Aikuisena kyynistymme,
elämä muutuu harmaammaksi,
joskin ei sävyttömämmäksi.
Arki muuttuu arjeksi,
elämä kurjemmaksi,
haaveet katoavat kauemmaksi,
jopa tavoittamattomiin.
Kadotamme taidon välittömään iloon,
kykymme elämään hauskaan,
haaveemme ja mielikuvituksemme laitamme piiloon,
laskemme ne hautaan.
Iän myötä katoaa kyky elää lailla lapsen,
vailla murhetta tulevasta,
tai yleensä arjesta,
siitä tylsästä elämästä,
joka on leipää aikusten.
Nauttikaamme siis lapsista,
suunnannäyttäjistä ja oppaista,
jotka kädestä pitäen näyttävät meille maailman,
sellaisen salaisen ja vapaan,
johon emme enää tietämme löydä arjesta pimeästä,
tästä mielikuvituksettomasta elämästä.
2 kommenttia
JPHki
1.2.2008 23:41
"Aikuisena kyynistymme,
elämä muutuu harmaammaksi,
joskin ei sävyttömämmäksi.
Arki muuttuu arjeksi,
elämä kurjemmaksi,
haaveet katoavat kauemmaksi,
jopa tavoittamattomiin.
Kadotamme taidon välittömään iloon,
kykymme elämään hauskaan,
haaveemme ja mielikuvituksemme laitamme piiloon,
laskemme ne hautaan."
- Ei pidä paikkaansa! Olen jyrkästi eri mieltä! Jos näin käy, on sairastunut masennukseen.
"Iän myötä katoaa kyky elää lailla lapsen,
vailla murhetta tulevasta,
tai yleensä arjesta,
siitä tylsästä elämästä,
joka on leipää aikusten."
- Onko lapsen elämä todella niin huoletonta ja murheetonta? En usko. Ei ainakaan minun lapsuus ollut, vaikka olot olivat pääsääntöisesti tasapainoiset. Ja jos jotain huolettomuutta todella menetämmekin, tilalle tulee ymmärrystä ja aikuisen elämäntaitoa, vai kuinka?
"Nauttikaamme siis lapsista,
suunnannäyttäjistä ja oppaista"
- Aivan niin, lapset ovat suuri ilo, omat ja toisten. Mutta kyllä me aikuiset olemme niitä suunnannäyttäjiä lapsille, tai ainakin meidän pitäisi olla.
mopsi22
2.2.2008 00:25
Olet oikeassa JPHki