"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Koko päivä tuntuu mennen hukkaan, kun niin myöhään heräsi.

Uppista, nukuttiin tänään melkein kahteen. Toisaalta, ei ole mikään ihmekään, kun yöllä pääsi vasta viiden aikaan nukkumaan. Syypää oli paukuttelu. Tovea ei oikein viitsinyt pahimpaan paukutteluaikaan käyttää ulkona, kun pikkuinen pelkäsi niin kovasti. Ei onneksi sentään sisälle kantautuvia paukauksia pelännyt, mutta ulkona ei voinut käydä.

Ulkona oli aamulla tosi hyvä sää. Ihan pilvetön taivas ja auringon viime pilkahdukset ennen laskua valaisivat mukavasti.Aivan kuin aurinko olisi halunnut ilmoittaa, että kyllä se valo tästä lisääntyy. :) Ja niinhän se taas tekee, ihanaa! :)

Aion tänään tehdä samettista bataattikeittoa. :) Kuulostaa tosi hyvälle. Ohjeen löysin Yhteishyvän uusimmasta Ruokamaailmasta. :)

Onnellista ja siunattua tulevaa vuotta kaikille!

On se kumma, kun nykymaailman kauneusihanteet pitää laittaa jo enkeleillekin. Leivoin nimittäin eilen pipareita ja kaikista enkeleistäni tuli ihan muotopuolia, kun niillä oli niin ampiaisvyötäröt. Minulla meinasi mennä suoraan sanottuna hermot. :D Enpä tehnytkään sitten niitä enempää kuin muutaman..

Onnistuin tällä kertaa aivan loistavasti pipareiden leivonnassa. En edes polttanut ainuttakaan pellillistä. Minulla kun on aikaisemmin ollut "tapana" polttaa ainakin yksi pellillinen. :D Ja tällä kertaa jopa kaulitsin taikinan sopivan ohueksi. Monesti meinaan kaulita taikinan niin ohueksi, että en sitten saa enää pipareita irti pöydästä. Mutta tänä vuonna sattui sitten sellainen joulun ihme, että kaikki piparit onnistui. :)

Tulipas tästä pitkä tauko. En edes alunperin suunnitellut mitään taukoja yhtikäs mistään, mutta tämmöinen nyt sitten tuli pidettyä. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tässä noin kuukauden aikana. En enää edes muista kaikkea. Mutta väsynyt olen ollut.

Meinasin jo pari viikkoa sitten kirjoittaa tänne jotain, mutta jotenkin koko kirjoittaimen tuntui epämukavalta. En viitsinyt edes avata koko tietokonetta. Tuntui vaan siltä, että ei ole mitään sanottavaa. Enkä kyllä tiedä, että onko tämänkään merkinnän sisältö mitään maailmoja mullistavaa. Ehkä haluan vain kertoa teille, että olen edelleen olemassa. Tai jotain.

Mitähän kaikkea nyt on tapahtunut? Ainakin olen päässyt Savon setan ensi vuoden hallitukseen, samoin KuViOn (kuvio.info). Ja olinpa KuViOn edustajana ViNOn liittarissa. Tove on kasvanut ja on jo melkein täysikasvuinen (siis koossa, käytös on vielä pentumaisen leikkisää :)). Siinäpä kai ne tärkeimmät.

Olen jo miettinyt, että mitä sitä sitten tämän koulun jälkeen tekisi. Ensi keväänä voisi jo hakea jonnekin. Olen tullut siihen tulokseen, että puutarhuriksi en jää, kun työt ovat niin kausiluontoisia. Ja palkkakin todella pieni, vaikka raha ei minulle kaikkein tärkeintä olekaan. Käyn tietenkin koulun loppuun, mutta mikäs minua estää jo hakemasta jonnekin (voinhan hakea opintojen aloituksen lykkäämistä).

Ongelmana on se, että en oikeastaan tiedä, mikä haluan olla isona. Sairaanhoitajan ammatti kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa moni muukin asia. Valinta tulee olemaan vaikea. Pitää varmaan ruveta "ikiopiskelijaksi".

Hän on poissa.

Olen koko pävän ja eilis illan ollut niin masentunut ja surullinen. Syynä Jokelan massamurha ja se, että ukkini makaa sairaalassa kuoleman kielissä. Ukillani on munuaissyöpä ja nyt viime perjantaina hän joutui kysiin hengitysvaikeuksien takia. Siellä sitten todettiin pneumonia. Antibiootit eivät auta ollenkaan, vaan tilanne pahenee koko ajan.

Miten kaikki kamala voi kasautua yhdelle päivälle??? Suorastaan laitonta!:(

Meillä oli tänään hiljainen hetki koulussa. Kyllä siellä monella tuli itku. Tämä Jokelan tapaus on jotain aivan kamalaa.

Olen kyllä ihan solmussa. En tiedä mitä ajatella... :(

Kauhistus sentään, kun olen taas blogin jättänyt suorastaan heitteille. En osaa edes selittää sitä. On vain tullut aina tehtyä jotain muuta. (Kiitoksia martin, kun herätit!)

Mitä minä nyt edes osaan sanoa...

