Torstaista törinää

Jälleen torstai kun blogaan...
Tuossa tilassa pitäisi olla joku sellainen hymiö joka kuvaisi sekavaa mielentilaa, joten valitsin tuollaisen perusiloisen hymiön. Se nyt kuitenkin kuvaa parhaiten ehkä tämänhetkistä tilaani.

Tämä viikko on mennyt sairastellessa, joku angiinanpoikanen iski, tai sitten ei, tai jotain ja sitten päälle iski normaali flunssavirus. Huomenna ajattelin tehdä ihan kotitoimiston. Lisäksi hanilla on ollut tämä viikko myös sairaslomaa, joten tässä on möhöilty kotosalla ja katsottu Frendejä urakalla koko viikko.

Niin joo... siitä kotireissusta piti kirjoitella...
Noh, sainpa viestin vietyä perille, että muutetaa hanin kansa yhteen. Äiti ei vieläkään sitä tunnu sulattavan. Eikä tunnu myöskään ymmärtävän, että olen aikuinen ihminen ja vastaan omista asioistani ja omasta omaisuudestani. Ja etenkään ei tunnu ymmärtävän, että osaan tehdä rationaalisia päätöksiä, enkä ole sinisilmäinen ohjailtava tahdoton nukke. Noh, eipähän hän ole ollut seuraamassa päivittäistä elämääni reiluun yhdeksään vuoteen.
Isä sentään on aina yhtä rauhallinen, sanoi jopa äidille, että mitä ihmettä sinä vauhkoat ja huudat kun se ei asiaa muuta miksikään. Sanoi vielä sen lisäksi jotain joka sai minulla melkein silmät kostumaan ja pienen itkun kurkkuun. "Ihan sama poika se minulle on aina, riippumatta siitä kenen kanssa elää tai mitä tahansa tekee".
Äiti ei tuohon kommentoinut mitään.

Ah ja juu!!! Soitin tänään äidille... nyt minulla on ilmeisesti suusyöpä kun harrastan suuseksiä miesten kanssa ja sen takia tämä streptokokki-bakteeri on päässyt nieluuni. En kestä...
Ilmeisesti sekin on nyt jotenkin yhteyksissä homouteeni, että mittaan kuumetta suusta, ihan kun en olisi tehnyt viimeset 15 vuotta niin...
Sanoi myös ettei hänen ole vielä tähän mennessä tarvinnut kenenkään mulkkua imeä, meinasin sanoa, että josko se auttaisi joihinkin asioihin, mutta hillitsin itseni...
En enää oikein tiedä pitäisikö noille äidin puheille itkeä vai nauraa vai mitä...
Harmillista on se, että tiedän, ettei äiti puhu tästä asiasta kenenkään kanssa, vaan pähkii asioita yksin omassa päässään ja sitten ne purkautuvat minulle puhelimessa. Isäkin on aina pari viikkoa kerrallaan töissä, ettei voi hänenkään kanssa puhua.
Äiti myös sanoi puhelimessa häpeävänsä minua.

Noh, jos se siellä leppyisi jossain vaiheessa.....
Nyt hanin kanssa iltapalaa ja sitten tutumaan :-)