All existence is but mere tale and legend,
told by us to us.
All that is,
is from us.
It's a must,
telling the tale of life,
writing your story in your mind,
a necessity if you will,
even if you have to lie.
Every tale,
any story,
all the legends,
they all have a common thing,
they all must come to an end.
En saa unta, vaikka olen helvetin väsynyt.
Olen pyörinyt sängyssä jo 2,5 h ja ylös pitäisi nousta 5 tunnin kuluttua. Tätä menoa olen äärimmäisen väsynyt viikonloppuna. Väsynyt eli masentunut.
Vit*u :(
Öh...
Sataan asti vai?!
hmm...
Olen antelias (liiankin, nimim. likvidivaluuttaongelmainen...). Olen antelias luonteeltani, mutta se yhdistettynä kiltteyteeni, niin olen ehkä liiankin antelias. Mielummin tietysti niin päin, liian kiltti ja antelias, kuin ilkeä ja pihi.
Eli siis olen kiltti ja antelias :)
Maailmahan olisi suorastaan ihana paikka, jos kaikki olisivat yhtä sinisilmäisiä, anteliaita ja kilttejä kuin minä :)
Hmm, olin tänään hyvällä tuulella. Osittain, koska erehdyin juomaan kahvia kupillisen ja se nousi päähän. Osittain, koska löysin sikahienon hatun. En käytä hattuja, ainakana gangsteri-amalleja, mutta tuo oli niiiiin makea ja muutan tyyliäni, no ehkä voisi sanoa homompaan :), joten oli pakko saada se.
Tyylini on konservatiivinen, joskin tyylikäs. Nyt haluan siihen nuorekkuutta, uniikkiutta ja yksilöllisyyttä. Ja minulla on tällä hetkellä elämässä sellainen olo, että voin kulkea häiriintymättä muiden mielipiteistä, mitä tulee olemukseeni. Yleensä ne ovat vain kateellisten ihmisten katseita, ihmisten, jotka toivoisivat voivansa ja uskaltavansa revitellä pukeutumisensa kanssa. Tai sitten näytän vain idiootilta ;D;D
PS. Kuva on otettu uudella elämänhetket-tallentimellani, upouudella pinkillä kamerallani, ihquu :P Vappuna ehkä lisään tuohon tummanpunaisen ruusun...hmm...
Hmm, alkaa mennä jotenkin vaikeaksi tämä keksiminen. Olen huomannut, että nämä ominaisuudet painottuvat sosiaalisiin, toisiin ihmisiin liittyviin ominaisuuksiin. Niitä lienee kulttuurimme arvostava eniten, kun ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Voisi tietysti yrittää pohtia myös ominaisuuksia, jotka ovat mielestäni itsessäni hyviä, mutta eivät ole yleisesti hyvinä ominaisuuksina pidettyjä. Antaas katsoa.
Kuitenkin tämän päivän anti: olen siisti ja järjestelmällinen, ja olen kuitenkin päässyt siisteysneuroosistani eroon :)
Joo, ihan turhaa jauhantaa. Ajatuksieni kirjoittaminen tänne on tavallaan täysin turhaa ja ajantuhlausta. Se ei helpota minua, ketään ei oikeasti kiinnosta ja vaikka kiinnostaisikin, ei olisi keneltäkään pois, vaikka en kirjoittaisikaan.
Miksi sitten kirjoittaa?
Myönnän, olen väsynyt tätä kirjoittaessani ja mieleni sopukoista alkavat tutut mustat hahmot nousta. Parasta olisi siis mennä nukkumaan,eikä vuolaasti virrattaa verbaalista paskaa tänne kaikkien kiusaksi. Otan sen kuitenkin oikeudekseni tässä kohtaa.
Kirjoittamista pohdin, koska ajattelin poistaa koko blogini, pyyhkiä sen olemattomiin. Itselläni toki säilytän palan omaa elämääni. Olen liikaa valittanut sen katoamisesta, poistaakseni nyt vuoden verran kirjoituksiani.
Mutta, jostain syystä mieleni, dramaattisiin käänteisiin mieltynyt mieleni, sai aikaan ajatuksen, että miksen pyyhkisi kaikkea pois.
Ehkä siinä on liikaa vaivaa toteutettavaksi. Ehkä jätän blogini tänne, tulevien antropologien analysoitavaksi. Hylkään sen ehkä kokonaan, enkä koskaan palaa sitä katsomaan. Ylläpidon ja serverin taakaksi, turhaa bittimoskaa tukkimassa tiedon valtateitä.
