettu, kyse on oppimisesta. Mielipiteitä ei rakenneta ihmisen geeneihin, joten kyse on välttämättä oppimisesta. Ja jos ko. ihminen olisi korkeasti koulutettu, hän olisi todennäköisesti jossain oppinut, että mielipiteet muodostetaan itse! Ja muutenkin hän ehkä osaisi tunnistaa syy-seuraus -suhteet vähän paremmin. Muutenhan maailma olisi paljon ahtaampi paikka! Noitaroviotkin roihuaisivat yhä.

Tai ehkä syy onkin minussa. Harrastan itsetutkiskelua varmaan vähän liikaakin.

Mä en jaksa enää pakata! Mistä kaikki tämä tavara on ilmestynyt?!

Olen usein miettinyt sitä, että ymmärtävätkö nämä antihomokiihkoilijafundamentalistikonservatiivit ollenkaan, että he puhuvat ihan oikeista tuntevista ihmisistä? Siis esimerkiksi Ajankohtaisessa kakkosessa haastateltu kemijärveläinen pappi sanoi homoseksuaaleja marginaaliseksi ongelmaksi ja että homot kärsivät jostain psykologisesta taantumasta. Eikö hänelle sattunut tulemaan mieleen, että hänen sanansa kuulee joku todellinen ihminen, muukin kuin vain edessä oleva toimittaja. Ei ihmisistä saa puhua niin kuin jostain koloradonkuoriaisista. Tai ehkä hän vain ajattelee, että homot ovat saatanan vallassa oleva tunteeton joukko, joka vain kapinoi "normaalia seksuaalisuutta" vastaan. Ja varsinkin kun hänen mielipiteilleen ei ollut minkäänlaista totuuspohjaa. Olihan siinä tietysti jotain alkeellista psykologiaa, että hänen puheensa edes kuulostaa etäisesti uskottavalta,mutta luuleeko hän todella, että jollain keittiöpsykologialla tekee yhtään mitään? Olisi edes pysynyt siinä ikuisessa sodoma ja gomorra virressä, mutta kun ei.

Samaa olen miettinyt myös muistellessani erästä kesäpäivää vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa. Siellä oli puhumassa joku amerikkalainen juuri tästä samaisesta aiheesta. Hän tosin oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on vain joku muoti-ilmiö ja valinta. Mietin vain, että miltä mahtoi tuntua paikalla olleista ei-heteroseksuaaleista. Paikalla oli takuulla muitakin vähemmistöjen edustajia kuin minä. Ihmisiä kaiken kaikkiaan oli varmaan 30 000, joten paikalla on täytynyt olla muutamia satoja ei-heteroseksuaaleja (Helsingin yliopiston mallin mukaan). Moni heistä tunsi varmasti samalle kuin minäkin.

Samaa asiaa olen myös pohtinut homotutkimuksesta. Miksi homoseksuaalisuutta tulee tutkia, kun eihän se ole sairaus? Monet tutkijat varmaan tutkivat asiaa hyväntahtoisesti, jotta voivat todistaa sen, että homoseksuaalisuus on vain esimerkiksi ruskeasilmäisyyteen verrattava ominaisuus, mutta varmasti on pahiksiakin. Ja vaikka joku tutkiikin hyvää hyvyyttään, voidaan tutkimustuloksia käyttää väärin. Ja tulevatko hekään ajatelleeksi sitä, että he tutkivat nyt toista ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä, eivät merenpohjan sedimenttiä. Totta kai tieteellisessä tutkimuksessa on eettisiä laatuvaatimuksia, mutta silti.

Varsinkin uskonnolliset kiihkoilijat saisivat ennen suunsa aukaisemista pysähtyä hetkeksi miettimään palveleeko heidän puheensa suurenpaa hyvää. Raamatussakin sanotaan, kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Ihan hyvää varmaan tekee muuttaa silloin tällöin, kun tulee samalla heitettyä kaikki turha pois. Nytkin on kertynyt kaikennäköistä roskaa nurkista pari jätesäkillistä. Ei vaan tule käytyä kaappeja läpi, jos ei ole aihetta. Vatteitakin menee aika paljon kierrätykseen. Ja jonkun verran ihan vaan roskiin, kun on niin huonokuntoisia. Ja vitsi, mikä paperivuori tänne kätkeytyykään. Jotain mainoslehtiäkin on vaikka millä mitalla säästettynä. Ja kaikenlaista muutakin on tullut otettua talteen. Jotain, joka on joskus tuntunut tärkeältä.

Katsoin Yle Areenasta tänään sen Ajankohtaisen kakkosen, jossa oli siitä kirkon homotutkimuksesta. Minun ei pitäisi katsoa niitä ohjelmia, kun niistä tulee vain paha mieli. Tyhmät ihmiset ovat tietävinään asioista, joista heillä ei _voi_ olla minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia. (Pakko vähän hengähtää, etten räjähdä). Eräskin idioottipappi väittää, että minä olen joko insestin uhri tai kärsin jostain taantumasta. Mistä niitä törppöjä oikein sikiää?! Mutta ketäpä tämäkään ruikutus liikuttaa, olenhan vain marginaalinen ongelma muuten niin täydellisessä yhteiskunnassa...