Perinteeks on tullu Priden puistojuhlaan omien rakkaiden kavereiden kanssa mennä ja ylpeenä edustaa sitä mitä me kaikki ollaan :) Marssimaan en tänäkään vuonna halunnu mennä koska musta semmonen touhu vasemmiston ynnä muiden hippien keksintöö on eikä kunnolliset ihmiset hirveesti mieltään osottele vaan keskittyy hyvää kuvaa meidän porukoista hetskuille ja muulle yleisölle näyttään. En muutenkaan hirveen hyvin setahomojen ja aktivistien kans oo tullu yleensä toimeen...
Huolella väsätyn piknik-korin kanssa matkaan lähdin ja olin myös päälle laittanu vaihteeks vähän näyttävämpää ;)) En kehua haluis mut tosin ylpeä olin meidän porukasta joka selkeesti enemmän vaivaa oli nähny tän tapahtuman juhlistamiseks :)) Sitä mieltä oon et juhlapäivänä pitää muiden juhlaa kunnioittaa näkemällä vähän huolta pukeutumiseen, vähän ikävältä tuntu nähdä jonku verran esim. tennareissa ja kuluneis farkuissa olevaa aikuista porukkaa. Teinit on asia erikseen mut luulis isojen miesten ja naisten tilannetajun olevan vähän parempi...
Mut noin muuten oli kyl ihanaa huomata miten aikamoisen erilaiset ihmiset niin hyvässä sovussa keskenään oli. Hieman kyl harmittamaan jäi et mun kampaajaystävä ihan turhaan parin vuoden takaiseen exäänsä törmäs jonka kanssa hänellä hirveän huonot välit on olleet :/ He sitten alkoi pari sanaa vaihdettuaan toisiaan huorittelemaan ja ohikulkevien katseet meidän porukkaan hetkeks kiinnitty...Muiden piti heidän väliinsä mennä jottei olis vielä ikävämmäks tilanne menny :/ Lopulta me päästiin jatkaan herkkukorin tuhoomista...
En voinu myöskään välttää näkemästä niitä ihmisii joita en olis halunnu nähdä. Nää piirit on kuitenkin aika pienet niinku me kaikki tiedetään. Mun entinen pitkäaikane ystävä joka mut kylmästi jätti kahvilan ulkopuolelle joku kuukaus sitten odotteleen oli kans paikalla. Hän mulle nyökkäs ja nyökkäsin takasin mut ei sen enempää halua ollu keskusteluu jatkaa. Jos luottamus kerran menee niin sitä on kyl aika vaikee saada enää takas...
Mut joistakin ikävistä ihmisistä huolimatta aika ylpee koko tapahtumasta oon. Musta puistojuhla on ihan loistoesimerkki siitä miten porukat hyväs henges kokoontuu yhteen tapaamaan tuttuja joita ei oo nähny vähään aikaan. Samalla ku pukeudutaan hyvin ja juhlitaan tyylikkäästi me tehdään itsemme nähtäväks ja heterotkin melkein kateelliseks tulee kuinka hyvätapasta ja siistii porukkaa meikäläiset on. Semmosille oikeuksiakin antaa mieluummin ku huonosti käyttäytyville junteille...
Ainii...jälkeenpäin sain monta tosi suloista ja ihanaa tekstarii kun mua kiiteltiin miten paljon vaivaa nähny olin herkkukorin eteen <3