Turhaa jauhantaa.
Totesin taannoin poikaystävälleni, kun hän sängyssä maatessamme murehti tyydytystäni (tai sen saavuttamatta jättämistä) kevyen lemmenhetken jälkeen, että "orgasmi on kulutustavaraa ja sen saa missä vaan kenen kanssa vaan, mutta aitoa läheisyyttä ei jokainen saakaan." Sitten suljin hänet syliini vähän tiukemmin ja lähemmäs. Hän oli samaa mieltä.
Lausahdus on mielestäni liian älykästä minulle, varsinkin kun valehtelin, ainakin vähän. Mielestäni tyydyttymisen kannalta orgasmi on lähestulkoon välttämätön. Ja jos partneri ei sitä minulla anna omansa jälkeen ilman eri pyytämistä, ärsyynnyn. Vastavuoroisuus?
Toki kuten aikaisemmin totesin, olen kaikkiruokainen ja nälkäinen ja haluni vaativat ehkä vähän enemmän kuin lämmintä kättä. Ne minulta löytyvät itseltänikin ja olen niillä harjoitellut ja taitojani hionut viimeiset 24 vuotta. Kukaan ei pelkästään kätellen minua tyydytä, sori vaan. Edellinen "suhteeni", jos sitä sellaiseksi voi sanoa, kaatui osin tähän, tosin pienin osin vain. Siitä puuttui kaikki muukin, mutta jos seksi olisi ollut hyvää, olisin saattanut pidempäänkin siinä viihtyä.
Olisi sen voinut tietysti suoraankin sanoa, että jäin vaille, kun bf sitä erikseen kysyi...mutta sitten tulee sellainen ole, että vaatii toiselta jotakin, jota hän ei vapaaehtoisesti tee. Ja se on väärin, kai.
Keskustelua, kommunikointia...sitähän parisuhde on, niin niin...No aikaa on, toivottavasti nälkäni laantuu tai tulee tyydytetyksi. Muuten saatan, itsekin huolestuen, alkaa saalistaa uusilla savanneilla, uutta riistaa. Tiedä sitten, teenkö niin oikeasti, bf on ihana, mutta mutta...olen jossain määrin eläin...ei riitä pelkästään korkeampi henkinen tila...
Minulla on hyvä (joskin kaksimielinen :P) huumorintaju. Nautin monenlaisesta huumorista.
Olen hyvä ihmistuntija. Tarkkailen paljon ympäristöäni ja ihmisten toimintaa. Pystyn aistimaan ihmisten tunteita.
Se, regoinko oikein niihin, onkin sitten sosiaalisen oppimisen tulosta. Olen toisinaan hieman kömpelö reagoimaan havaintoihini.
Poikaystävän kanssa oli kivaa, ainakin perjantai ja lauantai päivä. Ajeltiin lauantaina Naantaliin koiran kanssa katselemaan pikaisesti kaupunkia ja nauttimaan paksut kaakaot rannan tuntumassa. Lyhyt, mutta nautittava päiväretki. Ilta meni mukavasti, kuohuviinia nauttien.
Poikaystävä jossain vaiheessa iltaa, iltapalaa laittaessani, vain totesi jonkin lauseen joukkoon, että on huolissaan minusta. Kysyin, että mitä oikein sanoit, ja hän vain totesi, että juu, jutellaan huomenna, kun ollaan vähemmän skumpassa.
No, olin valmis sammuttamaan lyhdyt päästäni jo 23 aikaan illalla, väsynyt kun olin ja vuorokausirytmini "normaali" töiden takia. Poikaystävä alkoi siinä sitten sängyssä minulta kysellä masennuksestani ja vaati saada vastauksia.
Em. ei ole mitään vikaa, hän on oikeutettu kysymään kysymyksensä huolestuneena poikaystävänä.
Mutta...
Olin väsynyt ja suojaton suorastaan. Yritin epätoivoisesti selittää ajatuksiani, mitä masennukseni on jne.; yritin selittää asioita, jotka eivät ole edes minulle itselleni selviä. Poikaystävä vaatii saada selityksiä, katkaisi minut aina lauseen alkuun, sanoen jotain tyyliin: "mutta ei se noin voi olla, mieti nyt!" tai "miksi sä noin tunnet, kun asiat on näin tai noin." tms. Hän ajoi minut niin henkisesti kuin fyysisestikin nurkkaan vaatimalla selittämään jotakin, jota en ymmärrä, ihmetteli ääneen miksi olen masentunut (niin kuin se olisi valintani).
