Poikaystävän kanssa oli kivaa, ainakin perjantai ja lauantai päivä. Ajeltiin lauantaina Naantaliin koiran kanssa katselemaan pikaisesti kaupunkia ja nauttimaan paksut kaakaot rannan tuntumassa. Lyhyt, mutta nautittava päiväretki. Ilta meni mukavasti, kuohuviinia nauttien.
Poikaystävä jossain vaiheessa iltaa, iltapalaa laittaessani, vain totesi jonkin lauseen joukkoon, että on huolissaan minusta. Kysyin, että mitä oikein sanoit, ja hän vain totesi, että juu, jutellaan huomenna, kun ollaan vähemmän skumpassa.
No, olin valmis sammuttamaan lyhdyt päästäni jo 23 aikaan illalla, väsynyt kun olin ja vuorokausirytmini "normaali" töiden takia. Poikaystävä alkoi siinä sitten sängyssä minulta kysellä masennuksestani ja vaati saada vastauksia.
Em. ei ole mitään vikaa, hän on oikeutettu kysymään kysymyksensä huolestuneena poikaystävänä.
Mutta...
Olin väsynyt ja suojaton suorastaan. Yritin epätoivoisesti selittää ajatuksiani, mitä masennukseni on jne.; yritin selittää asioita, jotka eivät ole edes minulle itselleni selviä. Poikaystävä vaatii saada selityksiä, katkaisi minut aina lauseen alkuun, sanoen jotain tyyliin: "mutta ei se noin voi olla, mieti nyt!" tai "miksi sä noin tunnet, kun asiat on näin tai noin." tms. Hän ajoi minut niin henkisesti kuin fyysisestikin nurkkaan vaatimalla selittämään jotakin, jota en ymmärrä, ihmetteli ääneen miksi olen masentunut (niin kuin se olisi valintani).
On ehkä hyvä, että joku pakottaa minut esittämään ajatukseni ääneen. Ei ole hyvä, etten saa niitä esittää rauhassa, vaan minulta vaaditaan ja tivataan selityksiä ja jokainen epätoivoinen yritykseni selittää ammutaan alas. Bf ajattelee liian kaavamaisesti: ongelma a, ratkaisu b. Eieieieieieieieieiei...
Ahdistuin, itkin, toivoin jonkun katkaisemaan keskustelun, jonkun, joka olisi sanonut, että hei, rauhoitu vähän ja kuuntele. Itse en pystynyt, jaksanut, voinut. Olin väsynyt ja nurkkaan ahdistettu.
Kuten sanottu, ymmärrän bf:ää, mutta en voi hänelle antaa suoria vastauksia, tai sanoa että olen masentunut koska x ja se ratkeaa x. En helvetti olisi masentunut, jos tietäisin kaikki syyt ja ratkaisut! En ole tilaani valinnut, vaikka siihen ehkä voinkin vaikuttaa!
Huoh...en pystynyt hänen mieltään täysin rauhoittamaan. Nyt ahdistaa ajatus siitä, että ahdistan toista. Aion vain olla niin itsekäs, etten jaksa välittää siitä.
_______________________________________________________
Mitä tulee valitusvirteeni siitä, että haluaisin kokeilla muiden seksiä, kuten kesäpoika asian ilmaisi, johtuu siitä, että olen elänyt 24 vuotta ilman, poikuus tallella ns.
Olen kokematon, seksinnälkäinen ja kaikkiruokainen. Fyysisten halujeni tyydyttämiseen vaaditaan paljon, eikä välttämättä ihan standardiratkaisuilla pystytä tyydyttämään kaikkea, joskin paljon kylläkin. Haluaisin erittäin proaktiivisen kumppanin. Nykyinen on hellä, eikä välttämättä nirso, mutta eläimellisyyttä kaipaan ja aktiivisempaa otetta.
Toisaalta, etenemme muutenkin hitaasti ja hyvä niin. Se on uudessa, vakavassa suhteessa mielestäni tervettä, joskaan suhde ei ole tuomittu tuhoon, vaikka seksi astuisikin kuvaan aikaisin. En vain jaksaisi kaiken muun lisäksi olla seksuaalisesti turhautunut. Olen nuori ja minulla olisi mahdollisuus nauttia nuoresta kehostani. En aio sitä hävetä, ja olen niin itsekäs, että seksuaalisuuteni nousee asteikolla korkealle. Partnerini on parempi pystyä se tyydyttämään, sillä pelkällä henkisyydellä en valitettavasti pysty elämään, vaikka se olisi sitten kunka syvällistä rakkautta tahansa.
Sanokaa mitä haluatte, olen ajattelija ja hellä ja rakastava, mutta haluni ovat suuret ja eläimelliset ja vaativat huomionsa ja ottavat osansa elämästäni. Ne eivät voi jäädä tyydyttämättä tai tukahdetuiksi.
Toisaalta ystäväni totesi myös, että hänen sisarensa on elänyt sangen vilkasta elämää eikä ole siitä omien sanojensa mukaan saanut mitään, mitään ei ole jäänyt käteen; korkeintaan katumusta. Kommentti, jota kaipaan, jonkun joka omasta kokemuksestaan sanoo, että paskaa on, ei kannata toivoa.
_______________________________________________________
Noksu erään kerran totesi, aiheesta haluaisin kokeilla erilaisia ihmisiä, että no joo, et oo päivääkään ollut yksin sen jälkeen, kun itsesi markkinoille laitoit. Totta, kiinnostuneita on ollut, muutamakin, en voi valittaa. Ja tiedän, niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin, että olen hyvä poikaystävä monessakin mielessä. Mutta ei se lohduta paljoakaan nälkääni.
Kaikessa tekemisessäni olen itse ollut enemmän tai vähemmän aloitteentekijä. Kaipaisin kosiskelua, aktiivisuutta, sitä, että joku vaatii minut itselleen ja ottaa. Koen itse olevani se, joka antaa ja nykyisessä suhteessani saankin, mutta en mielestäni tarpeeksi. Olen vain nälkäinen, ehkäpä sitten.
