Kulissin takaa

Aamupävän loikoilin isäni huoneen sohvassa lukemassa hänen kirjahyllystään nappaamaani Martti Turtolan kirjaa A.F.Airo-taipumaton kenraali. Kirjassa oli kiinnostavaa Mannerheim-kritiikkiä. (Hauska yhteensattuma: luin Historia-lehdestä artikkelin Tsushiman meritaistelusta ja hetken päästä selatessani Koskenniemen koottuja huomasin hänen kirjoittaneen siitä runon Hiljainen amiraali.)

Iltapäivän vanuin äitini huoneen nojatuolissa lukemassa hänen kirjahyllystään nappaamaani Anna Kortelaisen kirjaa Päivä naisten paratiisissa. Kirja vaikuttaa lupaavalta tavaratalojen ja shoppailun kulttuurihistorialta.

Äitini kävi tyttäreni kanssa kylpylässä.
Isäni kävi tyttäreni kanssa luistelemassa.

Huomenna pääsee taas kotiin.

Vaaka on kotitalouden turhin kapistus. Peilistä näkee riittävästi. Niinpä en sellaista omistakaan. Kylässä satuin nousemaan sellaiselle. Olin ylittänyt kolmella sadalla grammalla itselleni asettamani ehdottoman painorajani.

Jouduin lohduttautumaan suklaalla ja veljentyttärien Cosmopolitanilla ja Demillä.

Cosmon vuosihoroskoopin mukaan vaaka on suuripiirteinen ja turhamaisin taivaanmerkki. Vaakamies haluaa tulla hemmotelluksi. Potentiaalisen kumppanin on reippaasti otettava aloite käsiinsä toivoessaan actionia, sillä vaaka ei sitä saa tehtyä. Vaakamies myös inhoaa epäsiisteyttä. Ettäs tiedätte.

Oli muuten söötti huilisti Wienin filharmonikoissa; mitenkähän puhaltajalta kävisi blowjob.