On ehkä hyvä, että joku pakottaa minut esittämään ajatukseni ääneen. Ei ole hyvä, etten saa niitä esittää rauhassa, vaan minulta vaaditaan ja tivataan selityksiä ja jokainen epätoivoinen yritykseni selittää ammutaan alas. Bf ajattelee liian kaavamaisesti: ongelma a, ratkaisu b. Eieieieieieieieieiei...
Ahdistuin, itkin, toivoin jonkun katkaisemaan keskustelun, jonkun, joka olisi sanonut, että hei, rauhoitu vähän ja kuuntele. Itse en pystynyt, jaksanut, voinut. Olin väsynyt ja nurkkaan ahdistettu.
Kuten sanottu, ymmärrän bf:ää, mutta en voi hänelle antaa suoria vastauksia, tai sanoa että olen masentunut koska x ja se ratkeaa x. En helvetti olisi masentunut, jos tietäisin kaikki syyt ja ratkaisut! En ole tilaani valinnut, vaikka siihen ehkä voinkin vaikuttaa!
Huoh...en pystynyt hänen mieltään täysin rauhoittamaan. Nyt ahdistaa ajatus siitä, että ahdistan toista. Aion vain olla niin itsekäs, etten jaksa välittää siitä.
_______________________________________________________
Mitä tulee valitusvirteeni siitä, että haluaisin kokeilla muiden seksiä, kuten kesäpoika asian ilmaisi, johtuu siitä, että olen elänyt 24 vuotta ilman, poikuus tallella ns.
Olen kokematon, seksinnälkäinen ja kaikkiruokainen. Fyysisten halujeni tyydyttämiseen vaaditaan paljon, eikä välttämättä ihan standardiratkaisuilla pystytä tyydyttämään kaikkea, joskin paljon kylläkin. Haluaisin erittäin proaktiivisen kumppanin. Nykyinen on hellä, eikä välttämättä nirso, mutta eläimellisyyttä kaipaan ja aktiivisempaa otetta.
Toisaalta, etenemme muutenkin hitaasti ja hyvä niin. Se on uudessa, vakavassa suhteessa mielestäni tervettä, joskaan suhde ei ole tuomittu tuhoon, vaikka seksi astuisikin kuvaan aikaisin. En vain jaksaisi kaiken muun lisäksi olla seksuaalisesti turhautunut. Olen nuori ja minulla olisi mahdollisuus nauttia nuoresta kehostani. En aio sitä hävetä, ja olen niin itsekäs, että seksuaalisuuteni nousee asteikolla korkealle. Partnerini on parempi pystyä se tyydyttämään, sillä pelkällä henkisyydellä en valitettavasti pysty elämään, vaikka se olisi sitten kunka syvällistä rakkautta tahansa.
Sanokaa mitä haluatte, olen ajattelija ja hellä ja rakastava, mutta haluni ovat suuret ja eläimelliset ja vaativat huomionsa ja ottavat osansa elämästäni. Ne eivät voi jäädä tyydyttämättä tai tukahdetuiksi.
Toisaalta ystäväni totesi myös, että hänen sisarensa on elänyt sangen vilkasta elämää eikä ole siitä omien sanojensa mukaan saanut mitään, mitään ei ole jäänyt käteen; korkeintaan katumusta. Kommentti, jota kaipaan, jonkun joka omasta kokemuksestaan sanoo, että paskaa on, ei kannata toivoa.
_______________________________________________________
Noksu erään kerran totesi, aiheesta haluaisin kokeilla erilaisia ihmisiä, että no joo, et oo päivääkään ollut yksin sen jälkeen, kun itsesi markkinoille laitoit. Totta, kiinnostuneita on ollut, muutamakin, en voi valittaa. Ja tiedän, niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin, että olen hyvä poikaystävä monessakin mielessä. Mutta ei se lohduta paljoakaan nälkääni.
Kaikessa tekemisessäni olen itse ollut enemmän tai vähemmän aloitteentekijä. Kaipaisin kosiskelua, aktiivisuutta, sitä, että joku vaatii minut itselleen ja ottaa. Koen itse olevani se, joka antaa ja nykyisessä suhteessani saankin, mutta en mielestäni tarpeeksi. Olen vain nälkäinen, ehkäpä sitten.