Heräsin tässä juuri ajatukseen, että elän Turussa ilman varsinaista yhteisöä ympärilläni. Toki minulla on kaupungissa sisko naisensa kanssa, noksu ja poikaystäväni sekä yksi hyvä naisystäväni, mutta siinä ne ihmiset sitten olivatkin.
Olen aloittanut opintoni Raumalla, joten Turun yon opiskelijat ovat minulle järjestäen täysin vieraita. Samoin vieraita ovat kaikki opiskelijayhditykset menoineen ja tapahtumineen. Menen siis mäelle istumaan luennoille, joiden osanottajista en tunne yhtäkään ja syön ruokaloissa, joissa en voi rennosti liittyä yhteenkään seurueeseen. Kun harvat ystäväni ovat matkoilla tai omissa menoissaan ja poikaystäväni viiliettää oman opiskelijajärjestönsä ja ystäviensä mukana, istun minä sitten yksin kotona. Tämän takiako muutin Turkuun?
Toki saan aikani kulumaan (!) opiskelemalla...
En kuulu siihen ihmistyyppiin, jolle on luontaista ja helppoa tutustua tuntemattomiin ihmisiin. En ala rupatella vierustoverini kanssa spontaanisti, enkä toisaalta viihdy suurissa bileissäkään, juurikin siitä syystä, etten ole kevyttä small talkia harrastava ja helposti tuttavuuksia (saati ystäviä) tekevä.
Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä, mutta meni kuitenkin. Stana...
Vaarana tietysti on liika takertuminen niihin, jotka tässä ympärillä tällä hetkellä pyörivät. Täytyy tietoisesti pitää mielessä, ettei liikaa rasita muita itsellään. Tai toisaalta, ettei rasita itseään itsellään, mikä onkin ehkä vaikeampaa. No enihuu, elämä on mitä on (ja joku saatanan nenäkäs tyyppi voisi todeta, että elämä on mitä siitä tekee, mutta arvatkaa haluanko kuulla, että elämä on juuri sitä mitä Sinä itse siitä teet...nou)
7 kommenttia
Simsalabim Jim
1.9.2008 13:06
Kuulostaa kovin tutulta. Yliopiston opiskelijamaailmassa on yllättävän helppoa jäädä yksin. Itse onnistuin kahlaamaan läpi koko yliopisto-opintoni tutustumatta yhteenkään ihmiseen. Itselläni ei ollut opiskelukaupungissa koskaan yhtään tuttua edes yliopiston ulkopuolella. Niinpä kotipaikkakunta alkoikin vetää takaisin puoleensa, ja siellä luultavasti tulen viettämään loppuikäni ellei mitään yllättävää tapahdu.
kesäpoika
1.9.2008 14:13
En osaa sanoa oikein mitään, koska oon niin erilainen. Eikä se varmaan oo viisasta sanoa, että olisit vain toisenlainen.
Se vain tuli mieleen, että miten entinen yhteisösi syntyi?
Rokkihomo
1.9.2008 16:01
No mutta, copy-paste homo-lesbo-bi-trans-yms -opiskeijajärjestö homoglobiinin sivuilta:
1/9: Tapaaminen Suxesissa ma 1.9. (19:15)
15/9: Tapaaminen 15.9. (19:00)
22/9: UUSIEN ILTA VY:n juhlatilassa 22.9. (19:00)
6/10: Tapaaminen Suxesissa 6.10. (19:15)
En itse ole mitenkään jäsen, enää, mutta silloin kun opiskelin päätoimisesti, osallistuin kyllä aika aktiivisesti tuon poppoon toimintaan ja kokoontumisiin, ja mukavaahan oli.
noksu
1.9.2008 21:30
Onhan sulla täällä ihmisiä, tänäänkin oli kiva päivä, eiks jeh?
Mutta mä oon messissä, jos haluat lähteä Rokkihomon mainitsemiin tapahtumiin.
mopsi22
1.9.2008 22:37
Kesäpojalle: entinen yhteisöni oli oma ryhmäni oklssa, joka tosin on hajonnut jo omille teilleen.
Rokkihomolle: joo, on homoglobiini, mutta jotenkin yhteenkerääntymainen sen varjolla, että kaikki ovat homoja, on jotenkin, no teennäistä. Toki turha kitistä siitä, missä yhteyksissä tavataan, kunhan tapaa ihmisiä, mutta silti, jotenkin teennäinen fiilis tosta. Sitä paitsi jäsenyys maksaa.
Noksulle: joo oli kiva päivä, mutta...en tiedä, tää vaan tuntuu jotenkin vittumaiselta ja rasittavalta tää elämä kokonaisuudessaan, kaikesta pienestä kivasta huolimatta. Teoriassa ja käytännössäkin on asiat sillee Suht ok, on mitä opiskella, melkein valmis maisteri, alallla on töitä jne...Silti EI VAAN JAKSA...mitä sitä tohon lisäämään?!?!?!
Rokkihomo
2.9.2008 00:06
Suosittelen, silti.
noksu
2.9.2008 08:50
Nii just.
Kitinälle kuitti ja menoksi.