Scherzo-journalism

Huh huh
Ei ole kauheasti kerennyt viime päivinä blogailemaankaan. On sen verran kiirusta ollut.
Aamulla töihin, sitten kotiin ja roudaamaan kamaa.
Viime viikko roudattiin kamaa hanilta mulle ja hanin siskolle lauantaina meni se yksi kuorma. Nyt tällä viikolla sitten roudataan kamaa mun asunnosta uuteen asuntoon.

Miten voi kahdella hintillä olla niin jumalattomasti kamaa!!!!!
Helposti ilmeisesti...
Noh.. sitten ollaan hintit vintillä tavaramaailman keskellä.
Nyt jotenkin se asunto näyttää aivan täysin kaoottiselta kun on laatikoita ja jätesäkkejä ja sitä sun tätä siellä täällä ja joka puolella.
Mutta kai se siitä kun saa tavarat paikoilleen.
Tänään menee viimeiset pikkuirtain kamat multa uuteen asuntoon ja sitten onkin vain enää suuremmat kalut siirtämättä.
Jännityksellä odotamme miten sänky asettuu makuuhuoneeseen :P

Meidän oli vaan ihan pakko hommata nämä ihanat karvaturrit :-)

Talvi antaa ensimmäisiä merkkejä itsestään.
Kirpeän kylmä aamu.
Helsinki tuoksui suurkaupungille tyynen ja kylmän yön jälkeen, sellainen savusumuinen tuoksu/haju. Jotenkin tuli mieleen esim. Madrid.

Jotenkin on vähän alakuloinen olo. En tiedä oikein miksi. Johtuuko se kenties muutosta? Töistä? Äidistä?
Varmaankin kaikkien yhteisvaikutuksesta.
Eilen saatiin tietää, ettei päästäkään muuttamaan vielä tällä viikolla, vanhan asukkaan uudessa asunnossa ei ole lakka kuivunut portaissa...
Noh... onneksi ensi viikolla sitten pääsee tositoimiin. Ärtsyä vaan, että koko muuttorumba pitää tehdä viikolla. Hanin asunto menee vuokralle 1.11. alkaen, joten tällä viikolla pitää siirtää kamat hanilta minun luokse ja sieltä sitten ensi viikolla uuteen asuntoon.
Onneksi sovittiin vanhan omistajan kanssa, että saamme tuoda yhteen huoneeseen kamoja lauantaina hanilta.

Noh... eiköhän tämä tästä....
Ensi viikko onneksi näyttää vähän rauhallisemmalta töiden kannalta kuin tämä viikko, ainakin toistaiseksi.... :P

En ole muuten soittanut äidille sitten toissa viikon torstain... eikä ole sieltäkään kuulunut mitään tänne päin. Isältä tuli tekstiviestiä viime viikolla. Päätin, että nyt äiti saa kyllä ottaa yhteyttä, jos ei muuta osata puhelimessa tehdä kuin möykätä ja haukkua.

Ämpäribileet... 8 litraa ilolientä jäljellä...

Kaksi poikaa (ok.. aika miehiähän ne nyt oli)...
He laittoivat profiilinsa deittisivustolle, olivat sinkkuja, tekivät sinkkujen juttuja. Toivoivat löytävänsä jonkun josta välittää ja joka välittää, oman rakkaan.

Eräänä maaliskuisena päivänä toinen heistä saapui matkaltaan kaukaa maailman toiselta puolelta kotiin. Hän katseli deittisivustoa ja huomasi kivannäköisen pojan profiilin. Reissusta palannut poika laittoi kivannäköiselle pojalle viestin.
He viesteilivät ja kuinka ollakaan pari päivää myöhemmin päätyivät kahville. Kahvilla istuessaan pojat huomasivat jutun luistaneen yllättävän hyvin ja sopivat menevänsä illalliselle parin päivän kuluttua.
Mikäs siinä, mukavantuntuinen kaveri.

Illallinen oli mukava, kallis tosin, kummaltakin meinasi mennä pasmat sekaisin laskun tultua pöytään.
Oli perjantai-ilta. Pojat kävelivät kaupungilla ja ottivat yhteisen ratikan kotiin, asuivathan he parin korttelin päässä toisistaan. He sopivat tapaavansa sunnuntaina, sillä reissaajapojan ystävät olivat tulossa käymään lauantaina ja olisivat yötä.
Sunnuntaina he tapasivat elokuvien ja viinin merkeissä.
Kivannäköinen poika jäi yöksi reissaajapojan luo.
Seuraavana päivänä kumpikin oli väsynyt töissä ja oli pukeutunut korkeakauluksiseen neuleeseen.
Siitä lähtien nämä kaksi ovat oleet erottamattomat.
Tai no.. ainakin työajan he ovat erossa... :P

Tänään on taas maanantai. Ei ole jotenkaan maanantaiolo, eilen aamulla oli maanantaiolo, säikähdin herätessäni, että olen myöhässä töistä.

Eilen nukuttiin hanin kanssa kunnon päikkärit, jotka aiheuttivat tietysti sen, että kun piti illalla mennä nukkumaan, molemmat olimme pirteitä kuin peipposet. Nukahdin vasta joskus yhden jälkeen, kai...

Flunssa on vieläkin vähän päällä, onneksi poistumassa, ryin täällä nyt siihen malliin, että öljyä nousee pulputen maasta. Jotenkin sellainen raukea olo. Töidenkin osalta on hassu tilanne, en oikeen tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ärsyttävää.

