Nyt on kyllä semmonen olo, että ei jaksaisi _yhtään_ mitään! On vaan semmonen olo, että mikään ei onnistu, eikä mitään jaksa muutenkaan tehdä ja että kaikki menee päin mäntyä.
Tänään oli harjoittelun arviointikeskustelu. Vähän jäi semmoinen olo, että meni suoraan sanottuna perseelleen koko homma. Sain parista sellaisesta asiasta palautetta, jota en itse edes ole huomannut, mutta joita ohjaaja oli miettinyt ilmeisesti paljonkin. Tosi "mukavaa", kun ei ole aikaisemmin voinut sanoa niistä asioista, niin enpä ole voinut myöskään korjata toimintaani. Sikäli hassua, että ei ole aikaisemmin mulle sanonut mitään niistä asioista, kun jo ihan alussa oikein varoitti, että on suorapuheinen ihminen. Ilmeisesti se oli kuitenkin vain tekosyy sille, että hän kertoo avoimesti kommenttinsa liittyen ihmisten ihon väriin ja kansallisuuteen.
Muutenkin tuntuu, että meni jotenkin sukset ristiin ton ohjaajan kanssa. Tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta nyt jotenkin ei hommat toimineet. Alkoi loppuharjoittelusta jo kyllä kyrsimään kaikki "perhanan venakot..." ynnä muut kommentit. Ihan kuin olisi eksynyt Persujen puoluekokoukseen!
No, olihan sitä paljon onnistumistakin harjoittelun aikana, eikä tämä missään nimessä ollut hukkaan heitettyä, mutta nyt on vaan nuo epäonnistumiset päällimmäisenä mielessä.
