"Masennus on hankala sairaus, koska sairastunut tuntee usein syyllisyyttä ja voi olla kykenemätön uskomaan, että kukaan voisi auttaa häntä." (Wiki)
Niinpä, tunnen jatkuvasti joko, että ei pitäisi valittaa tai että en oikeasti ole sairas. Kuitenkin kaikki oireet ovat olemassa ja elämä on perseestä. Itsetuhoisuus on pelottavaa, kun se muuttuu helpommaksi ja luonnollisemmaksi ja, no, helpommaksi. Tietty epätoivoisuus, vaikka sellaiseen ei järjellistä syytä olekaan.
Äärimmäisen vittumainen tila, taistella järjellä tunteita vastaan, joutua sanomaan itselleen, että on syytä elää. Tässä joku nyt mättää pahasti :(
1 kommentti
boy84
3.9.2008 15:08
Tiedän tuon tunteen. Vaikka asia ois toisen vika niin syyllistää itteään ja tuo että ois parempi olla poissa vaan tulee paremmaks vaihtoehdoks. Onneks ainakin itellä ei ois pokeria tehdä sitä läheisten ihmisten takia, toisaalta niillehän pitäis pystyä myös puhumaan et ne vois auttaa. Vaikeeta...