Aloitin sosiaalipolitiikan opinnot avoimessa yliopistossa. Ajattelin viidentoista vuoden sosiaalialan työuran jälkeen opetella työni teoriaakin.
Ensimmäiseen tenttiin kiiruhdin posket innosta punoittaen. Kipusin Koskenniemenkatua Yliopistonmäelle, moikkasin Snellmania, Runebergia (ja kuka se kolmas olikaan), iskin silmää Geniuksen ohjaamalle nuorukaiselle, tunsin olevani vapaata kansaa vapaan tieteen palveluksessa. Ja siiten se tentti: pari lapsellista kysymystä. Tämäkö se on sitten se taso, tälläkö selviää, huokailin.
Luentojen taso on ollut aivan yhtä maata hipovaa. Professori luennoimassa peruskurssin itsestään selvyyksiä. Luennointi tarkoittaa tässä tapauksessa diojen ääneen lukemista. Halvemmaksi olisi tullut palkkaamalla joku kaunisääninen nuorukainen niitä lukemaan. Tämä on aikuisten ihmisten ajan väärinkäyttöä.
Aihe sinänsä on kiintoisa, eikä intokaan ole loppunut. Tänä iltana istun jälleen reippaana paikallani luentosalissa.
9 kommenttia
JesseJones
5.11.2009 12:23
"Ja siiten se tentti: pari lapsellista kysymystä. Tämäkö se on sitten se taso, tälläkö selviää, huokailin."
Sitähän se on. Sosiaalipolitiikka on melkein hömppätiedettä eli ei sitä ole tarkoitettu ihmisille, joilla on aivot. Nämä hömppätieteelliset kouluttavat ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan vähän enemmän. Laskutaito tai järjen käyttö ei siis kuulu koulutusohjelmaan. Kun opiskelijat istuvat siellä vuosia niin niiltä katoaa myös suhteellisuuden taju, eivätkä ne enää muista, että lukiossa he eivät loistaneet, koska heidän tasonsa ei riittänyt. Kuulema vielä 1970-luvulla oli käyttöä näille ihmisille, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa hyvin. He saivat töitä kahdessa viikossa.
Toisaalta minä sanon ihan suoraan, että älä kitise. Vielä pahempaa olisi, jos olisit jossain fiksuille tarkoitetussa koulutusohjelmassa, jossa joutuisit kärsimään työnteosta tai ajattelusta opiskelussa. Fysiikan tohtorin papereiden jälkeen fyysikko voi sanoa ammattitaidolla toiselle saman alan fyysikolle, ettei hän ymmärrä yhtään mitään toisen tieteellisestä julkaisusta.
Eli pyri vaan niihin keskinkertaisiin suorituksiin ja kehu narsistisesti jälkikäteen kaikille ulkopuolisille miten hieno juttu sosiaalipolitiikka on. Kyllä ne uskovat, kun eivät mistään mitään tiedä. Ai niin, tämä luontuu sinua tyhmemmiltä ihan luonnostaan, joten laita aivot narikkaan. Se helpottaa toisinaan.
Rokkihomo
5.11.2009 14:21
JJ:n omista kitisevistä kommenteista en nyt perusta, mutta roope:
perusopinnot: niiden taso oli oiva motiivi minulle aikanaan opiskella nopeasti, että pääsi perusopinnoista eroon ja opiskelemaan joskus jotakin mielekästäkin.
Proffa luennoimassa peruskurssia kuulostaa leipääntyneeltä ääneen luetulta peruskaurakirjalta...
Yliopiston vaikein tenttihän tulee vastaan pääsykokeissa. Voi sitä silti omaksi ilokseen vastailla tasokkaasti...
Nermal
5.11.2009 15:07
Tuo diojen ääneen lukeminen ei ole mitenkään vieras ilmiö ainakaan tekniikan alalla.... Itse lopetin luennoilla käymisen jo opintojen varhaisessa vaiheessa, kun tulin ajatelleeksi, että luen ne materiaalit nopeammin läpi itse kuin kuuntelen ne ääneen luettuna.
Rokkihomo
5.11.2009 16:02
Jees: Kirjatentti. Ja sitten baariin.
Aboa
5.11.2009 18:05
Olikos se kolmas Lönnrot? Muistelisin niin.
hessefan
5.11.2009 20:34
Mä taas tykkäsin opinnoissani just luennoista, kun niillä näki ihmisiä. Se oli kivaa vaihtelua tenttikirjojen lukemiseen ja esseiden väsäämiseen.
Kaikki proffat ei tosiaan oo kovin intohimoisia esitystyyleissään, mutta kyllä niitäkin löytyy.
Yliopistohuumori vaan on tosi kuivaa.
martin
5.11.2009 23:39
Luennoilla en käynyt, mikäli ei ollut muuta mahdollisuutta. Suoritin lähes kaiken kirjatentteinä - paljon mielekkäämpää kuin kuunnella ulkopuolelta tahditettua tekstiä. (Aina toki ei ole näin, mutta suuri osa niistä luennoista, joita olin pakotettu kuuntelemaan.)Ainevalintani tosin olivat toiset kuin Sinulla.
Roope2
6.11.2009 07:29
Kyllä se kolmas on Lönnrot. Olen aina epävarma, onko se Topelius vai L. Topelius on sen verran nuorempi, ettei ehtinyt opiskella Keisarillisessa Turun Akatemiassa.
Nyt on menossa toinen luentosarja ja toinen professori, joka jatkuvasti kertoo esimerkkejä tutkimuksesta. Parempaan suuntaan siis menossa.
mopsi22
7.11.2009 15:44
Proffat ovat oiva esimerkki siitä, miten asiantuntija ei välttämättä osaa opettaa alaansa ja toisaalta, miksi yo-ihmisilläkin soisi olevan edes perustiedot ja -taidot pedagogiigasta ja didaktiikasta. Hauskin oli oma didaktikkomme, joka opetti meille sitä, miten meidän tulisi opettaa, mutta teki koko ajan opetuksessaan itse ne virheet, joita meidän tulisi välttää.
Yliopistomaailmassa valitettavasti osin on kyse myös resursseista - suuret massaluennot ovat halvempia kuin pienemmät ryhmät. Toisaalta, olen istunut ihan helvetin kiinnostavilla massaluennoillakin, joissa luennoitsija osaa ottaa kuulijansa huomioon ja haltuun. Huumori auttaa.