Mitä olette kyseenalaistaneet elämässänne?

Mitä asioita olette kyseenalaistaneet elämässänne? Tarkoitan asioita, joiden keksiminen ja sitten asian silloisen nykylaidan muuttuminen/muuttaminen on saanut olonne hyväksi/huonoksi. Ovatko tilanteet olleet mielestänne aina mukavia/epämukavia tai vaan opettavia? Oletteko joskus löytäneet elämästänne jonkin sellaisen osa-alueen/ajattelutavan yms. jota ette ole tienneet olevankaan olemassa ja jonka löytäminen ja kyseenalaistaminen on saanut aikaan onnellisuutta/masentuneisuutta?

Pitkä lista kysymyksiä, jotka ajattelin kysyä. Masennukseni ja ahdistukseni - ainakin tulkintani mukaan - johtuu pitkälti siitä, että aloin kyseenalaistaa koko elämäni, kaikki oikeina pitämäni ajatukseni ja arvoni ja arvostukseni. Tarkemmin kyseenalaistin ne ja totesin ne vääriksi, tai ainakin haluan kokeilla jotakin muuta.

Toistaiseksi - olen toki muuttanut monia ajatuksiani ja toimintaani ja hypännyt uuteen monta kertaa viime syksyn jälkeen, tehnyt monia, ehkä suuriakin asioita - olen vain entistä ahdistuneempi. Jokin tai jotkin asiat ovat jossain syvällä, ne syyt syiden takana, joihin en tunnu pääsevän käsiksi tai joita en vain tunnista.

_______________________________________________________

Eilen maanantaina oli tarkoitukseni raahautua mäelle opiskelmaan. Teinkin sen, kunnes sinne päästyäni totesin olevani äärimmäisen vittuuntunt. Ympärilläni oli vain innokkaita ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joista kaikki on niiiiin hienoa, sekä vanhempia opiskelijoita, jotka tietäväisinä menevät edestakaisin käytäviä. Ahdistuin ja vittuunnuin...ja jätin luennon väliin, kun noksu ehdotti muuta tekemistä. Oli onneksi helvetin hauskaa ja tuskin menetin mitään, kyseessä kun oli ensimmäinen luentokerta (=tämä tiede tutkii sitä ja tätä -diipadaapaa, samaa asiaa, joka lukee tieteenalan perusopuksen ensimmäisellä sivulla).

Tänään menin aamulla luennolle, ja se oli, no, ahdistavaa sekin. Vittuunnuin onneksi vasta luennon jälkeen ja tulin kotiin. Korkkasin punkun, vähän omenaa, port salut -kermajuustoa ja erilaisia pähkinöitä hoitavat tällä hetkellä vittumaisinta oloa. Onneksi en tunne itseäni ihan saamattomaksi, sillä sosiologian perusopus on luennassa. Sekin tosin edistyy mukavasti vain siksi, että on tieteenä niin lähellä kasvatustiedettä sekä siksi, että ajattelen maailmaa sosiologin tavoin. Ja myönnän, vaikka sen voisi joku tulkita joksikin positiiviseksi taholtani, että sosiologia vähän jopa kiinnostaa, ainakin enemmän kuin kasvatustiede.

_______________________________________________________

Ja vielä kysymyksiä: kuinka pitkä bloggaus on liian pitkä ja kuinka paljon saan valittaa, että vielä jaksaa joku lukeakin?

Lisää Rimbaldia lasiin, kauniin punainen, joskin ei maultaan mitenkään erikoinen. Sanoisin, kuten niin monesta kohtuuhintaisesta viinistä, että ei paha. Ehkä tuokin kuvastaa ajatteluani...ei voi sanoa hyvää, vaan negatiivisen kautta ei paha.

Hohhoijaa samson, crow up and be a human....