Mopsi's

Näytetään bloggaukset helmikuulta 2008.
Seuraava

Väsyttää

En ole nukkunut kunnolla kolmeen yöhön. Silmät alkavat jo olla vähän sumeat, eikä ajatuskaan oikein kulje. Väsymys näkyy myös väsymyksenä korjata omia kirjoitusvirheitä :) Ei liene tosin mikään tappio tuo edellinen.

Minua valvottaa mese. Oli ihan hyvin sanottu Nyt-liitteessä Diablo Codyn lainaus: "Tuottavuuteni ihmisenä on laskenut internetin takia." So true. Istun myöhään aamuyöhön ja jutskaan tietyn/tiettyjen ihmisten kanssa. Tällaisen elämäntyylin mahdollistaa vapaa aikatauluni. Kärsii vaan vähän muu elämä siinä sivussa, aivoista puhumattakaan. Mutta kun on niin kivaa seuraa...ei malta jättää...ikävä jo muutenkin.

Tuo ikävän kohde kyllä on varsin selvästi ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut mistään ihmissuhteesta. Täytyy siis "tyytyä" häneen ystävänä, jonka kanssa voi nauttia vähän läheisemmästäkin tuttavuudesta.

En vain ole koskaan nähnyt itseäni muuta kuin parisuhdeihmisenä. Kokeillaan nyt tällaista muotoa ihmissuhteesta. "Muista nauttia" oli kaverin kommentti, kun ihmettelin tätä elämän opettelemista. Täytyy kai sitten asennoitua niin, että ollaan vaan, ei ajatella liikaa (vaikeaa!) ja nautitaan vastaan tulevista asioista. Ei vain tuijottaa hämärään tulevaisuuteen, vaan ottaa kaikki irti tästä matkastakin. Äärimmäisen ihana, joskin suloisen narsisistinen ihminen hän kyllä on <3

Harmittaa tämä väsymys, kun kaverille tuli ulkomaalainen vieras kylään. Olisi mukavaa tutustua, mutta ei jaksa...ei vaan jaksa. Hädin tuskin pysyn sohvalla. Kellokin vasta vaille kahdeksan 8|


- Lapset näyttävät tien -

Aikuisena kyynistymme,
elämä muutuu harmaammaksi,
joskin ei sävyttömämmäksi.

Arki muuttuu arjeksi,
elämä kurjemmaksi,
haaveet katoavat kauemmaksi,
jopa tavoittamattomiin.

Kadotamme taidon välittömään iloon,
kykymme elämään hauskaan,
haaveemme ja mielikuvituksemme laitamme piiloon,
laskemme ne hautaan.

Iän myötä katoaa kyky elää lailla lapsen,
vailla murhetta tulevasta,
tai yleensä arjesta,
siitä tylsästä elämästä,
joka on leipää aikusten.

Nauttikaamme siis lapsista,
suunnannäyttäjistä ja oppaista,
jotka kädestä pitäen näyttävät meille maailman,
sellaisen salaisen ja vapaan,
johon emme enää tietämme löydä arjesta pimeästä,
tästä mielikuvituksettomasta elämästä.


Seuraava