Mutta kaipa se tästä taas lähtee käyntiin.
En muuten tiedä onko tuo ulkona oleva harmaus, kosteus ja syksyn kalma kiehtovan salaperäistä vai pelkästään masentavaa? Outoa...

Jälleen torstai kun blogaan...
Tuossa tilassa pitäisi olla joku sellainen hymiö joka kuvaisi sekavaa mielentilaa, joten valitsin tuollaisen perusiloisen hymiön. Se nyt kuitenkin kuvaa parhaiten ehkä tämänhetkistä tilaani.

Tämä viikko on mennyt sairastellessa, joku angiinanpoikanen iski, tai sitten ei, tai jotain ja sitten päälle iski normaali flunssavirus. Huomenna ajattelin tehdä ihan kotitoimiston. Lisäksi hanilla on ollut tämä viikko myös sairaslomaa, joten tässä on möhöilty kotosalla ja katsottu Frendejä urakalla koko viikko.

Niin joo... siitä kotireissusta piti kirjoitella...
Noh, sainpa viestin vietyä perille, että muutetaa hanin kansa yhteen. Äiti ei vieläkään sitä tunnu sulattavan. Eikä tunnu myöskään ymmärtävän, että olen aikuinen ihminen ja vastaan omista asioistani ja omasta omaisuudestani. Ja etenkään ei tunnu ymmärtävän, että osaan tehdä rationaalisia päätöksiä, enkä ole sinisilmäinen ohjailtava tahdoton nukke. Noh, eipähän hän ole ollut seuraamassa päivittäistä elämääni reiluun yhdeksään vuoteen.
Isä sentään on aina yhtä rauhallinen, sanoi jopa äidille, että mitä ihmettä sinä vauhkoat ja huudat kun se ei asiaa muuta miksikään. Sanoi vielä sen lisäksi jotain joka sai minulla melkein silmät kostumaan ja pienen itkun kurkkuun. "Ihan sama poika se minulle on aina, riippumatta siitä kenen kanssa elää tai mitä tahansa tekee".
Äiti ei tuohon kommentoinut mitään.

Ah ja juu!!! Soitin tänään äidille... nyt minulla on ilmeisesti suusyöpä kun harrastan suuseksiä miesten kanssa ja sen takia tämä streptokokki-bakteeri on päässyt nieluuni. En kestä...
Ilmeisesti sekin on nyt jotenkin yhteyksissä homouteeni, että mittaan kuumetta suusta, ihan kun en olisi tehnyt viimeset 15 vuotta niin...
Sanoi myös ettei hänen ole vielä tähän mennessä tarvinnut kenenkään mulkkua imeä, meinasin sanoa, että josko se auttaisi joihinkin asioihin, mutta hillitsin itseni...
En enää oikein tiedä pitäisikö noille äidin puheille itkeä vai nauraa vai mitä...
Harmillista on se, että tiedän, ettei äiti puhu tästä asiasta kenenkään kanssa, vaan pähkii asioita yksin omassa päässään ja sitten ne purkautuvat minulle puhelimessa. Isäkin on aina pari viikkoa kerrallaan töissä, ettei voi hänenkään kanssa puhua.
Äiti myös sanoi puhelimessa häpeävänsä minua.

Noh, jos se siellä leppyisi jossain vaiheessa.....
Nyt hanin kanssa iltapalaa ja sitten tutumaan :-)

Meillä on pesupuuhat menossa :-) Tekisi mieli ottaa kissa, tai kaksi, mutta ei ehkä juuri nyt. Kenties sitten kun ollaan vanhoja hinttejä ja lopultakin meillä on se 350 neliötä Eiranrannasta... :P
Uutisia kotopuolesta, mamman helmoista myöhemmin.:-)

Pitää muistaa miljoona asiaa!!!!!
Osoitteenmuutokset!
Varainsiirtoverot!
Ilmoituksia sinne ja tänne ja tuonne!!!
Laajakaistan siirto!!
Muuttoilmoitus!
Käääks!!!
Argh!!!

Tsumppadumppa....

Nyt kun sais myytyä oman asuntonsa... Ostakee ostakee!!!!

Ah juu... huomasimme eilen osakekirjoista, että asunnon omistajuus palautuu homoille :D
Ensimmäinen omistaja oli ollut heteropari, asunut 3 vuotta, toinen omistaja homssupari, asunut 2 vuotta, nykyinen taas hetero, asunut vajaan vuoden :-D

Jälleen maanantai.
Jälleen töissä.
Huhhoi.
Mulla on ollut jotenkin totaalinen tukos blogin pitämisen suhteen viimeisen viikon aikana. Mitään ei oikeen ole tahtonut tulla ulos. Lisäksi koko viime viikon mulla oli vähän masentunut olotila. Ihan sen muutaman päivän äidin ja isän puhelurumban päätteeksi. Sen jälkeen sitten olen puhunut kerran äidin kanssa puhelimessa perjantaina, jolloin soitin hänelle.
Tällä kertaa ei tullut mitään saarnaa tai mitään asiaan viittaavaakaan esille keskustelussa, naapurit olivat nimittäin käymässä ja muutenkin puhelu oli kovin lyhyt ja virallinen.

Huomenna tehdään kaupat uudesta asunnosta, vähän jänskättää. Eilen oli näyttö minun vanhasta asunnostani, välittäjästä ei ole vielä kuulunut mitään, joten ilmeisesti tarjouksia ei ole sadellut kovinkaan kummoisesti....

Ai niin, piti ilmoittaa pomolle, etten tule huomenna töihin vasta kuin tuossa lounaan jälkeen.