Eilen alkoi satamaan lunta. :D Ihanaa. Koirakin on tullut suorastaan hulluksi. Juoksentelee ja hyppelee vain. Ei varmaan muista lumesta mitään. Vähän se oli ihmeissään, kun maahan oli ilmestynyt valkoinen, kylmä kerros. :D

Meillä on koulussa kohta havutentti. :D En muista koska, mutta sellainen on. Tänään kävimme ulkona kiertelemässä ja leikkelemässä oksia. Luulisi, että havut on helppoja, mutta itse asiassa ne eivät ole. Niistäkin löytyy niin samanlaisia. Ehkä joitakin erottaa toisistaa kun ne ovat vierekkäin, mutta esim. mustakuusi voi olla vaikeaa tietää ilman metsäkuusta.

Onneksi tentin pitää yksi hyvä opettaja. Meillä on koulussa yksi opettaja, joka ihan tahallaan tekee kaiken maailman "jekkuja" kokeisiin. Esimerkiksi puuvartisissa hän toi metsälehmuksen oksan, jossa oli tosi isot lehdet ja muitakin puistolehmuksen tunnusmerkkejä. Kaikki tietysti laittoi puistolehmuksen, kun se näytti siltä.

Niin ja viime viikolla kasvibiologian tentissä oli kaksi paljasta karahkaa pöydällä ja piti tietää mitä ne ovat. Ei muuten, mutta kun meille ei ole vielä opetettu talviasuisten puiden tunnistamisesta mitään. Onneksi ne olivat kuitenkin suhteellisen helppoja, joten saatoin saada ainakin toisen oikein.

Ärsyttävää, kun koulussa on niin surkeat tietokoneet. Ja sitten kun niistä valittaa, niitä ei kuitenkaan korjata. Otankin torstaina oman läppärin mukaan. Se ainakin toimii. Varsinkin kun eilen opin käyttämään tuota wlania. Atk-tunneille en valitetettavasti voi konetta ottaa, kun ei ole microsoftin wordia. Ihmettelen vain, että miksi kouluissa yms. ei käytetä enemmän avoimen lähdekoodin ohjelmia.

Rupesin tuossa eilen jostain syystä vaan miettimään, että olenko minä aina ollut homo. Ja tulin kyllä siihen tulokseen, että kyllä. Ensimmäinen poikapuoleinen ihastus oli esikoulussa. :D Mutta törkimys muutti jonnekin hemmetin Pieksämäelle. :D

Niin ja leikin paljon mieluummin lapsena nukeilla kuin jollain autoilla. Toki joskus jollain pikkuautoilla ajelin, mutta paljon enemmän nukeilla. Ja tykkäsin leikkiä kaikenmaailman kokki puuhia. :D Sinänsähän se ei kerro mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun vertaan sitä muiden lasten leikkeihin (siis sukulaisten), niin sijoittuuhan se enemmän tuonne tytööjen leikkien rintamalle.

Minusta on kyllä niin törkeää, että joku sellainen, joka ei ole homo, alkaa sanomaan jotain homojen sairaudesta tms. Puhumattakaan siitä, että homous olisi joku valinta. Tuskin kukaan koskaan valitsee homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden väliltä. Ainakaan minulta ei ole kysytty! Kaikkea ne jotkut saavat päähänsä! Puontikin, vaikka on ollut itse homo (ja minusta on kyllä vieläkin) kehtaa väittää vaikka mitä sontaa. Minusta tuntuu, että Puontilla on oikeasti ollut vaikeaa hyväksyä itsensä ja on siksi ihan oikeasti tarvinnut "eheytystä", mutta en minä kyllä jotenkin usko siihen eheytykseen.

Jossakinhan sanottiin, että eheytys on elinikäinen prisessi. Koskaan ei voi eheytyä täysin heteroksi (toisin kuin ne sivuillaan väittävät, siitä ei vain pidetä meteliä). Puontillakin taitaa olla vieläkin joku henkilökohtainen ohjaaja tms. joka auttaa. "Eheytetty" joutuu kuulema olemaan tosi varovainen, esim. ei uskalla juoda alkoholia, jotta ei humalapäissään tuhoaisi kaikkea sitä, mihin on jo päässyt.

Ihan hullujen hommaa minusta.

Siinä missä eilen olin pirteä kuin peipponen, tänään olen ollut väsynyt. Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Johtuu varmaan ihan vaan siitä, kun makailin aamulla sängyssä yli tunnin ennen kuin jaksoin nousta. Ja äsken katsoin vaan telkkaria. Ja kun alkaa jo hämärtymään sen verran, että pitäisi laittaa valoja päälle.

Olen semmonen, että jos sisällä on hämärää/pimeää, mulla alkaa heti särkemään päätä ja väsyttämään. Pitäisikin muistaa sytytellä valoja. Tietenkään ei tarvitse olla mitenkään erikoisen valoisaa, mutta jonkun verran kuitenkin.

Iltaisin on ihanaa polttaa kynttilöitä. Niistä tulee mukavan pehmeä ja elävä valo. Uloskin pitää laittaa aina lyhtyihin kynttilät. Pitäisi vaan muistaa ostaa lisää, kun alkaa olla jo lämpökynttilät lopussa.