Maailmanparantaja

Yks päivä mun kampaajaystävä päivitti mun hiukset syyskuntoon. Sen jälkeen lähdin hänen kotiinsa tapaamaan hänen uutta poikaystäväänsä. Edellisen kans yhteiselämä päättyi hirveeseen riitaan niinku hänen suhteillaan on tapana jossain vaiheessa kyl mennä...

Mun ystävä tykkää kaikesta kauniista ja kalliista mut hänen uus poikaystävänsä on aikamoinen viherpiipertäjä. Ihmettelinki miten he toisensa löytäneet oli mut mun ystävä vaan sanoi et hän niin söpö on että sen takii on yritetty tulla toimeen. Heti alussa jo huomasin miten epäluulosesti tää uus bf mua katseli...

Syötiin yhdessä mun ystävän kotona mut jo tunnin kuluttuu aloin olla aika täys kuuntelemaan niitä juttuja. Ekologiaa, luomuruokaa ja rauhanaatetta yms. Lopulta en vaan jaksanu enää ja sanoin hänelle et jos talouskasvu ja raha niin pahoja asioita on niin mistä hänkin rahansa sais opintotukea varten. Sanoin et viherpiiperöt osaa vaan muita syyllistää siitä et ne yrittää nauttii elämästä eikä turhaan pihistellä elämän laadussa. Seuras tosi pitkä hiljaisuus.

Mun ystävä vilkais muhun vihaisesti vaistoten et tilanne oli menossa vähän väärään suuntaan. Yritin pehmentää vähän sanomisiani ja lisäsin et kukin elää elämänsä omalla tyylillään kun vapaas maassa eletään. Mut et multa on turha odottaa sympatiaa sille et jotkut Kelan rahoilla keskittyy parantaan maailmaa. Hänen naamansa alkoi punottaan ja seuras saarna siitä miten maapallo ei kestäis jos jokainen kuluttais samalla tavalla kuin minä tai mun kampaajaystävä. Vastasin et koko läntisen maailman talous romahtais jos kaikki kuluttais niin vähän kuin hän...

Kun hän tupakalta palas kysyin kuinka luomuna hän sitä tuotetta piti. Sanoin et onko hänestä ihan oikein et me muut maksetaan tupakoitsijoiden itse aiheutetut sairaudet. Jos valitsee polttaa niin maksaa kans sit itse kaiken omasta pussistaan. Oman terveytensä pilanneet tupakoitsijat, juopot tai narkkarit maksakoot itse oman terveytensä pilaamisen. Hän ei vastannu mitään vaan keskittyi läppäriinsä.

En haluu liiaksi nega olla mut vaikee kuvitella et heidän suhteellaan mitään pitkää kestoa vois olla. Mun kampaajaystävä tykkää elämästä ilon irti ottaa ja hänen uus ystävänsä selkeestikin ei siihen kykene. Söpöhän hän omalla tavallaan on jos tykkää siitä et poikamaiset piirteet on säilyny vielä kun miehen iässä ollaan. Mut et hän vielä ei selkeesti oo kiinni oikees elämäs vaan haaveilee maailmasta joka ei perustu todellisuuteen...

Palatessani kotiin kävin Stokkan herkun kautta ja koriin keräilin kaikkee ihanaa "kaukoruokaa" tän höpötyksen vastapainoks. Jos heidän suhde kestää parii viikkoo kauemmin niin ehkä sen kunniaks leivon joskus piirakkaa vaikka kengurusta ja sen vaikka poropiirakkana tarjoilen ;))