hmmm...

Äiti ei soittanut eilen!
Huh... mietin, että onko tämä nyt tyyntä ennen myrskyä...

Nyt tämä viikko on mennyt ihan zombiena töissä, en ole oikein voinut keskittyä töihin kun päässä humisee asiat valonnopeudella sikinsokin...

Kyllä tässä itsekin on jo friikannut "muutaman" kerran tämän muuttoasian kanssa. Ollaan juteltu hanin kanssa asioita, eri vaihtoehtoja, kaikkea mahdollista, mutta ei olla päästy kovin ihmeesti muuhunkaan vaihtoehtoon.

Pitää nyt yrittää vakuuttaa porukat, että tiedän mitä teen ja olen miettinyt noin miljoonaan kertaan kaiken läpi. Hani soitti eilen äidilleen ja sieltä päin ei ainakaan tullut yhtä suurta draamaa kuin minun puoleltani... huhhhoi...
Mutta, päälläni on ainoan lapsen kirous.

Tänä aamuna suihkussa, yhtäkkiä päähäni jysähtivät syvälliset ajatukset.
Onko hani se oikea? - Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tällä hetkellä tuntuu 99,99% oikealta
Luotanko haniin? - Luotan
Olenko mustasukkainen? - Olin kenties yhdessä vaiheessa, en enää
Haluanko viettää ja jakaa hänen kanssaan loppuelämäni? - Haluan, vaikka se pelottaakin
Rakastanko häntä? - Rakastan, enemmän kuin ketään muuta tähän mennessä elämässäni.