Toisinaan vaikeat asiat ovat itse asiassa sangen yksinkertaisia (elleivät sitten jopa säännönmukaisesti). Niitä ei ehkä vain itse näe liian läheltä katsoessaan. Siksi onkin mukavaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka katsovat vähän aikaa pää kallellaan ja sitten toteavat, että paidan napittaminen olisi helpompaa, kun paidan kääntäisi oikein päin.
No, ei näin ole minulle sattunut, mutta esimerkkinä kerroin. Itselleni on todettu muun muassa:
"Tarvitseeko meidän tutustua toisiimme ainaisen itsetutkiskelun ja syväluotaamisen kautta? Mitä jos vain juteltaisiin niitä näitä ja tutustuttaisiin toisiimme siten, vähän kevyempien aiheiden kautta. Ei olisi sitten aina ihan niin ahdistunut olo keskustelujen jälkeen."
"Etsit aina etsimällä jotain, josta voit pahoittaa mielesi vain, koska haluat olla ahdistunut."
"No, tarvitseeko ihmisestä ollakaan kiinnostunut sen erityisemmin? Joskus voi tutustua uusiin ihmisiiin vain sen takia, että tutustuu uusiin ihmisiin."
Tuossa eräitä katkelmia, tässä tapauksessa samalta ihmiseltä. Oikeassa on, vaikka sitä tässä onkin ehkä lukijan hankala ilman kontekstia ja minua tuntemattaan todeta.
Ensimmäiseen syyllistyn. Tosin, suhteen laatu on sellainen, että se aiheuttaa päänvaivaa, varsinkin "aloittelijalle", jos ihmissuhteissa nyt voidaan katsoa olevan kokeneempia ja vähemmän kokeneita; jokainen suhde kun kuitenkin on yksilöllinen. Angstaan, kun on huono olo enkä oikein tiedä, missä mennään.
Totta on myös se, että hakemalla haen asioita, joista huono olo tulee. Se johtuu taas siitä, että tulkitsen liian tarkkaan toisen sanomisia. Olen sanomissiani ja kirjoittamisissani tarkka, lyhytsanainen ja ylianalyyttinen, hän taas sangen impulsiivinen puhuen ja kirjoittaen mitä mieleen tulee. Usein siis tulkitsen jotain, jota hän ei ole edes sen pidemmälle ajatellut, aivan liian syvällisesti ja pitkään. Väärinymmärrykset ovat siis ainaista arkipäivää :) Yritän oppia suurentamaan sihtiä, etten takerru ihan kaikkeen.
Kolmantena tuo ihmisiin tutustuminen. Totesin olevani sellainen, että jos en kiinnostu ihmisestä tai koe (hyvänen aika sentään, kyynistä) hänestä olevan minulle mitään henkistä tai fyysistä hyötyä, etten hänestä kiinnostu. Mutta miksi en voisi tutustua ihmisiin siitä huolimatta, vaikka heihin ei sen suurempaa yhteyttä olisikaan, vain sen vuoksi, että uudet ihmiset tuovat uusia näkökulmia (joka toki voidaan nähdä hyödyksi ;). Pois liika hyöty- ja tehokkuusajattelu.
Ovat sinällään yksinkertaisia asioita, mutta kuvaavat hyvin tapaani lähteä KAIKKIA asioita tulkitsemaan negaation kautta. Äärimmäisen kuluttavaa, mutta se on tapa, jonka olen kotoa oppinut. Selkärangassa niin sanotusti. Ollapa positiivisesti ajatteleva ja elää ehkä jopa vähän pidempään sen ansiosta.
Opettelen siis uusia tapoja ajatella ja tarvitsen siihen niitä paidannapeista huomauttelevia: "äläs nyt, siinä tuopissa on itse asiassa vielä puolet JÄLJELLÄ...." :D
Näin, tulipa jotain kirjoitettua, selkä kipeänä ja pää väsymyksestä (ja epämääräisten päiväunien jäljiltä) hitaana ja sekavana :D
