Mä olen nyt ihan sekaisin. Mutta kivalla tavalla sekaisin.
Jostain kummasta tuo hassunhöpö mies pölähti ja sekoitti normaalin sinkkuelämäni ja lopetti sen.
Jostain ihmeellisestä syystä pystymme olemaan täysin omia itsejämme toistemme seurassa, kummankaan ei tarvitse olla olevinaan tai esittää tai jännittää toisen läsnäollessa. Me kummatkin olemme olleet vähän ihmeissämme asiasta, että pystymme olemaan täysin luonnollisesti toistemme seurassa.
Kaikenlisäksi, vaikka olemme tunteneet vasta muutaman viikon, olemme kertoneet toisillemme asioita, mitä emme ole kertoneet ikinä kenellekään muulle. Ainakin minä olen, kuulemma myös hän. Olemme täysin avoimia toisillemme, hassua miten toinen voi tuntua niin.... en tiedä miten kuvailla sitä tunnetta miltä hän tuntuu...
Hyvältä?
Oikealta?
Uskomattomalta?
Vatsanpohjaakutittavalta?
Emmäätiä...
Ja seksikin on hyvää. Vielä kaiken lisäksi. Perkele.
Eihän tästä tule yhtään mitään.
Nyt hanibani meni salille pumppaamaan, mun tekis mieli kans, mutta räkätauti on vielä päällä. En ole päässyt salille kunnolla yli kolmeen viikkoon, tuntuu löysältä olo. Olen vähän kuin rantautunut merinorsu. Kolme tonnia traania.
Vanha koulukaverini, Erla, kurvaa tunnin kuluttua noutamaan minua, halusi kaverin sEXHIBITIONiin... Perheellinen nainen! Seksimessuille homokaverinsa kanssa! Siveetöntä! ;-)
1 kommentti
martin
17.4.2007 16:18
Kuinka ihanaa! Hyvin tuon kuvaamasi suuntaista minullakin oli tavatessani rakkaani. Jo kolmantena päivänä olin ylittänyt jopa itseni rajat kertoessani ...ja mikä hämmentävintä - jatkuvasti sain täydellistä takaisin. Kaikki niin kohdalleenosuvaa.