Totesin taannoin poikaystävälleni, kun hän sängyssä maatessamme murehti tyydytystäni (tai sen saavuttamatta jättämistä) kevyen lemmenhetken jälkeen, että "orgasmi on kulutustavaraa ja sen saa missä vaan kenen kanssa vaan, mutta aitoa läheisyyttä ei jokainen saakaan." Sitten suljin hänet syliini vähän tiukemmin ja lähemmäs. Hän oli samaa mieltä.
Lausahdus on mielestäni liian älykästä minulle, varsinkin kun valehtelin, ainakin vähän. Mielestäni tyydyttymisen kannalta orgasmi on lähestulkoon välttämätön. Ja jos partneri ei sitä minulla anna omansa jälkeen ilman eri pyytämistä, ärsyynnyn. Vastavuoroisuus?
Toki kuten aikaisemmin totesin, olen kaikkiruokainen ja nälkäinen ja haluni vaativat ehkä vähän enemmän kuin lämmintä kättä. Ne minulta löytyvät itseltänikin ja olen niillä harjoitellut ja taitojani hionut viimeiset 24 vuotta. Kukaan ei pelkästään kätellen minua tyydytä, sori vaan. Edellinen "suhteeni", jos sitä sellaiseksi voi sanoa, kaatui osin tähän, tosin pienin osin vain. Siitä puuttui kaikki muukin, mutta jos seksi olisi ollut hyvää, olisin saattanut pidempäänkin siinä viihtyä.
Olisi sen voinut tietysti suoraankin sanoa, että jäin vaille, kun bf sitä erikseen kysyi...mutta sitten tulee sellainen ole, että vaatii toiselta jotakin, jota hän ei vapaaehtoisesti tee. Ja se on väärin, kai.
Keskustelua, kommunikointia...sitähän parisuhde on, niin niin...No aikaa on, toivottavasti nälkäni laantuu tai tulee tyydytetyksi. Muuten saatan, itsekin huolestuen, alkaa saalistaa uusilla savanneilla, uutta riistaa. Tiedä sitten, teenkö niin oikeasti, bf on ihana, mutta mutta...olen jossain määrin eläin...ei riitä pelkästään korkeampi henkinen tila...
1 kommentti
kesäpoika
11.8.2008 12:24
Sitten vasta kun kumpikin on ollut suora, voi syntyä se kompromissi. Tai liiallinen taipuminen suuntaan jonne ei halua.
Mäkään en voi jäädä ilman, sillä ilman en palaa alkutilaan vaan jään roikkumaan jonnekin - vajaaseen - tilaan loputtomaksi aikaa, kunnes lopulta tulee turhautuminen ja se ei ole kaunista katseltavaa.