Syksy on tulossa, syksyn tuoksu on joka paikassa.
Tulisipa pitkä ja kuulas syksy. Mikään ei ole mahtavampaa kuin kuulaas syksyinen aamu, värikkäät lehdet, raikas ilma joka herättää keuhkot ja mielen.
Vierasinvaasio on ohi. Äiti ja naapurin porukat ovat poistuneet. Tuli vierailtua Korkeasaaressa ja Lintsillä, harvinaisen vähäisillä hermoromahduksluvuilla tällä kertaa selvittiin :D
Tänään onkin sitten tiedossa massiivinen vuodevaatepesu-urakka, ensimmäinen koneellinen on jo pesussa.
Toinen iso kisu! :-)
Iso kisu! :-)
Tänään olen ollut ihan perjantai-fiiliksissä koko päivän. Vielä kuitenkin pitäisi jaksaa huominen ennen viikonloppua. Tosin äiti on tunkemassa huomisiltana naapurin rouvan kanssa viikonlopuksi kylään, argh... Tod.näk. noin 50000 eritasoista hermoromahdusta tulossa seuraavan parin-kolmen päivän aikana.
En saanut sitten edes työhaastattelukutsua siihen paikkaan minne laitoin törkyhyvän hakemuksen. Ilmeisesti oli taas pistetty paikka hakuun, ihan sen takia, että avoimet paikat on pakko laittaa julkiseen hakuun vaikka siihen paikkaan on jo tiedossa joku ihminen ennen minkään virallisen hakuprosessin alkamista. Ärsyttävää tuollainen. Toisaalta jos olisin itse siinä tilanteessa, että minulle on pedattu paikka niin.... mutta kun ei ole!!! Perkele...
Olenkohan jo kertonut, että koko Lontoon reissun järkyttävästä rahanmenosta saa oikeastaan syyttää yhtä heräteostosta. Farkkuja. Eksyin "vahingossa" Replaylle ja silmääni pistivät heti ovelta yhdet tietyt housut. Niitä oli sitten pakko kokeilla ja miettiä ja lähteä vielä Dieselille varmistamaan, että siellä ei ole yhtä hienoja ja hyvejä housuja. Sitten piti saada vielä taustatukeakin.. Noh... Mr. MasterCard älähti £150 arvosta :-( tai :-) tai :-/
Noh, sainpa farkut joita ei taatusti kovin monella Suomessa ole... Elämä on.. tai jotain...
Liikaa kahvia... join kaksi jättimukillista kahvia tuossa kahdeksan maissa tajuamatta, että kello olikin niin paljon. Nyt sitten ei nukututa vaan on *täjänggggg* olo... Normaali kahvi ei olisi vaikuttanut mitenkään erikoisesti, mutta pihistin sumpit Robert's Coffeesta ostetusta mexicana-java-ethiopia-mega-kofeiini-paahdosta... vähän aikaa sitten tunsin kofeiinitärinää.
Oletteko muuten nähneet elokuvan Tapaus punahilkka tai Hoodwinked lontoonkielellä? Siinä on orava joka saa hyperaktiivisuuskohtauksen saadessaan kahvia :D Jotenkin samaistuin pikku orkkuun :-)
*täjängggg* ÄLÄMÖLÖUNGALAPUNGALA!!!
tihihiiithiiiii
Taidan viettää kotitoimiston huomenna, ei palavereja ja josko tämä flunssakin hieman hellittäisi jos ei kahkoaisi paikasta toiseen tuplanopeudella. Sais kunnon kahviakin, eikä sitä automaattimoskaa. ;-)
:-D oi kuinka lapsena tuli piirreltyä ja kirjoiteltua pölyisiin autoihin... Joku jatkaa perinnettä hieman vanhempana näköjään :-D
Järkyttävää, nyt on jo syyskuun toinen päivä. Minne vilahtivat kesä-, heinä- ja elokuut? Tuntuu ihan kuin vasta viikko sitten olisi ollut toukokuu. Kohta tulee taas viides vuodenaika ja pimeys. Äh...
Jalkaan ei enää aamulla koskenut sen ihmeemmin, joten kyseessä oli ilmeisesti pelkkä massiivinen lihaskrappi, onneksi. Liekö syy Voltarenin vai minkä, tänään ei oikeen huvita mikään. Pitäis siivota, ei innosta. Pitäis syödä, ei innosta. Innostais ees kattoo telkkaria.. mut ei... Ajattelin lähteä kaupungille, nääääh... Istun sitten tässä näköjään.
Hain perjantaina mielenkiintoiseen paikkaan firman sisällä, työ jossa ei tarvitse nähdä sitä helvetin SAPia, eikä murehtia laskujen ulkonäöstä. Sitäpaitsi nykyisessä hommassa tämä syksy näyttää poikkeuksellisen murhaavalta. Valmistelemme nimittäin Suomen taloushistorian suurinta yritysfuusiota, että näin...Haluan pois alta... Kirjoitin sellaisen hakemuksen että eräs entinen työkaverini sanoi että ostaisin vaikka sian säkissä tuollaisella myyntipuheella, no, saa nähdä ostavatko. Toivottavasti pomo ei ole löytänyt tätä blogia, hän nimittäin ei tiedä aikeistani ainakaan vielä yhtään mitään.
Perhanan pillerit väsyttävät, menen päivätorkuille...
Heräsin tänä aamuna aivan mielettömään kipuun oikeassa pohkeessani. Yrittelin aamulla venytellä pohjetta ja tungin jopa puoli purkkia Ice Poweria pohkeeseen mutta ei oikeen mikään auttanut. Kun lähdin sitten liikkeelle ja töihin olo hieman helpotti mutta käveleminen oli vähän tuskaisaa välillä. Sinnittelin työpäivän ja sain työterveyden kautta lääkärin, jolta sain sitten Sirdaludia ja Voltrarenia lihaksen jännitystilan saamiseksi normaaliksi.
Simahdin aivan täysin pillereiden voimasta ja kun heräsin pohjetta jomotti entistäkin enemmän. Aloin pelätä että kyseessä voisi olla veritulppa :-/ Oireet nimittäin viittasivat siihen. Suhasin itseni Marian sairaalaan terveyskeskuspäivystykseen, jossa topakka lääkäritäti totesi, että todennäköisesti kyseessä on rasitusvamma ja lihaskramppi, ei veritulppa sillä pohje ei ollut turvoksissa ja liikkuessa olo helpotti. Taidan siis napata kohta uuden annoksen tainnutustabuja ja toivoa että jalka on parempi huomenna...